Lue keskustelun säännöt.
16-vuotias poika haluaa muuttaa tyttöystävälleen
10.11.2020 |
16-vuotias poikamme käy lukiota. Hän on seurustellut n. Vuoden verran vuotta vanhemman tytön kanssa. Tytöllä on opiskelijakämppä jossa asuu. Nyt hän on alkanut haluamaan poikaamme sinne asumaan. Me vanhemmat emme halua päästää alaikäistä jolla koulu on kesken, muuttamaan avoliittoon. Tyttö asuu minimaalisten tukien varassa, pojallamme ei ole kuin kesätyötienestejä hiukan.
Tyttö painostaa erolla jos poika ei muuta sinne. Ei kuulemma rakasta tarpeeksi jos ei muuta. Poika täyttää alkuvuodesta 17 mutta on vielä jonkin aikaa alaikäinen ja vanhempien tulojen varassa.
Kai meillä vielä on määräysvalta tuon ikäisen koulunkäynnin ja asumisen suhteen??
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei tää ei tainnutkaan olla totta. Jotenkin tuo "tyttö on sanonut että haluaa lapsen alle 20 v" kuulostaa niin keksityltä lisältä.
Hän on sanonut haluavansa lapset aikaisin. Tytön suvussa on lisäännytty nuorena. Hänen vanhempansa saivat hänet nuorena. Se on heillä normaalia.
Ja tämä ' normaali' koskee teidän lastanne..miten?!? Oma lapseni jos saisi päähänsä tuollaista,se olisi vaikka paikkakunnalta poismuutto korpeen,jos ei muu auttaisi. Tuo tyttöystävä ei ole todellakaan ' normaali', vaan äärimmäisen itsekäs ja täysin kypsymätön eli ei valmis äidiksi missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahallisista syistäkö tyttö haluaa että poikanne sinne muuttaa? Kuullostaa järjettömältä jo senkin takia että lukiolaiselle asumistuki on häviävän pieni.
Käsittääkseni siksi että saisivat olla koko ajan yhdessä. Kuitenkin tyttö rakentaa lähes joka viikko jonkun isomman riidan ja on tekemässä eroa. Joten varmaan pompottelisi yhdessä asuessa poikaa myös niin että heittäisi suuttuessaan pihalle. Ja ottaisi takaisin kun passaa.
Ap
No tämähän kävi selväksi jo aloitusviestistä ettei tyttiksellä ole asiat hyvin. Ja vielä äidiksi? Keskustelkaapa paitsi tytön myös hänen vanhempiensa kanssa. Tehkää selväksi että jollei tyttö tule järkiinsä suhde oli sitten siinä. Tuskin haluatte alaikäisen poikanne ryhtyvän paitsi isäksi myös mielenterveyspotilaan omaishoitajaksi?
Tyttö kuulostaa ihan perus epävarmalta ensimmäisessä suhteessa räpistelijältä, joka peilaa kaikki omat pelkonsa ja kasvamattomuutensa poikaystävään. Ikävä suhde molemmille. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee tytön oma asunto, koska se mahdollistaa pakonomaisen aikuiseksikasvamisen rituaalisen toteuttamisen. Äkkiä yhteen, lapsi ja häät, vaikka eka pitäisi oppia toimimaan ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahallisista syistäkö tyttö haluaa että poikanne sinne muuttaa? Kuullostaa järjettömältä jo senkin takia että lukiolaiselle asumistuki on häviävän pieni.
Käsittääkseni siksi että saisivat olla koko ajan yhdessä. Kuitenkin tyttö rakentaa lähes joka viikko jonkun isomman riidan ja on tekemässä eroa. Joten varmaan pompottelisi yhdessä asuessa poikaa myös niin että heittäisi suuttuessaan pihalle. Ja ottaisi takaisin kun passaa.
Ap
No tämähän kävi selväksi jo aloitusviestistä ettei tyttiksellä ole asiat hyvin. Ja vielä äidiksi? Keskustelkaapa paitsi tytön myös hänen vanhempiensa kanssa. Tehkää selväksi että jollei tyttö tule järkiinsä suhde oli sitten siinä. Tuskin haluatte alaikäisen poikanne ryhtyvän paitsi isäksi myös mielenterveyspotilaan omaishoitajaksi?
