Miksi jotkut tuomitaan elämään masentuneina?

Iltalehden uusi artikkeli esittää, että säännölliset painajaiset lapsuudessa voivat kieliä mielenterveysongelmista (http://www.iltalehti.fi/mieli/2014030218086374_md.shtml). Toisin sanoen, voiko masennus olla jo synnynnäistä perua? Muistan nähneeni lapsena, 5-11-vuotiaana, säännöllisesti ahdistavia ja selittämättömiä painajaisia, ainakin kerran viikossa. Ja nukuin takuulla säännöllisiä yöunia ja elin muutenkin täydellistä lapsen elämää vanhempien välittäessä, tarjotessa terveelliset elämäntavat ja sosialisoiduin naapurin lasten kanssa jne. Minua ei ikinä ole kiusattu enkä ole kohdannut hirveitä vastoinkäymisiä, mutta n. 13-vuotiaasti asti olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut. Kuvittelin teininä kärsiväni "teiniangstista", joka menee vanhemmiten ohi, mutta nyt olen kakskymppinen ja tilani on huonontunut. En silti koe kohdanneeni niin pahoja tapahtumia, että masennukseni olisi millään ulkoisella ärsykkeellä perustelua. Unohdin, miksi halusin aloittaa keskustelun, mutta on se vaan niin epäreilua, että toiset syntyvät omaamaan luonnostaan sairaan mielen.