Uusperheen eri (yhteiskuntaluokan) taustaiset lapset

Meillä on, toinen suku on varakas ja akateeminen, toinen duunari-opistotaso eikä ole omaisuutta, eikä rahaa.

En usko, että se näkyy lapsilla mitenkään. Varakkaammalla on halpiskännykkäkin ja tavalliset vaatteet etc. En todella usko, että silloin viikonloppuisin, kun tapaavat, tulee kellekään edes mieleen miettiä tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä tee sitä lapsillesi!

Voit asua lastesi kanssa omassa kodissanne ja muuttaa miehen kanssa saman katon alle vasta sitten, kun lapsesi ovat muuttaneet omilleen.

Usko, ei tule tuo kuvio suunnittelemasi kuvio toimimaan!

No, kyllä meillä toimii.

Meillä tosin nuo ”rikkaammat” lapset vain käyvät halutessaan, eli meillä ei ole tilannetta, jossa lapset elävät rinta rinnan erilaista elämää. Esim. Emme vietä koskaan yhteisiä jouluja.

2

Eikö heillä ole kalliimpia kännyköitä, vaatteita, polkupyöriä yms.?

Kännykkä on ainoa, mikä näkyy. Ei muut näy. Ei minun lapseni ymmärrä vaatemerkkien perään.

Kyllä meillä ainakin näkyy lelut, reput, lomat, ruoat, tekemiset...

Meillä lapset jo teinejä, eli tavara rajoittuu kuljetettavana kännyyn. Ei minun lapseni näe toisten omaisuutta, sitä mitä lapsilla on äitinsä luona. Lapsemme ovat myös eri sukupuolta, niin kiinnostuksia ei voi verrata.

Lomia vietämme yhdessä, miehen lapset eivät lomaile äitinsä kanssa.

Samaa ruokaa me meillä syömme...

Sellainen tasoittava asia meillä on, että minun lapsillamme on kymppitonni säästöissä, kun miehen lapsilla 0 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Emme ole varsinainen uusperhe, koska lapset ovat jo aikuisia. Huomasin viime sunnuntaina isänpäivän lounaalla, jonne olin kutsunut sekä miehen että omat lapseni, että eroja tapakulttuurissa on. Omien lasteni kanssa olemme aina kokoontuneet ruokapöydän ääreen, syöneet hyvin ja keskustelleet. Ja omat aikuiset lapseni tapaavat omia kavereitaan myös illallisten merkeissä.

Miehen aikuiset lapset eivät puhuneet sanaakaan ruokailun aikana ja toinen lapsista hörppäsi kaiken viinin. Yhteen pulloon jäi hiukan pohjia ruoan jälkeen, niin veti senkin sitten pullon suusta. Nykyinen puolisoni on kertonut, ettei heillä koskaan juotu ruoan kanssa alkoholia. No minulla oli ja tässä tulos. Omat lapset maistoivat noin puoli lasia viiniä ruoan kanssa.

Oooh!  Miehen lapset ja minun lapset...  minun lapset hyvä, miehen lapset paha...

Ja tässä tulos...   kuule ei kerro yhtään mitään mistään.  

Paitsi että miten sinä olet joutunut yhteen miehen kanssa, jolla ei ole ollut hienoja viini-ruoka -kutsuja ja hienoja tapoja?  Älä siten nosta nokkaasi, jos sinun lapsesi naivat puolisoita, joilla ei ole pöytätapoja.  Niinhän sinäkin olet tehnyt.

Jaa niin mutta kaikkihan johtuu tietysti miehen lasten äidistä, siitä ällötyksestä... juu niin.  Sehän se opetti lapsille huonot pöytätavat, vaikka mies yritti miten kovasti tahansa sivistää heitä!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on uusperhe, jossa molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole. En tiedä, liittyykö tämä kysymykseesi, koska meillä on samantyyppinen tausta. Vastaan siltä taustalta, että miehen eksä arvottaa rahaa ja materiaa, asuvat Kauniaisissa, lasten kaverit ovat rikkaista suvuista. Meillä taas toisin.

Tämä tietty heijastuu siihen, että miehen lapsilla on iphone x ja minun lapsillani iphone 8. Miehen lapsilla Ganttia yms ja minulla Jack & Jonesia. Miehen lapset sisustavat huoneen uuteen uskoon seuin, minun ei koskaan. Miehen lapset saavat ajokortit ja autot, minun pelkän ajokortin.

Kun lapset olivat pienempiä, niin huomasin lapsissani kateutta. Olen siksi nostanut omien lasteni ”elintasoa” myös, mutta samalle tasolle en yllä.

Tärkeintä on, että meidän perheen sisällä on sama elintaso. Eli mies ei osta omille lapsilleen sellaista, mitä minä en pysty omilleni ostamaan. Tämäkään ei ole kaikissa uusperheissä selkeää.

Tässä yksi syy, miksi uusperheet ovat painajaisia. Entä jos ero on vielä isompi? Perusluuri ja ei ajokorttia lainkaan, vaatteet kulahtaneita tahraisia jostain vaatekeräyksestä saatuja. Toiset syö sisäfilettä ja toiset mamanuudelia?

Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Asumme minun lapseni kanssa, miehen lapsi käy harvoin eikä ole koskaan meillä lomilla.

Minä olen se köyhä ja miehen ex vakavarainen. Olemme sopineet, että yhdessä asuessa elintasomme on sama.

Erot tulevat esille sitten myöhemmin. Mieheni lapsi tulee saamaan autot ja asunnot tarjottimella. Omani joutuu tyytymään ajokorttiin ja vuokratakuun maksamiseen.

Minun lapsillani on varakkaat isovanhemmat, jotka lahjoittavat lapsille vaikka mitä, miehen uusperheen lapsilla ei vastaavaa tilannetta ole. Sekä minun että ex-miehen vanhemmat hankkii leluja, puhelimia, ulkomaanmatkoja (kun vielä sai reissata), mutta miehen uusperheeseen rahaa ei samalla tavalla virtaa. Miehen vanhemmat ovat sanoneet, että lahjovat lapsenlapsia, ei poikansa uuden perheen lapsia (eivät siis ole miehen) ja siitä syntyy kyllä vähän isompi kuilu kuin Gantin vaatteet versus Tokmannin asut.

Lapset ei halua käydä isällään, koska siellä ei ole omaa huonetta, ei omia tavaroita ja kaikki pitää jakaa, joten mieluummin tapaavat isäänsä elokuvissa tai kahvilassa. Ja lapset maksavat, isällä kun ei ole koskaan rahaa.

Koko aloitus on kuvottava. Vuonna 2020 ei tulisi puhua luokkaeroista tuohon sävyyn. Älkää perustako niitä uusia ”perheitä”, niin ei ole tätäkään ongelmaa.

Millä tavalla vanhempien lompakko ennustaa sitä, että minkälaiset odotukset lapsilla on tulevaisuudesta? Tässä maassa ONNEKSI kuka tahansa voi yltää mihin tahansa, ja jokaisen pitää voida saada tavoitella ja unelmoida ihan mitä tahansa. Onhan meillä sateenkaari- ja työväenluokkataustainen pääministerikin! Haloo.