Lue keskustelun säännöt.
Mikä mussa on vikana?
02.03.2014 |
Kuulemma on päässä vikaa. Kuitenkaan ei kukaan sano, mikä mussa on vikana, vaan kehottavat hakeutumaan hoitoon.
Eli tässä oireita:
En saa mitään aikaiseksi. Unohtelen asioita ja olen muiden silmissä laiska. Elämässäni ei ole päämäärää ja pitäisi kuulemma olla. Pitäisi jatkuvasti touhuta ja raataa, en minä jaksa enkä halua. Ja silloin kun jotain teen, en muista mitä olin tekemässä ja se menee sähläykseksi. Ainoastaan paniikissa asiat kirkastuvat päässä.
En myöskään oikein tule toimeen muiden ihmisten kanssa. En jaksa esittää, mutta lähes kaikki vaativat minun ilman muuta tekevän niin... Huoh! Toisinaan olen syytellyt itseäni (kun mulle on lapsesta asti toitotettu, että mä en tule toimeen muiden kanssa), mutta nykyään tuntuu, että antaa olla... olen vaikka yksin. Mutta sitten taas välillä... yksinäisyys saa miettimään asioita. En tahtoisi vetää mitään roolia vaan tutustua ihan oikeasti ihmisiin. Aina se vaan kaatuu johonkin... ja tunnen oloni yksinäiseksi ja erilaiseksi.
Joten puolitosissani taas mietin, missä vika voisi olla... Toisaalta ei kiinnosta, mitä muut ajattelevat ja toisaalta taas kiinnostaa ihan vietävästi. :) Ja "virallisista" tahoista ei ole apua. Heidän mielestään mulla on korkeintaan huono itsetunto ja "itseohjaamisen vaikeuksia" vai miten sen sanoivatkaan, kuitenkaan ei niin paljon että saisin mitään diagnoosia tai apua.
Mä olen kyllä kaikkine ongelmineni (muutkin kun tässä mainitut) käynyt jos jonkinlaisia diagnooseja läpi: masennus (kuulemma en ole masentunut), adhd (kuulemma ei ole tätäkään vaikka epäilivät), joku muu mielenterveyden tai neurologinen ongelma tai sairaus (tai ehkä mun jo olemassaolevat sairaudet vaikuttavat...)tai sitten syön tai nukun huonosti tai en liiku tarpeeksi tai lapsuuden traumat vaikuttavat, tai ehkä mä vaan olen tällainen enkä tule koskaan sopeutumaan yhteiskuntaan ja muiden ihmisten elämänmenoon... :(
Kommentit (14)
Älä usko maallikkojen antamiin diagnooseihin. Hakeudu terapiaan. Opettele elämään ominaisuuksiesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut terapiassa melkein koko ikäni, nyt en enää käy, mutta pohdinta jatkuu... Ja siis, ei heiltä mitään varsinaisia diagnooseja ole tullut, kuten ei psykiatreiltakaan. Joskus musta tuntuu, että HALUAISIN diagnoosin, jolla voisin sitten selitellä erilaisuuttani... :(
Mä olen opetellut elämään itsenäni, mitä muutakaan voin? Mä en pysty leikkimään olevani joku muu...
En ole käynyt ÄO-testeissä, leikkitestejä olen tehnyt. :D Meinaatko, 2, että olisin muita älykkäämpi/vähemmän älykäs ja siksi kärsin?
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 15:35"]
Älä usko maallikkojen antamiin diagnooseihin. Hakeudu terapiaan. Opettele elämään ominaisuuksiesi kanssa.
[/quote]
hakeudu hoitoon ja äkkiä jos vielä huolivat.
