Lue keskustelun säännöt.
Surettaa, kun toinen lapsi on syntynyt onnellisten tähtien alla ja toisella elämä potkii päähän koko ajan
08.11.2020 |
Nuorimmaisella on hyvä puoliso, omistusasunto, vakituinen työpaikka ja lapsia. Koti on kaunis ja rahaa on mukavasti kaikenlaiseen.
Esikoinen on sairastellut, mies jätti, on masennuksen vuoksi vain osin työkykyinen ja suree kovasti sitä, että jäi lapsettomaksi. Rahatilanne on heikko koko ajan. Tulevaisuudessa ei oikein näy kovinkaan ruusuisia kuvia.
Äitinä sydäntä särkee katsoa vierestä, kun ei voi mitenkään auttaa.
Lapset on kasvatettu samoilla periaatteilla, ovat lahjakkaita ja fiksuja ihmisiä. Toisella vaan tuntuu kaikki menevän putkeen ja toisella ongelmat kasaantuvat kasaantumistaan.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon ikäeroa?
Neljä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paremman osan saaneen ns. onni ei välttämättä jatku loputtomiin. Lapset yms. ei takaa onnea, eikä varsinkaan puoliso. Jälkimmäisellä onni voi kääntyä suosiolliseksi ajan kuluessa. Anna olla, ettei sunkaan elämä lipsahda ohi kun et voi mitään tehdä. Jokaisella on velvollisuus olla oman onnensa seppä.
No ole hyvilläsi että sulla on edes yksi lapsi jolla menee hyvin. Mä olen perheen ainokainen ja koko elämä on ollut per*eestä jo alusta asti. Synnynnäisen sairauteni vuoksi en tule koskaan saamaan työtä ja omistusasuntoa. Itken usein vanhempieni takia.
Ei sen sun masentuneen lapsen elämä vielä ole taputeltu. Koita kannustaa ja auttaa uskomaan tulevaisuuteen.
Meillä vähän sama. Toinen on erityisaikuinen, mutta vain sen verran että joutuu pärjäämään omillaan ja meidän vanhempien avulla, mutta sosiaalisen kömpelöyyden takia tarvitsee apua. Hän sai myös allergiat ja sairaudet, toinen ei mitään. Toinen sai vakipaikan jo opiskeluaikana, toinen sai hetkeksi töitä kun korona vei senkin - toisen työmäärää korona on taas lisännyt, siitäkin huolimatta, ettei heidän alansa edes paljon poikkea toisistaan. En haluaisi, että nuorempi joutuisi kuitenkaan aikuisena pitämään huolta vanhemmasta - sillä olen itse siinä tilanteessa ja raskasta on. Vanhin veljeni vammautui synnytyksessä ja vanhepani passasivat pilalle. Hän pärjäisi paljon paremmin, kun hänen olisi annettu itsenäistyä ja kannustettu siihen, mutta ei, hänestä kasvatettiin peräkammaripoika. Meillä keskimmäinen veli sai ne onnen tähdet, sekä häntä kannustettiiin. Hän sai lähteä ulkomaille opiskelemaan, minulle suututtiin kun lähdin kotimaassa 300 km päähän ja vaadittiin käymään kotona joka ainoa viikonloppu, auttamassa. Vähän olen katkera, mutta hyvät välit on veljiin silti. Vanhemmathan ne mokasivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä tosiaan monet asiat ketjuuntuvat. Masennus lisää riskiä parisuhteen vaikeuksiin, jolloin toinen herkemmin ei tahdo lapsia ja herkemmin myös lähtee. Masennus voi heikentää työkykyä, mikä tietenkin alentaa tulotasoa. Masennus vähentää voimavaroja huolehtia terveydestä, mikä heikentää terveyttä muutenkin. Myös vähävaraisuus herkästi aiheuttaa sitä, ettei kaikkiin terveysasioihin panosteta niin paljon.
Tuo on toki vähän yleistystä eikä kaikilla mene noin, mutta on loogista, ja varsin monilla totta. Mielenterveyden ongelmat voivat olla tuossa nyt se juurisyy, jotka tulisi hoitaa, jotta elämä sujuisi muutenkin paremmin.
kirjoitti:
Elämässä tosiaan monet asiat ketjuuntuvat. Masennus lisää riskiä parisuhteen vaikeuksiin, jolloin toinen herkemmin ei tahdo lapsia ja herkemmin myös lähtee. Masennus voi heikentää työkykyä, mikä tietenkin alentaa tulotasoa. Masennus vähentää voimavaroja huolehtia terveydestä, mikä heikentää terveyttä muutenkin. Myös vähävaraisuus herkästi aiheuttaa sitä, ettei kaikkiin terveysasioihin panosteta niin paljon.
Tuo on toki vähän yleistystä eikä kaikilla mene noin, mutta on loogista, ja varsin monilla totta. Mielenterveyden ongelmat voivat olla tuossa nyt se juurisyy, jotka tulisi hoitaa, jotta elämä sujuisi muutenkin paremmin.
