Mulle oli lapseni tosi kova pala (uusperhe)
Että isän luona oli kivempaa kuin äitin luona.
Taustaa: Meitä lapsia oli kaksi, minä ja pikkuveli(2v). Kun vanhemmat erosivat, isä miuutti pois ja me käytiin siellä suunnilleen joka toinen viikonloppu. Äiti meni nopeasti uusiin naimisiin, meille tuli kaksi pikkusisarusta lisää. Olin 8v, jouduin huolehtimaan nuoremmista ja äitillä oli aika vähän aikaa minulle. Sen ajan hän käytti usein lähinnä isän(ja myöhemmin tämän uuden puolison) arvosteluun.
Aluksi isä oli hukassa vanhemmuuden kanssa, joten me lähinnä katsottiin videoita ja syötiin karkkia. Pikkuhiljaa isä kuitenkin muuttui, ja aloimme tehdä asioita yhdessä.
Olin muistaakseni 11 tai 12 kun isä esitteli uuden puolison. Äiti oli jo hänet tavannut jasanoikkn minulle ettei kannata kiintyä liiaksi kun ei tule kestämään.
Nainen oli sievä, kiva ja otti meidät avosylin vastaan. Hänestä tuli ensimmäinen aikuinen joka kyseli minun ja veljeni ajatuksia, halasi ja lohdutti. Oli turvallinen. Veljeni oli ihan rakastanut häneen kuten minäkin aluksi. Jotenkin tilanne vain tuntui epäreilulta. Tuntui kuin äiti ei rakastaisi minua vaan pelkästään nuorempia sisaruksia. Tai toki tiesin että hän rakasti minua muttei hän sitä näyttänyt. Äitin uusi mies oli tossukka, joka oli jatkuvasti töissä tai sitten kuunteli musiikkia. Meidän lasten kanssa hän oli lähinnä vain silloin kun äiti pakotti.
Aloin hakea äitiltäni huomiota, äiti taasenoli jatkuvasti vihainen. Isän luona olin vihainen heille, kapinoin kaikkea vastaan -ruokaa, naista, kaikkea. Lopulta en enää suostunut isälle menemään ja äitille se sopi hyvin. Veli taas kertoili mitä kaikkea kivaa he olivat tehneet (käyneet mökillä, tiedekeskuksissa, uimassa). Lopulta äiti ilmoitti että me lapset ei tulla isälle jos nainen on siellä. Jostain kumman syystä tämä tapahtui hetki sen jälkern kun he olivat kertoneet kihlautuneensa.
Häät olivat kesällä, olin morsiusneitona. Taas jotain kivaa joka tuntui epäreilulta. Minua meikattiin ja laitettiin kuin prinsessaa, sain ison kukkakumpun. Olin aiemmin samana kesänä päässyt ripiltä, joten sain lasillisen kuohujuomaa morsiammen kanssa ennen vihkimistä. Isäni tuleva puoliso kertoi kuinka kaunis nainen minusta on tulossa, kertoi olevansa ylpeä ja iloinen että hän on saanut tutustua minuun.
16-vuotiaana sain tarpeekseni äitistäni. Olin jatkuvasti lapsenlikkana, äiti oli töissä, minulle ei ollut aikaa. Olin monta vuotta puolustanut äitiäni käytäkselläni, mutta yhtään sen enempää huomiota en saanut. Join, poltin tupakkaa. Hän jaksoi ehkä kerran torua minua niistä, sen jälkeen vain huomautteli jos sitäkään.
Isä ehdotti että muutaisin hänen luokseen. Heille oli tulossa vauva. Minua pelotti etyä joudun taas lapsenvahdiksi. Kysyin tästä äitipuolelta, joka totesi ettei siitä ole kyse.
Muutimme isoon kerrostaloasuntoon, jota sain oman huoneen. Veljenikin sai oman huoneen, saimme sinne omat tavarat. Minulla oli aina ennen ollut yhteinen huone veljeni kanssa. Myös syntyvä pikkusiskomme sai oman huoneen. Veli muutti pian perässäni, äiti antoi meidän huoneen toiselle pikkuveljelleni. En ollut enää tervetullut äitini kotiin.
Anteeksi pitkä avautumiseni. Näin aiheesta pitkästä aikaa unta.
Millaiset välit sul nykyään äitiin/äitipuoleen?