Miten olet menestynyt koulussa? Pystytkö tekemään töitä normaalisti? Millaisia vakeuksia sinulla on ihmisten kanssa ihan käytännössä? Muistele tältä vuodelta jokin tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua. Ei sussa ole niin sanotusti mitään vikaa, jos et jaksa leikkiä toisten kanssa hiekkalaatikolla jotain ihan tyhmää leikkiä, jonka sääntöjä et ole saanut olla itse päättämässä. Tuo muisti ongelma on itselläni kans tullut tutuksi, masennuksen tiimoilta, ja kun paljon yksinään funtsii omia juttujaan, niin sitä ei ole enää niin integroituneena "normaaliin" elämän rytmiin ja semmoiseen.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:28"]
Miten olet menestynyt koulussa? Pystytkö tekemään töitä normaalisti? Millaisia vakeuksia sinulla on ihmisten kanssa ihan käytännössä? Muistele tältä vuodelta jokin tapaus.
[/quote]
Koulussa ja lukiossa meni sikäli hyvin, että kaikki oli suht helppoa, läksyjen teko vaan oli tuskaisen hidasta kun olin aina omissa maailmoissani. Mut enpä mä sille mitään osannut tehdä... Vieläkin olen sellainen "haaveilija". Jatko-opinnot ei sitten menneetkään hyvin, en vaan osannut itse rytmittää opiskelua ja elämääni. Lisäksi olin liian perfektionisti - kun kaikki ei mennytkään enää hyvin ja "tipahdin kärryiltä", musta tuntui ettei ole järkeä jatkaa (siis mulla on tapana haluta tietää "kaikki" asiasta ennen kuin mä tiedän omasta mielestäni tarpeeksi). No, ei mulla myöskään ollut intohimoa sille alalle... Siis lopetin opinnot. Nyt kyllä kaduttaa ettei ole koulutusta ja työtä. Toisaalta taas ei...
Musta tuntuu, että kuulostan vaan laiskalta muiden mielestä... Mulle on hoettu aina, että "ota itseäsi niskasta kiinni", "mikset tee mitään, sulla olisi rahkeita vaikka mihin?" ynnä muuta. Olen kyllä yrittänyt ja epäonnistunut. Kaiken lisäksi yrittäminen on vaikeaa kun ainoa motivaatio on rahan saaminen, intohimoa ei ole niihin tylsiin hommiin... Mieluummin olen kotirouvana ja hoidan lapsia ja perhettä, mutta kun se ei muille kelpaa... pilaan kuulemma elämäni ja entä jos en saa vanhana tarpeeksi eläkettä ja eikö mua ahdista, että muut elättävät mua... jne. No, ainakin ahdistaa se valitus.
Olen mä joskus ollut töissäkin. Siellä meni kyllä ihan hyvin muiden kanssa. Mulla oli erittäin tylsää puhua puutaheinää ihmisten kanssa, en mä tykkää semmosesta, mutta ainakin olivat mukavia ihmisiä. :)
Esimerkkejä tilanteista ihmisten kanssa? No, miten olisi vaikka se, että yksinkertaisesti unohdan mennä sovittuun tapaamiseen? :( En mä tahallani, yleensä käytän kalenteriakin, etten vaan unohtaisi. Mun on vaan jotenkin vaikea hahmottaa mitä tapahtuu milloinkin ja muistaa kaikki asiat. Mulla on nykyään tarkempi rytmikin kun ennen, kun on lapsia. Rytmin luulisi helpottavan muistamaan, mitä milloinkin tapahtuu, mutta on se edelleenkin vaikeaa.
Sama muistamisvaikeus mulla on esim. numeroiden kanssa. Juuri viime viikolla olin menossa johonkin, mutta unohdin talonnumeron, siis yhden vaivaisen luvun! Jouduin menemään takaisin kotiin ja kirjoittamaan sen ylös, kun se ei muutamaa minuuttia voi päässä pysyä...
