Nyt myös toisella lapsellani epäillään autismia... vertaistukea?

:/

-ap

Tämä on väärä kanava tällaiseen ja tiedät sen varmasti itsekin. Ja aloitus taitaa olla provo, eikö niin? Ole hoitavaan tahoon yhteydessä. Sitä kautta saat apua.

Aloitus on provo. Jos olisi totta, ap tietäisi, että autismi on erittäin periytyvää, ja luultavasti hän itsekin vähintään piirteinen. Näin ollen häpeäisi _itseään_.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on provo. Jos olisi totta, ap tietäisi, että autismi on erittäin periytyvää, ja luultavasti hän itsekin vähintään piirteinen. Näin ollen häpeäisi _itseään_.

Miksi pitäisi hävetä itseään? Mitä vikaa on autismissa? Kaikki ihmiset ovat arvokkaita.

T. Sivusta kommentoija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on provo. Jos olisi totta, ap tietäisi, että autismi on erittäin periytyvää, ja luultavasti hän itsekin vähintään piirteinen. Näin ollen häpeäisi _itseään_.

Miksi pitäisi hävetä itseään? Mitä vikaa on autismissa? Kaikki ihmiset ovat arvokkaita.

T. Sivusta kommentoija

Ei missään tapauksessa pitäisi, sanoinko niin? Nyt hän häpeää - muka - lapsiaan.

Minä olen itse Asperger.

Suosittelen AP:lle Autismiliiton vertaisvanhempi- tai vertaisperhetoimintaa. Ei ole siis itsellä tuosta kokemuksia, mutta mutu-tuntumalla uskoisin, että tuolta saa paljon parempaa tukea kuin tältä palstalta.

Tsemppiä AP:lle vaikeaan elämäntilanteeseen!

Olisiko mahdollista ajatella, että juuri sinun kuului saada nämä lapset, että juuri sinulla on taitoa ja voimaa luotsata heitä eteenpäin? Ei sillä, että se helppoa olisi, mutta kuitenkin. Näin minä yritän itseäni lohduttaa, kun omien lasten kanssa on haastavia vaiheita.

Koetko siis häpeää sen vuoksi, että lapsesi ovat autistisia, vai sen vuoksi, että olet tehnyt autistisia lapsia?

Onnea. Lapsestasi saattaa olla kehittymässä sellainen savantti, joka tuo Suomelle vielä Nobelin.

Tai sitten aikuisenakin vanhemmista riippuvainen surkimus.

Aika näyttää.

Nämä tyttösi tarvitsevat apua ammattilaisilta eikö av palstalta. Huutelet itsellesi empatiaa täällä ja tiedät ap itsekin sen. Unohda se minäminä homma ja hae apua terveydenhuollosta tytöillesi, kolmehan niitä oli ap?

Autistisen tai autismipiirteisen lapsen kanssa on ymmärtääkseni aika tyypillistä kokea huonommuutta vanhempana; koska arjessa on niin paljon niitä takkuja jotka ei ratkea tavanomaisilla kasvatuskeinoilla - jos ollenkaan. Vanhemmalta vaaditaan ihan loputtomat hermot ja paksu nahka. Nepsylapsen kanssa juuri sekin on rankkaa kun se erityisyys ei näy yleensä mitenkään päällepäin, se ei näy kaikissa tilanteissa tai kaikille ihmisille; riippuen siitä mitkä asiat lasta kuormittaa ja miten hän kykenee säätelemään itseään esim. julkisesti. Koska lapsi näyttää ja usein vaikuttaakin “normaalilta”, on tyypillistä että lapsen kanssa eteen tulevat haasteet nähdään muiden silmissä heikkona vanhemmuutena. Se on rankkaa, ottaen huomioon että nepsylapsen kanssa oikeasti yleensä tekee 100 kertaisen työn verrattuna normilapseen, että edes se perusarki rullaa. Pitää olla vahva että jaksaa taistella lapsen tuen puolesta sekä kestää omaan vanhemmuuteen kohdistuvan arvostelun.

Olen myös itse kokenut häpeää ja syyttänyt itseäni kun olen myöhemmin tajunnut että lasten isällä on aika selviä nepsypiirteitä. Että olisiko minun pitänyt tajuta ja miettiä voiko lapsia silloin tehdä. Mutta tosiasiassa nepsyjä on meidän kaikkien ympärillä ja monet heistä toimivat arvostetuissa ammateissakin yms, ei kenenkään pitäisi joutua sitä omasta puolisosta diagnosoimaan + pitää muistaa että nepsyys ei ole vamma tai sairaus. Heillä on vain poikkeuksellinen aivotoiminta ja siinä on huonojen puolien vuoksi yleensä myös hyviä puolia. Omalla lapsellani on isoja haasteita, mutta myös poikkeuksellista mielenvahvuutta ja päättäväisyyttä.

T. Nepsylapsen äiti

Autismiliiton vertaisosaajat ja vertaisvanhemmat auttaa! Ite edustan nuorten aikuisten vertaisosaajia. Kävin vertaisosaajakoulutuksen vuosi sitten.

T: asperger nuorimies