Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä miten oppisi olemaan onnellinen siinä, missä nyt on?
09.11.2020 |
Kun on sellainen tilanne, että elämässä on kaikki oikeasti järjellä ajateltuna hyvin. On hyvä mies, ihanat ja fiksut lapset, hyvä työpaikka, hyvä palkka, oma asunto ja raha-asiat kunnossa.
On omaa aikaa, saan rillutella välillä, saan myös matkustella. Voin hoitaa itseäni ja hoidan myös parisuhdetta.
Mistä johtuu, että silti ajoittain tulee semmoinen olo, että en voi hyvin. Pitää tehdä pienestäkin asiasta riitaa. Pitää saada mies jostain suuttumaan.
Miksi en vain olisi onnellinen tässä ja nyt ja tekisi elämässä juuri nyt mahdollisia asioita. Miksi jumitan. MIksi en nauti, vaikka kaikki olennainen sitä varten on olemassa.
Vai onko tämä vain normaalia elämää, sitä vana pääosin on kaikki hyvin, mutta välillä ottaa päästä ihan kunnolla.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia on. Ja yleisesti ottaen ne, jotka ovat selvinneet elämänmullistuksista (sairastuminen, työttömyys, ero yms.) osaavat nauttia enemmän elämästä kuin ne, joilla ei ole suurempia vastoinkäymisiä ollut. Onnelliset ovat taistelleet päästäkseen parempaan pisteeseen ja osaavat arvostaa sitä, että kaikki on hyvin. Jos sun ongelma onkin se, että olet saanut kaiken "liian helposti", enkä tarkoita väheksyvästi. Toisten elämässä vaan näyttää kaikki onnistuvan ja taidat olla yksi heistä.
En osaa vastata otsikon kysymykseen. Olen kuitenkin ollut itse kokenut sen, että olen äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen elämässäni. Se ei ollut sellainen hetki, jolloin asiat olivat materiaalisesti täydellisesti tai muutenkaan ratkaistuna. Olin kuitenkin täydellisen vapaa, ja vapaa olemaan oma itseni ja tekemään päätöksiä siitä lähtökohdasta. Ja asuin siellä, missä minun kuuluikin olla.
Kun tuo otetaan minulta pois, en voi koskaan voida hyvin. Kun sen tietää, voi tehdä hetkellisiä poikkeuksia lasten tai työn vuoksi. Pysyvästi en siihen pystyisi. Tuntuu, että tunnen paljon sellaisia ihmisiä, jotka syövät samoihin fiiliksiin masennuslääkkeitä. Ehkä niiden avulla voi sietää jatkuvaa kärsimystä paremmin. Minusta onnettomuuden tunne on jotain sellaista, mikä kannattaa tunnistaa ja kokeilla rajujakin temppuja. Jokainen vuosi väärällä raiteella vie kauemmas omasta onnesta, vaikka paperilla näyttäisi miten hyvältä.
Nyt kivun ytimeen. Kelle olit viimeksi kateellinen niin että sydäntä vihlaisi? Ei tarvitse olla kukaan tuttu henkilö. Lehden sivulla, kirjassa tai televisiossa?
Onnellinen henkilö ei nimittäin tunne tuollaista. Se tunne tulee enemmän muodossa että ”kiva että tuokin on löytänyt itselleen sopivan elämäntavan” mutta se ei koske eikä ahdista. Niin kauan kun sitä tuntee, ei ole oikein omassa elämässään kotonaan.
ikä on 43v rouvasihminen.
Kateutta en kyllä tunne, kun oikein mietin mistä olisin kateellinen niin keksin ainoastaan sen, että joku nainen on minua kauniimpi, nauravaisempi ja viehättävämpi. Ehkä siis pieni itseluottamuksen puute ulkonäöllisesti, mutta sekin taitaa kuulua ns. kuvioon tässä iässä kun vanheneminen on väistämätöntä.
En ole kateellinen rikkaille enkä millekään materialle.