Hiljattain mulle on myöskin valitettu, etten puhu mitään, kun olin kylässä. En mä vaan oikein tiedä, mitä sanoisin. Siinäpä se. Se vasta onkin vaivalloista, kun yritän sitten väkisin puhua vaikka säästä, eikä sekään keskustelu kestä kauempaa kuin minuutin, eikä kiinnosta ketään... :/ Mulla on kamalan tylsää muiden seurassa, mutten osaa aloittaa keskusteluja... enkä jatkaakaan... vastailen vaan lyhyesti, vaikka tiedän kyllä että heidän tarkoituksenaan on keskustella, eikä kuulustella mua.
Enkä onnistu menemään mukaan toisten keskusteluihinkaan, kun en yleensä tiedä aiheesta mitään tai mulla ei vaan ole sanottavaa/mielipidettä. Joidenkin kanssa en voi keskustella, kun heidän näkemyksensä keskustelusta on se, että heillä on mielipide jostakin ja mun on myötäiltävä sitä, vaikken oikeasti olisikaan samaa mieltä... Se menee muuten aina siihen, etten itse saa siitä keskustelusta mitään. Omien lasteni kanssa ja miehen kanssa keskustelen kyllä, muiden kanssa se on vaikeampaa. Mä vaan välillä kaipaisin muitakin ihmisiä, kun miestä ei aina kiinnosta samat asiat ja puheenaiheet kun mua.
Sitten joidenkin ihmisten kanssa on vaikeaa, kun aina vaan valitetaan kaikesta, mitä en tee heidän mielestään oikein. Viime aikoina olen vaan yrittänyt olla välittämättä - miksi he tietäisivät kaiken minun elämästäni paremmin kuin minä itse? Joillakin on vaan tapana luulla tietävänsä, että kaikki asiat pitää tehdä tietyllä lailla ja se on tietenkin se heidän tapansa. Jotkut eivät vielä siinäkään vaiheessa myönnä tehneensä typerästi, kun selviää että väärässähän he olivat... Mä ainakin osaan myöntää olleeni väärässä. Tällaisten ihmisten kanssa pitäisi mun olla aina anteeksi pyytelemässä, mutta heidän ei ikinä... Jos vaan antaisivat mun olla mä, en minäkään pakota heitä tekemään asioita mun tavallani, vaikka se kuinka olisi mun mielestäni oikea tapa toimia...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä sä vaikutat ihan normaalilta. :)
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:11"]
Mun mielestä sä vaikutat ihan normaalilta. :)
[/quote]
Niin mäkin joskus ajattelen, mutta sitten olen taas tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja tulee nämä jutut mieleen. Tai joku sanoo päin näköä, että ehkä sun pitäis mennä hoitoon. Pitäis varmaan sanoa takaisin samalla lailla? :)
Mua on toisinaan ahdistanut, kun pitää taas tavata ihmisiä, vaikka ensin itse toivon, että olisipa seuraa... Mä tahtoisin puhua ihan mistä vaan tarvitsematta pelätä, että taas joku leimaa hulluksi. Täällä netissä on sinäänsä kiva jutella, kun voi sanoa asiat suoraan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko sinulla olla ADD? Lue aiheesta lisää.
Voisi olla myös lieviä poissaolokohtauksia. Pyydä tk:sta lähete neurologisiin tutkimuksiin. Älä lähde lääkärin luota, ennen kuin hän lähettää jatkotutkimuksiin ja mahdollisimman monipuolisiin verikokeisiin. Sano, että olet veronmaksaja ja haluat vastinetta rahoillesi. Minä kävin viidellä lääkärillä, ennen kuin sain lähetteen tutkimuksiin, joissa paljastui kasvain, joka ei onneksi ollut vielä levinnyt liian laajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee mieleen ADD, kaverilla on sellainen.
Mä olin siis noissa adhd-testeissä, kun sitä jo epäiltiin, mutta kuulemma keskityn liian hyvin, niin mulla ei voi olla sitä... Siinä kai se add:kin olisi tullut ilmi, eikös se ole melkein sama asia? Ja mä olen aina ollut tällainen, tämä ei ole mitään uutta...
ap
Onko ÄO-ta mitattu? Siis oikeasti, ei millään netin leikkitesteillä.