Burnoutista toipuneet, onko teillä vielä ongelmia joista ette vain pääse yli?

Omasta loppuunpalamisesta ja siitä seuranneista muista ongelmista alkaa olla jo yli 10 vuotta, ja laskin itsen toipuneeksi jo vuosikausia sitten. Olen myös ollut työelämässä yhtäjaksoisesti lähes sieltä lähtien ilman ongelmia. Ajattelin silloin, että kaikki palautuu ennalleen ajan kanssa. Alkaa nyt kuitenkin usko mennä.

Minulla on joitain juttuja, joihin en vain enää osaa suhtautua samoin kuin ennen romahdusta. Ensinnäkin raha-asiat ahdistavat niin sairaasti, että ei mitään tolkkua. Jos saan nykyään kirjekuoren, joka voisi olla lasku enkä tiedä tarkalleen mikä se on, en pysty keskittymään mihinkään ennen kuin se on avattu ja maksettu. Kurkkua kuristaa, pelottaa ja sydän hakkaa. Tämä on niin voimakasta, että jos en pysty maksamaan sitä laskua syystä tai toisesta HETI, niin minun on pakko piilottaa se kirje ja kuori jotenkin mielestäni kokonaan, koska en ole toimintakykyinen muuten. Ja mielessäni on niin voimakkaita defenssejä ja muureja olemassa, että pystyn sen tekemään. Tästähän sitten helposti seuraa, että todellakin unohdan sen laskun maksamisen, ja olen sitten ihan kunnon paniikissa, jos saan muistutuksen. Siitä huolimatta, että rahat eivät ole loppu tai ole muutenkaan mitään hätää. Tuntuu, että olen menettänyt kykyni suunnitella rauhallisesti raha-asioita. Nettipankin avaaminen ahdistaa, pelkään että siellä ei ole rahaa. Ja saldo olisi mikä, pelkään järjenvastaisesti että ensi kerralla siellä ei olekaan mitään.

Toinen jatkuva ongelma liittyy viesteihin ja puhelimiin. Koen ihan hirveää syyllisyyttä jatkuvasti, jos minulla on vastaamattomia viestejä ihan missä vaan, sähköpostista messengeriin. Koen ahdistusta ja paniikkia, jos vaikka myöhään yöllä nukkumaan mennessä huomaan, että minulle on yritetty soittaa, enkä ole vastannut. En voi nukkua, pyörin valveilla sängyssä ja koen lamauttavaa ahdistusta siitä, että asia on selvitettävä huomenna.

Nämä reaktiot ovat ihan tolkuttomia, jos ajattelee järjellä ja suhteuttaa ne tilanteisiin, jossa ne tapahtuvat. Yleensä se soittaja on ollut joku kaveri, joka on vain halunnut tietää olenko torstaina kotona jos hän pyörähtää meidän kautta. Tai pomo, jolla ei enää mitään asiaa ollutkaan kun vastasin jo sähköpostiin. Eikä minulla ole tänä päivänä mitään hoitamattomia asioita omatunnolla.

Onko muita saman kokeneita, miten pärjäilette?