Tyttö ehkä yrittää vauva ja kotileikkiasialla rakentaa jotain puuttuvaa turvallusuuden tunnetta?
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttö siis alaikäinen? Tehkää tytöstä lastensuojeluilmoitus. Tuohan on hälyttävää, että tyttö kiristää tuolla tavoin. Tuo ei ole oikea tapa toimia suhteessa.
No sieltähän se tuli oikea kuningasidea!😷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä poikasi "ensimmäinen tyttöystävä"? Tai melkein. Tällaiset suhteet eivät yleensä kestä, Ei ainkaan tuollaisilla reunaehdoilla. Kannattaa nyt hieman lukea lakia pojalle. 1) ensin koulu loppuun, 2) intti käydään sen jälkeen 3)haetaan opiskelupaikka. Jos haluaa edelleen seurustella tytön kanssa, pitää olla työpaikka oman elannon hankkimiseksi. Tytön todennäköisesti pieni luukku muuttuu aivan kestämättömäksi, kun asutaan kolmistaan itkevän vauvan kanssa. Näitä skenaarioita kannattaa nyt aktiivisesti maalata eteen.
Näin olemme sanoneetkin.
Tyttöystävä on alusta asti vastustanut meitä vanhempia, kun emme ole antaneet hänen toteuttaa pojan suhteen omaa agendaansa. Poika on alaikäinen emmekä halua että kaikki mitä hän on suunnitellut valuu viemäriin. Tyttö kaipaa tossutettavaa. Tunnetta että HÄN saa päättää ja määrätä. Onko tuo rakkautta? Ei minusta.
Ap
Itsellä pippeli ihan oikeesti räjähtää 24/7 kun olen narsistin "uhri". Annoin viime naisystäväni tehdä minulle mitä hän vain halusi, hän 29v ja minä 19v. Tuntui niin makeelta
Ja olen tietysti vähän huono antamaan neuvoa kun olen niin puolueellinen mutta itse antaisin pojan tehdä mitä ikinä tekeekään. Kyllä hän sitten oppii, elämä opettaa. Ja mitä se vanhempi nyt enempää tietää kuin poikansa, varoituksen voi antaa mutta lopulta kaikki tekee omat päätökset elämässä
Ja se viha mitä hän aikoo kokea teitä kohtaan. Semmoinen ei vaan pois mene, piiloutuu vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisasuminen voi onnistua hyvinkin. Sisaren perheen nuorin tyttö oli 15v kun aloitti kampaajalinjalla ja alkoi seurustella 17v pojan kanssa. Poika opiskeli muulla linjalla.
Ei mennyt kauan, kun nuoret muuttivat yhteen ja molempien vanhemmat hyväksyivät sen.
Opiskelujen jälkeen jatkoivat suhdettaan ja menivät sitten naimisiin. Häissä oli noin 120 kutsuttua vierasta.
Sitten alkoivat rakentaa ok- taloa ja siinä olivat molempien vanhemmat auttamassa. Kyse oli pienestä paikkakunnasta.
Aika kului ja lasta tai lapsia ei vaan kuulunut ja toiveissa oli oikea perhe.
Ehtivät olla aviossa yli 10 vuotta, kun erosivat. Sille oli tietty syy. Nyt naisella on uusi mies ja ovat saaneet kaksi lasta. Eli vika oli ekassa miehessä, kun lasta ei silloin tullut.
Että sellainen tositarina.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä pippeli ihan oikeesti räjähtää 24/7 kun olen narsistin "uhri". Annoin viime naisystäväni tehdä minulle mitä hän vain halusi, hän 29v ja minä 19v. Tuntui niin makeelta
Ja olen tietysti vähän huono antamaan neuvoa kun olen niin puolueellinen mutta itse antaisin pojan tehdä mitä ikinä tekeekään. Kyllä hän sitten oppii, elämä opettaa. Ja mitä se vanhempi nyt enempää tietää kuin poikansa, varoituksen voi antaa mutta lopulta kaikki tekee omat päätökset elämässä
Ja se viha mitä hän aikoo kokea teitä kohtaan. Semmoinen ei vaan pois mene, piiloutuu vaan.
