Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa. Pelkään lasteni kuolemaa
10.11.2020 |
Tämä on jatkunut jo kolme vuotta ja pahenee vaan.
Koko ajan odotan koska jotain pahaa tapahtuu.
En rajoita lasteni elämää kuitenkaan mutta oma ahdistus kasvaa päivä päivältä.
Tämä alkoi kun kuopus syntyi kolmisen vuotta sitten.
Muuten mieliala on hyvä enkä koe itseäni masentuneeksi. Tämä ahdistus vaan siitä että lapseni kuolee on todella raskasta.
Nytkin pelkään kouluampujaa tai että päiväkoti-ikäiselle sattuu jotain siellä hoidossa.
Pelkään myös että joku sairastuu vakavasti. Pelkään myös omaa kuolemaani mutta vain sen vuoksi että lapset jäävät ilman äitiä.
Joka kerta kun erotaan lasten kanssa niin mietin onko tämä viimeinen hetki kun nähdään.
Tilannetta ei helpota yhtään lasten tapaturmaiset kuolemat uutisissa. Juuri päätin että lapseni eivät enää koskaan osallistu koulussa uintiin.
Miten lähden hakemaan apua?
Minulla ei ole kytköksiä mihinkään hoitavaan tahoon eikä aiempia mielenterveysongelmia.
Kommentit (24)
Kuulostaa ahdistushäiriöltä mihin saa apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulta. Itse olen saanut helpotusta nimenomaan analyyttisesti suuntautuneesta terapiasta.
Vierailija kirjoitti:
Olisit jättänyt lapset hankkimatta jos noin paljon ahdistaa.
👆🏻
Sieltä taas lapseton vanhapiika laittoi älykkään kommentin.
Tiedän tunteen ja lohdutan, se aaltoilee. Nyt lapset jo isompia ja kulkevat itsekseen, myös pimeällä ja toki muistutan heijastimista ym. mutta en enää ahdistu samalla lailla. Toki kannattaa hakea apua itselle, jos ja kun tilanne tuntuu raskaalta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen ja lohdutan, se aaltoilee. Nyt lapset jo isompia ja kulkevat itsekseen, myös pimeällä ja toki muistutan heijastimista ym. mutta en enää ahdistu samalla lailla. Toki kannattaa hakea apua itselle, jos ja kun tilanne tuntuu raskaalta.
Olen ollut äiti reilu 16 vuotta.
Tämä alkoi kuopuksen syntymästä kolmisen vuotta sitten ja tuntuu pahenevan vaan.
Olen kyllä aiemminkin pelännyt mutta en tällä tavalla.
Koitan ajatella että elämä on tässä ja nyt.
Mutta sitten jos rentoudun ja nautin elämästä niin sitten se mahdollinen kamala asia tulee puskista ja sekoan.
Varmaan sekoan kohta muutenkin jos en hae apua.
Miten lähden sitä hakemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen ja lohdutan, se aaltoilee. Nyt lapset jo isompia ja kulkevat itsekseen, myös pimeällä ja toki muistutan heijastimista ym. mutta en enää ahdistu samalla lailla. Toki kannattaa hakea apua itselle, jos ja kun tilanne tuntuu raskaalta.
Olen ollut äiti reilu 16 vuotta.
Tämä alkoi kuopuksen syntymästä kolmisen vuotta sitten ja tuntuu pahenevan vaan.
Olen kyllä aiemminkin pelännyt mutta en tällä tavalla.
Koitan ajatella että elämä on tässä ja nyt.
Mutta sitten jos rentoudun ja nautin elämästä niin sitten se mahdollinen kamala asia tulee puskista ja sekoan.
Varmaan sekoan kohta muutenkin jos en hae apua.Miten lähden sitä hakemaan?
Ja olin siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa 100 vuotta eteenpäin.
No mitä se tähän hetkeen auttaa?
