Lue keskustelun säännöt.
EROVANHEMMILLE
03.03.2014 |
Hyvät vanhemmat, äiti ja isä,
te keski-ikäiset, avioeroaikakauden uranuurtajat,
Olen jo aikuinen, mutta vieläkin tekonne vaikuttavat minuun ja sisaruksiini. Eronne jälkeen kaikki oli järjestetty “parhaalla mahdollisella tavalla”, lapset saivat olla valitsemansa vanhemman luona ja jatkoivat arkea tutussa kaupungissa, tuttujen kavereiden kanssa. Mikään ei muuttunut, eikö niin, äiti ja iskä vaan muuttivat eri osoitteisiin, eikö niin.
Ei ihan niin. Se satutti, murskasi sisältä, sai pienen ihmisen murtumaan tuhanneksi ja taas tuhanneksi pirstaleeksi. Turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne painaa yhä. Vaikka päällisin puolin menee hyvin, mieli on sisältä synkkä.
Isänpäivänä, kun kortissa lukee: “Hyvää isänpäivää!”, se tarkoittaa “Haista ***** itsekäs pihi keski-ikäinen! Ja terkkuja avokille myös ja avokin lapsille”. Kun kirjoitan äitienpäivänä “Ihanaa äitienpäivää!”, se merkitsee “Olet olematon, turha äiti”. Mutta koska olette rikkoneet perheenne ja katkaisseet tunnesiteenne lapsiinne, ei teille tulla sitä koskaan kertomaan ja saatte elää hyväuskoisina siitä, että lapsenne rakastivat teitä.
- Avioerolapsenne
Kommentit (82)
Minkä ikäisiä olitte kun vanhempanne erosivat? Itse olin 5-vuotias ja elämäni on ollut erittäin onnellinen. Sekä isä että äiti ovat erittäin rakkaita ja vieläpä isä- ja äitipuolenikin ovat oikeasti rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahah, osuva viesti :D vaikka katkeraltahan tuo kuulostaa ja sitä se varmasti on. Nykyaikaisten vanhempien itsekkyys järkyttää. Lapset joutuvat häpeämään.
Miksi he välittäisivat jonkun katkeran valehtelijan teeskennellystä rakkaudesta?
mitä hittoa?? et rakasta vanhempias, koska ne eros? aika kiittämätön ja outo tapaus. mun eros, kun olin 7, mutta en mä niitä vihais sen takia :O sehän ois varmaan parempi pysyä yhdessä ja tapella koko ajan??
Ok. Pitäisikö sun hankkia jotain apua? Kuulostat oudolta ja katkeralta. Mitäpä jos sun ongelmat ei johdukaan sun vanhemmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on varmasti parempi erota. Oma mieheni olisi halunnut, että hänen äitinsä olisi jättänyt juopon, pettävän ja lapsia kiusaavan isän. Itselleni olisi ollut todella suuri järkytys, jos omat vanhempani olisivat eronneet. Pelkäsin sitä joskus lapsena, kun vanhemmat riitelivät.
Ajattelin myös pitkään, että olen elänyt onnellisen lapsuuden, mutta nyt näin aikuisena, kun on saanut työkaluja arvioida vanhempien käytöstä, olen huomannut että se ei aivan pidäkään paikaansa. Haluan kertoa näistä tunteista, että kaikki vanhemmat varmasti tietävät, mitä ovat tekemässä. Jos perheellä ei ole väliä, niin millä sitten?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata katkeroitua, menee oma elämä ihan pilalle. Olen itsekin eronnut. Pahin pelkoni on, että lapseni ajattelee minusta kuten sinä. Ajattelin kutakuinkin noin omista eronneista vanhemmistani, mutta en aktiivisesti, koska olen asiat käsitellyt. On silti totta, että ero vaikuttaa sukupolvia. Minun elämäni on pilalla. Ehkä lastenikin. Yritän kyllä tosi paljon, että heillä olisi hyvä elämä, mutta tuskinpa se riittää. Yhtä kärsimystähän tämä on. Vielä muutama vuosikymmen tätä näytelmää ja sit loppuu koko homma. Täytyy nyt vaan yrittää saada lapsille parempi elämä: ei uusperhettä yms.