Aikoo kokea vihaa vanhempia kohtaan? Tuota noin. Vanhemmat ovat vastuussa alaikäisestä nuoresta ja hänen koulunkäynnistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteisasuminen voi onnistua hyvinkin. Sisaren perheen nuorin tyttö oli 15v kun aloitti kampaajalinjalla ja alkoi seurustella 17v pojan kanssa. Poika opiskeli muulla linjalla.
Ei mennyt kauan, kun nuoret muuttivat yhteen ja molempien vanhemmat hyväksyivät sen.
Opiskelujen jälkeen jatkoivat suhdettaan ja menivät sitten naimisiin. Häissä oli noin 120 kutsuttua vierasta.
Sitten alkoivat rakentaa ok- taloa ja siinä olivat molempien vanhemmat auttamassa. Kyse oli pienestä paikkakunnasta.
Aika kului ja lasta tai lapsia ei vaan kuulunut ja toiveissa oli oikea perhe.
Ehtivät olla aviossa yli 10 vuotta, kun erosivat. Sille oli tietty syy. Nyt naisella on uusi mies ja ovat saaneet kaksi lasta. Eli vika oli ekassa miehessä, kun lasta ei silloin tullut.
Että sellainen tositarina.
Miesparka, kertomasi perusteella kuullostaa todella hyvältä mieheltä. Ja ero vain sen takia ettei voi saada lapsia. Toivottavasti löytää vielä hyvän kumppanin. Nainen ei ilmeisesti ollut kuullut adoptiosta?
Vierailija kirjoitti:
Yhteisasuminen voi onnistua hyvinkin. Sisaren perheen nuorin tyttö oli 15v kun aloitti kampaajalinjalla ja alkoi seurustella 17v pojan kanssa. Poika opiskeli muulla linjalla.
Ei mennyt kauan, kun nuoret muuttivat yhteen ja molempien vanhemmat hyväksyivät sen.
Opiskelujen jälkeen jatkoivat suhdettaan ja menivät sitten naimisiin. Häissä oli noin 120 kutsuttua vierasta.
Sitten alkoivat rakentaa ok- taloa ja siinä olivat molempien vanhemmat auttamassa. Kyse oli pienestä paikkakunnasta.
Aika kului ja lasta tai lapsia ei vaan kuulunut ja toiveissa oli oikea perhe.
Ehtivät olla aviossa yli 10 vuotta, kun erosivat. Sille oli tietty syy. Nyt naisella on uusi mies ja ovat saaneet kaksi lasta. Eli vika oli ekassa miehessä, kun lasta ei silloin tullut.
Että sellainen tositarina.
Välttämättä ei ollut miehessäkään mitään ”vikaa” jos sen nyt niin haluaa ilmaista, vaan yksinkertaisesti biologinen yhteensopimattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisasuminen voi onnistua hyvinkin. Sisaren perheen nuorin tyttö oli 15v kun aloitti kampaajalinjalla ja alkoi seurustella 17v pojan kanssa. Poika opiskeli muulla linjalla.
Ei mennyt kauan, kun nuoret muuttivat yhteen ja molempien vanhemmat hyväksyivät sen.
Opiskelujen jälkeen jatkoivat suhdettaan ja menivät sitten naimisiin. Häissä oli noin 120 kutsuttua vierasta.
Sitten alkoivat rakentaa ok- taloa ja siinä olivat molempien vanhemmat auttamassa. Kyse oli pienestä paikkakunnasta.
Aika kului ja lasta tai lapsia ei vaan kuulunut ja toiveissa oli oikea perhe.
Ehtivät olla aviossa yli 10 vuotta, kun erosivat. Sille oli tietty syy. Nyt naisella on uusi mies ja ovat saaneet kaksi lasta. Eli vika oli ekassa miehessä, kun lasta ei silloin tullut.