Ja varmaan on joku ahdistushäiriö. Mikä tuollaisen laukaisee?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meditointi helpottaa jonkin verran ahdistuksen hallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen ja lohdutan, se aaltoilee. Nyt lapset jo isompia ja kulkevat itsekseen, myös pimeällä ja toki muistutan heijastimista ym. mutta en enää ahdistu samalla lailla. Toki kannattaa hakea apua itselle, jos ja kun tilanne tuntuu raskaalta.
Olen ollut äiti reilu 16 vuotta.
Tämä alkoi kuopuksen syntymästä kolmisen vuotta sitten ja tuntuu pahenevan vaan.
Olen kyllä aiemminkin pelännyt mutta en tällä tavalla.
Koitan ajatella että elämä on tässä ja nyt.
Mutta sitten jos rentoudun ja nautin elämästä niin sitten se mahdollinen kamala asia tulee puskista ja sekoan.
Varmaan sekoan kohta muutenkin jos en hae apua.Miten lähden sitä hakemaan?
Ja olin siis ap.
https://yle.fi/uutiset/3-9818124
Jaksatko lukea tuon loppuun saakka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuota myös, vauvavuodet pahimmat ja sitten vähän helpottaa. Väsymys nostaa pintaan pakkoajatuksia itsellä, joten yritän nukkua riittävästi. Itselläni lienee perittyä/opittua osin, koska äidilläni on samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa että lapsi tarvitsee kaikenlaisia taitoja selvitäkseen hengissä, kuten se uimataito.
Soitat lähimpään terveyskeskukseen ja varaat ajan hoitajalle tai lääkärille. Siellä kerrot nämä asiat mitä kirjoitit tänne tai kirjoita valmiiksi paperille jos pelkäät ettei saa puhuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan luonnollista että äiti on huolissaan lapsistaan mutta toi että se menee noin liiallisuuksiin ei ehkä normaalia enää. Kannattaa käydä juttelee noista huolista jollekkin ammattiauttajalle, jokin lääkityskin voi auttaa sinua pääsemään noista ajatuksista pois.
Kiitos vastauksista :)
Eli terveyskeskuksen kautta kannattaa lähteä hakemaan apua?
Ja tuolle joka laittoi että uimataito on tärkeä taito. Niin on mutta mieluummin opetan itse. Toki äärimmäisen harvinaisiahan kaikki tuollaiset onnettomuudet on josta nytkin saatiin lehdestä lukea mutta se ei auta sitä kenen kohdalle se sattuu.
Nytkin ajattelen päivittäin niitä lapsensa menettäneitä vanhempia ja mietin kuinka he selviävät tästä.
Muistan varmaan jokaisen onnettomuuden ja ahdistaa pelkkä ajatuskin niistä.
Mietin voinko olla niin onnekas etten koskaan joudu tuollaista kokemaan?
Joo ehkä tästä voisin mainita lääkärille kun hänelle on soittoaika varattuna lapsen asioissa.
Ap
Käytkö töissä? Työterveyden kautta voit myös saada apua. Jos ei sieltä, niin sitten terveyskeskuksesta. Soitat ensin hoitajalle ja hän neuvoo miten eteenpäin.
Totuushan on, että me kaikki kuollaan joskus. Myös lapsesi. Eikä sille voi kukaan mitään eikä mikään lääke, terapia tai hoito sitä muuksi muuta. Elämä on lainaa ja lapset ovat meillä täällä lainassa.
Sen sijaan että murehdit väistämätöntä, voisit miettiä mihin haluat tämän laina-ajan käyttää. Millaista elämää haluat itse elää ja millaisen elämän luoda lapsillesi. Toimi sitten sen mukaan.
Tilaa aika psykoterapiakeskus VASTAAMOon.
Itseäni helpotti kun järkeilemällä oivalsin sen, että pelkäämällä en pysty estämään sitä pahinta pahaa. Sain tämän ajatuksen istutettua päähäni ja käytän sitä aina tarvittaessa.
Ajattele asiaa 100 vuotta eteenpäin.