Lasten jatkuva kovaääninen kitinä, itku ja tappelu ahdistaa
Lapsemme ovat pieniä ja temperamenttisiä ja jatkuvasti suuna ja päänä. Jos eivät itke niin tappelevat keskenään, huutavat, riehuvat, kitisevät. Tai sitten vaan höpöttävät tai rallattelevat jatkuvasti.
Meillä on miehen kanssa hermot aivan riekaleina, varsinkin nyt kun lapset ovat sairastelleet melkein koko kuukauden ja ollaan oltu aikalailla neljän seinän sisällä tai ravaamassa sairaalasta terveysasemalle jne. Hyvä että mies on ollut lomalla että ollaan voitu viedä vuorotellen tervettä lasta ulos sillä aikaa kun toinen sairastelee mutta mitään varsinaista lepoa tästä jatkuvasta melusta ei ole.
Ahdistaa kun täällä ei ole koskaan rauhallista ja ei auta että asuntomme on liian pieni meille ja rahaa ei ole vaihtoon. Onko muilla tällaista ja miten selviätte?
Kommentit (14)
Käyn töissä 4pv viikossa, jolloin lapset hoidossa. Kaiken vapaa-ajan olen lasten kanssa ilman "omaa hetkeä". Nuo pyykin ripustamiset, roskien viennit jne ovat niitä "lepohetkiä". :) Huvittavaa, että joskus oikein odotan, että pääsen siivoamaan eli mies vie lapset pihalle. Tätä ei olisi tapahtunut ennen lapsia ikinä...
Meillä ikäeroa 1,5v, ovat nyt 3v ja 5v. Meteli, tappelu, iloinen laulelu/kiljunta/höpötys/kolina on jatkuvaa.
Täälläkin on tuollaista, lapset 2 ja 4v. ja rasittavaahan se on. Minä taas odotan iltasuihkua ja koiran ulkoiluttamista kuin kuuta nousevaa.
Nytkin ne tuossa riehuu ja juoksee ja kiljuu, eivät suostu nukkumaan aikaisin eli iltahetkeäkään ei ole (eikä miehen kanssa yhteistä aikaa). Illan koittaessa kaikki vaan tappelee ja huutaa, se on aivan kamalaa varsinkin tällaiselle rauhanrakastaja sielulle niinkuin olen. Ja joo, asumme kaksiossa. :(
Kamalinta on jos ei ole paikkaa eikä rauhaa mihin menää rauhoittumaan. Unelmani on oma äänieristetty makuuhuone jonne kukaan ei saa tulla riehumaan eikä repimään petivaatteita.
Onneksi meille osui flegmaattiset lapset. Esikoinen on 5v ja tuplat 2.5 v eikä ole mitään tuollaisia huutoja, riitoja, lällätystä tms. Siivoaminenkin tehdään yhdessä pyykkien ripustamisesta puhumattakaan. Tässä vaiheessa iltaa lapset on nukkuneet jo tunnin verran. Ihana havaita, että synnytti aikanaan lapsia eikä täystuhoja.
Pahinta on, jos ei ole lasten kanssa kotona, siis kotiäiti.
Hoidin lapsiani kotona 10v ja nyt kun olen palannut työelämään, on ärsyyntymiskynnys lasten meuhkaamiselle selkeästi alhaisempi. Jotenkin se kontrasti työpaikan järjestykseen on liian iso.
Meillä samaa, mutta kikkailulla saatiin enemmän omaa aikaa iltaisin. Eli klo 20 mennessä iltapalat ja pesut tehty, iltasatu ja kaikki asunnon valot pois tai minimiin. Lapset luulee että myös vanhemmat menee nukkumaan. Oikeasti makailemme sängyssä ipadien ja telkkarin äärellä. Kuopus juoksentelee n. 15 min ajan ja talutamme takaisin sänkyyn, mutta alle tunnissa kumpikin rauhoittuu ja nukahtaa ja kello on vasta 21. Kätevää. Lapsetkin on kivempia ja rauhallisempia kun saavat enemmän yöunta kuin ennen.