Ehkä tosiaan elämäni on ollut helppoa, onhan se. Sitten pienemmätkin vastoinkäymiset tuntuu draamalta omassa päässäni vaikkeivat sitä oikeasti olekaan. Tuntuu turhamaiselta tätä edes kirjoittaa, kun tiedostan mm. läheisteni murheet ja ns. elämän oikeat surulliset asiat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä sua sitten ottaa päähän?
Toteutatko itseäsi "oikein", eli olet tehnyt itse valinnat elämässäsi, et sellaista mitä yhteiskunta/perhe odottaa, vaan mitä itse haluat?
"miksi itkettää,
miksi suuhuni hapan maku jää,
en halua yrittää ymmärtää
tavallisen tavallista elämää,
tavallisen tavallista elämää"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on luotu tavoittelemaan aina seuraavaa askelta, se ajaa meitä eteenpäin.
Sitten kun olen uudessa työpaikassa, talo on maksettu tai sitten kun lapset on kasvatettu tai sitten kun olen eläkkeellä niin voin alkaa nauttimaan elämästäni.
Emme osaa automaattisesti nauttia juuri tästä hetkestä vaan se vaatii opettelua. Yleensä niistä elämän pienistä asioista nauttiminen auttaa nauttimaan juuri siitä hetkestä.
Itselleni suurin herätys tähän oli kun läheiseni kuoli, joka ei juuri nyt ehtinyt elämästä nauttimaan, mutta sitten kun vuosien päästä on velaton ja eläkkellä niin sittenhän sitä ehtii. Muttei kuitenkaan ehtinyt niistä koskaan nauttimaan.
Itselläni aika päinvastainen tilanne. Mulla on monet asiat melko huonosti mm. kroonisia kipuja, huonopalkkainen työ, murhetta omista vanhemmista, menetin veljeni, pärjään ihan juuri ja juuri palkallani, ja silti, näistä asioista huolimatta, olen onnellinen. Huonoja asioita kompensoi uusi tosi mukava työ, vaikka palkka onkin huono, lisäksi mulla on hyvä mies, viisaat teinit, rento ja kotoisa koti niin ulkoisilta puitteiltaan kuin ilmapiiriltäänkin. Nautin pienistä asioista, olen tyytyväinen lähes koko ajan. Mutta olen kokenut kovia eikä se ole kyynistänyt eikä musertanut mua. Olen helposti iloinen enkä halua elämältä mitään suuria, ainakaan materialistisessa mielessä. Ihan tavallinen hyvä arki riittää. Ja että saataisiin olla edes suhteellisen terveitä. Ihan terveeksi en ehkä koskaan enää tule. Kaikki elämässä on niin suhteellista, toisille vähänkin on paljon ja toisille ei riitä ikinä mikään. Itselläni auttaa se että kun tuntuu jotenkin raskaalta niin ajattelen että juuri nyt tällä hetkellä kaikki on hyvin.
Mieti päiviä, joina olet ollut onnellinen viime vuosina. Mitä teit silloin vai teitkö mitään? Mitä yhtäläisyyksiä löydät niiden päivien olosuhteista? Voisitko lisätä niitä asioita elämässäsi?
Itse olen huomannut olevani onnellinen niinä päivinä, kun olen tehnyt jotain, mihin olen uppoutunut (esim. ruoanlaitto tai leipominen, kirjoittaminen, treenaaminen, tiedon hakeminen jostain mielenkiintoisesta aiheesta, joskus jopa siivoaminen) ja minkä aikana voin ajatella tärkeitä asioita. Esim. siivotessa voi ajatella syvällisiä, filosofisia asioita.
Yksi olosuhdeyhtäläisyys noissa päivissä on ollut se, että olen juuri hoitanut pois päiväjärjestyksestä jonkin käytännön velvollisuuden, joka on ollut tehtävien asioiden listalla pitempään, mutta jonka hoitamisen kanssa olen vitkutellut.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/