Minä olin 12 kun vanhempani erosivat ja hyvin onnellisen elämän olen elänyt. Ennen eroa olin pelokas ja arka lapsi mutta eron jälkeen oikein onnellinen ja sosiaalinen.
Joskus se eroaminen on ihan hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron syitä on monia. Hassua, että olen itse eroa vastaan, mutta silti eronnut. Mielestäni nykyään erotaan liian helposti. Itse erosin kuitenkin miehen väkivaltaisuuden takia ja näen lapsistakin, että pitkän toipumisen jälkeen lapset ovat onnellisempia kuin pitkiin aikoihin. Meillä nauretaan ja lauletaan ja halataan ja pussataan kun ennen pelättiin mistä mies/isä seuraavaksi suuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron syitä on monia. Hassua, että olen itse eroa vastaan, mutta silti eronnut. Mielestäni nykyään erotaan liian helposti. Itse erosin kuitenkin miehen väkivaltaisuuden takia ja näen lapsistakin, että pitkän toipumisen jälkeen lapset ovat onnellisempia kuin pitkiin aikoihin. Meillä nauretaan ja lauletaan ja halataan ja pussataan kun ennen pelättiin mistä mies/isä seuraavaksi suuttuu.
Eron syitä on monia. Hassua, että olen itse eroa vastaan, mutta silti eronnut. Mielestäni nykyään erotaan liian helposti. Itse erosin kuitenkin miehen väkivaltaisuuden takia ja näen lapsistakin, että pitkän toipumisen jälkeen lapset ovat onnellisempia kuin pitkiin aikoihin. Meillä nauretaan ja lauletaan ja halataan ja pussataan kun ennen pelättiin mistä mies/isä seuraavaksi suuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron syitä on monia. Hassua, että olen itse eroa vastaan, mutta silti eronnut. Mielestäni nykyään erotaan liian helposti. Itse erosin kuitenkin miehen väkivaltaisuuden takia ja näen lapsistakin, että pitkän toipumisen jälkeen lapset ovat onnellisempia kuin pitkiin aikoihin. Meillä nauretaan ja lauletaan ja halataan ja pussataan kun ennen pelättiin mistä mies/isä seuraavaksi suuttuu.
Osu ja uppos :-/
Jos mun lasten tunteet meitä erovanhempia kohtaan on nuo, olen murheellinen ja pettynyt itseeni. Olen tehnyt kaikkeni, että vaikka perhe hajosi, niin ihmiset eivät. Ja että lasten elämä pysyy samana, perhe-elämä tasaisena.
Uusperheitä ei ole kummallakaan puolella. Lasten ehdoilla, oikeesti, väitän, että meillä se ei ole jäänyt sanahelinäksi.
Mutta tärkeä avaus ja syytä on pysähtyä miettimään ratkaisujaan ja niiden seurauksia.
Kiitos vanhemmilleni, että erositte. Teitte oikean päätöksen meidän kaikkien kannalta.
Jostain syystä tämänkin ketjun viesteistä huomaa, että vanhempien eron aiheuttamasta tuskasta ei saisi puhua. Ymmärtäähän sen, sillä varmasti se syyllisyys musertaa, mutta täytyisi siitä silti voida puhua ääneen.
Tunnen useampia aikuisia ihmisiä, jotka näkevät itsensä ensisijaisesti eroperheen lapsina. Miten paljon tuo ero siis määrittääkään monien ihmisten elämää ja identiteettiä? Ei ole ihme, että niin moni kärsii masennuksesta ja muista mielenterveyden häiriöistä.
lasten mielestä varmaan vanhempien pitää olla täydellisiä, mutta viimestään aikuisena pitäs tajuta, et ei kukaan ole. viimestään sit, kun saa omia lapsia.
lasten mielestä varmaan vanhempien pitää olla täydellisiä, mutta aikuisena pitäs tajuta, et ei kukaan ole. viimeistään sit, kun saa omia lapsia.
Samanlaisia tuntemuksia vanhempien erosta. tiivistit hyvin!