Että sellainen tositarina.Miesparka, kertomasi perusteella kuullostaa todella hyvältä mieheltä. Ja ero vain sen takia ettei voi saada lapsia. Toivottavasti löytää vielä hyvän kumppanin. Nainen ei ilmeisesti ollut kuullut adoptiosta?
Itse asiassa mies rakastui työtoveriinsa ja petti ja siksi tuli ero. Miehen uudella vaimolla oli yksi lapsi ja yhteisiä lapsia ei heille ole tullut. Että sellainen tositarina.
Ilmeisesti alkuperäiset ovat tahoillaan nyt onnellisia. Ainakin nainen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisasuminen voi onnistua hyvinkin. Sisaren perheen nuorin tyttö oli 15v kun aloitti kampaajalinjalla ja alkoi seurustella 17v pojan kanssa. Poika opiskeli muulla linjalla.
Ei mennyt kauan, kun nuoret muuttivat yhteen ja molempien vanhemmat hyväksyivät sen.
Opiskelujen jälkeen jatkoivat suhdettaan ja menivät sitten naimisiin. Häissä oli noin 120 kutsuttua vierasta.
Sitten alkoivat rakentaa ok- taloa ja siinä olivat molempien vanhemmat auttamassa. Kyse oli pienestä paikkakunnasta.
Aika kului ja lasta tai lapsia ei vaan kuulunut ja toiveissa oli oikea perhe.
Ehtivät olla aviossa yli 10 vuotta, kun erosivat. Sille oli tietty syy. Nyt naisella on uusi mies ja ovat saaneet kaksi lasta. Eli vika oli ekassa miehessä, kun lasta ei silloin tullut.
Että sellainen tositarina.Miesparka, kertomasi perusteella kuullostaa todella hyvältä mieheltä. Ja ero vain sen takia ettei voi saada lapsia. Toivottavasti löytää vielä hyvän kumppanin. Nainen ei ilmeisesti ollut kuullut adoptiosta?
Ennenaikaista sivullisen vetää johtopäätöksiä tai tuomita.
Mies petti ja se oli tavallaan pelastus, kun omaa lastakaan ei ollut tullut vaikka yrittivät kymmenen vuotta.
Nuori nainen kohtasi eron jälkeen uuden miehen ja hänen kanssaan onnistui piankin saada kaksi lasta . Ihan peräkkäisinä vuosina.
Kun olen nähnyt perhettä näyttävät onnellisilta ja heillä on toisella paikkakunnalla nyt iso ok- talo.
Pettäjämies on aviossa naisen kanssa ja heille ei ole syntynyt yhteisiä lapsia. Naisella oli ennestään yksi.
Joten melko varmasti mies oli hedelmätön.
Lukiossa ollessani luokkakaverini (tyttö) ja hänen vuotta vanhempi poikaystävänsä muuttivat kotoa kylän vuokra-asuntoon. Kummallakin oli perheessä kaikki hyvin. Molemmat olivat sitoutuneita ja selväjärkisiä. Hyvin meni, kumpikin kävi yliopiston ja toisesta tuli opettaja, toisesta ohjelmistosuunnittelija. Nyt asuvat omakotitalossa, 3 lasta ja hyvin menee. Tosin tässä tapauksessa oli sikäli harvinaista (17-vuotiaina) että suunnitelmat olivat Lukiossa jo selvät ja hommasivat ensimmäisen vauvan vasta kun olivat valmistuneet yliopistosta.
Sanoisin että tämä poikasi tyttöystävän keissi ei ole sama. Haluaa vauvan eikä ilmeisesti jatkosuunnitelmia opiskeluiden/työn suhteen? Sinänsä tervettä saada vauva nuorena kun jaksaa vielä, mutta tuollainen painostaminen ja yksisilmäisyys vaikuttaa nuoruuden ehdottomuudelta, joka sitten karisee vauva-arjessa. Varsinkin kun vauvan ohella pitäisi opiskelutkin hoitaa. Vaatii vahvaa luonnetta ja sisua. Lieneekö tytössä (ja pojassa) sitä tarpeeksi?