Kuulostaa tutulta. Itse jos hermot on mennä laitan hyvällä omallatunnolla lastenohjelmat pyörimään. Parempi kun että rupeaa raivoamaan lapsille. Ja kohtuudessa ei siitä mitään haittaakaan ole. Ja aaah, tunti omaa rauhaa per ilta.
Tuosta nukkumaanmenosta, olemme "kouluttaneet" lapsemme menemään sänkyihinsä klo 20:00 mennessä ja sitten alkaa aikuisten aika jolloin aikuiset katsovat omia tylsiä ohjelmiaan eivätkä leiki, lue, eivätkä reagoi lapsiin (ellei ole hätä tai joku kipeänä). Heidän on pysyttävä omissa sängyissään, jos eivät saa unta saavat lueskella, mutta olohuoneeseen ei ole asiaa.
Nämä sairastelukierteet ovat pahimpia koska siinä ei välttämättä saa sitä hoitoapuakaan kun ei halua/saa kipeää lasta minnekään jättää. Meilläkin on nyt ollut noin kuukausi kun en ole oikeasti päässyt mihinkään ja tietysti olen ollut itsekin kipeänä eikä kukaan ole nukkunutkaan hyvin. Helposti kuormittuu eikä minkäänlaista mahdollisuutta lepoon. Mies tekee pitkää päivää ja matkustelee työn kanssa eikä ole voinut osallistua. Huh, kun tulisi jo kesä!
Onkos teille tullut mieleen, että ravinnolla voi olla syy rauhattomuuteen? Sokeripitoinen rasvaton ruoka ei ole hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 09:29"]
Onkos teille tullut mieleen, että ravinnolla voi olla syy rauhattomuuteen? Sokeripitoinen rasvaton ruoka ei ole hyväksi.
[/quote]
Eivät yleisesti syö sokeria, ihan tavallista kotiruokaa. Kerran viikossa karkkipäivä mutta en ole huomannut että olisivat yhtään sen rauhattomia niinä päivinä. Ovat vilkkaita lapsia, ei muuta.
ap
Minkä ihmeen takia hankitte monta mukulaa pienillä ikäeroilla?? Ei varmasti tullut yllätyksenä millaisia lapset voivat olla.
Olisko kannattanut raha-asiatkin hoitaa kuntoon ennen lasten hankkimista? Ei ihme että menee hermot kaksiossa...itse en asuisi yhdenkään lapsen kanssa kaksiossa!
Jos elämänhallinta on pielessä niin turha täällä itkeä omia typeriä ratkaisujaan. Koskee myös muitakin kuin ap:tä. Sitä saa mitä tilaa.
Anteeksi, mutta ei voi taas sanoa kuin, että sitä saa mitä tilaa...
Koittakaa keksiä muksuille jotain aktiviteettia tai harrastuksia, joissa pääsevät purkamaan pahimmat paineensa.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 21:14"]
Nytkin ne tuossa riehuu ja juoksee ja kiljuu, eivät suostu nukkumaan aikaisin eli iltahetkeäkään ei ole (eikä miehen kanssa yhteistä aikaa). Illan koittaessa kaikki vaan tappelee ja huutaa, se on aivan kamalaa varsinkin tällaiselle rauhanrakastaja sielulle niinkuin olen. Ja joo, asumme kaksiossa. :(
[/quote]
Ja joo, tosi ihanaa myös teidän naapureille :( Ei kai oikeasti ole normaalia että lasten annetaan kiljua ja tapella illat kaiket?!
Oon huomannu että 'unohdun' istumaan vessanpöntölle. Siellä metrli on vaimeampaa ja sieltä onneks eivät mua löydä jos ei oo todellista hätää. Pyykin ripustaminen on myös ihanaa.
Isommilla lapsilla on virikehoitopaikka 2 päivää viikossa 5 tuntia kerrallaan. Sitä on kuin eri ihminen hoitopäivän jälkeen. Tosiaan kun ovat sairaana niin hankalaa on.