No tässä tapauksessa kyllä meni niin päin, että masennus oli seurausta parisuhteen päättymisestä ja lapsettomuudesta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Elämässä tosiaan monet asiat ketjuuntuvat. Masennus lisää riskiä parisuhteen vaikeuksiin, jolloin toinen herkemmin ei tahdo lapsia ja herkemmin myös lähtee. Masennus voi heikentää työkykyä, mikä tietenkin alentaa tulotasoa. Masennus vähentää voimavaroja huolehtia terveydestä, mikä heikentää terveyttä muutenkin. Myös vähävaraisuus herkästi aiheuttaa sitä, ettei kaikkiin terveysasioihin panosteta niin paljon.
Tuo on toki vähän yleistystä eikä kaikilla mene noin, mutta on loogista, ja varsin monilla totta. Mielenterveyden ongelmat voivat olla tuossa nyt se juurisyy, jotka tulisi hoitaa, jotta elämä sujuisi muutenkin paremmin.
No tässä tapauksessa kyllä meni niin päin, että masennus oli seurausta parisuhteen päättymisestä ja lapsettomuudesta. Ap
Tai oikeastaan se masennus tuli kyllä kuvioihin ihan viimeisenä kaikesta, ei ollut alkusyy millekään. Ihmettelen, että jaksoi niinkin kauan olla toimintakykyinen kaikkien vaikeuksien keskellä. Ap
Jos toinen lapsistasi on varakas, hän ei taloudellista tukeasi tarvitse. Voit hyvin auttaa sitä vähävaraista lasta! Tulee itsellesikin hyvä mieli :)
T. Varakas lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oheishuomio: On tosi tavallista, että mielenterveysongelmia pidetään automaattisesti syynä kaikkiin muihin ongelmiin, vaikka ne olisivat vain seurausta olosuhteista. Siten vastuu saadaan helposti vieritettyä yksilön niskaan ja päästään siitä pelottavasta ajatuksesta, että elämä tosiaan on arvaamatonta. Kenelle tahansa meistä voi ilman omaa syytämme osua huono arpa.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen lapsistasi on varakas, hän ei taloudellista tukeasi tarvitse. Voit hyvin auttaa sitä vähävaraista lasta! Tulee itsellesikin hyvä mieli :)
T. Varakas lapsi
Hänellä on tosi heikko tilanne, ja olenkin maksanut mm. jotain laskuja ja auttanut mahdollisuuksien mukaan. Isoja varoja minulla ei kuitenkaan ole, ja huomaan, että hän kokee nöyryyttävänä sen, että joutuu ottamaan apuani vastaan. Vertaa itseään selvästi sisareensa, jolla ei ole isompia rahahuolia. No ei tietenkään ole, kun taloudessa on kaksi normaalituloista ihmistä, kyllähän siinä on ihan eri edellytykset pärjätä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa vain surkutella lapsensa elämää. Anna ap hänelle rahaa. Konkreettista apua! Itkeskely ja murehtiminen ei vähempiosaista lastasi auta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa vain surkutella lapsensa elämää. Anna ap hänelle rahaa. Konkreettista apua! Itkeskely ja murehtiminen ei vähempiosaista lastasi auta mitenkään.
Niin sanoiko ap, ettei ole näin tehnytkin? Ja miten voit olettaa, että kaikilla on rahaa, mitä antaa? Tai että asutaan esimerkiksi edes samassa maassa, että voisi konkreettisesti auttaa. Mene muualle riehumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse työ päähän potkittu sisarus. Vanhemmat pitää kuin kukkaa kämmenellä rikasta sisarusta perheineen. Minä olen häpeäksi koko suvulle. Mitään apua en ole saanut enkä toivokaan. Jättäisivät rauhaan!
Myös nuorempi lapsesi voi sairastua esim vakavaan sairauteen tai kuolla. Siinä ei kauniisti laitettu koti ja hienot puitteet auta yhtään.
Kuitenkin, jätä perintösi vähäosaiselle sairaalle esikoisellesi. Kerro nuoremmalle varakkaalle lapsellesi miksi teet niin. Jos hän on hyvä ihminen eikä itsekäs, hän hyväksyy sen ilman muuta.
Täällä samankaltainen tilanne, vaikka eivät vielä ihan aikuisia ovatkaan. Toisella adhd-diagnoosi, ylipainoa, masennusta, yksinäisyyttä, allergioita, huono koulumenestys, toinen on terve, pärjää koulussa ja urheiluharrastuksissa, ja on suosittu kavereiden keskuudessa. Kysymättäkin selvää, että heillä on aivan eri lähtökohdat elämään. Tämä erityinen on saanut paljon enemmän vanhempien huomiota juuri näistä syistä, ja koko ajan joutuu miettimään että tuleehan varmasti huomioitua myös tuota "menestyneempää", joka sattuu olevan myös nuorempi. Hankala tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Täällä samankaltainen tilanne, vaikka eivät vielä ihan aikuisia ovatkaan. Toisella adhd-diagnoosi, ylipainoa, masennusta, yksinäisyyttä, allergioita, huono koulumenestys, toinen on terve, pärjää koulussa ja urheiluharrastuksissa, ja on suosittu kavereiden keskuudessa. Kysymättäkin selvää, että heillä on aivan eri lähtökohdat elämään. Tämä erityinen on saanut paljon enemmän vanhempien huomiota juuri näistä syistä, ja koko ajan joutuu miettimään että tuleehan varmasti huomioitua myös tuota "menestyneempää", joka sattuu olevan myös nuorempi. Hankala tilanne.
Vertaako esikoinen itseään kovasti nuorempaan? Onko itse pahoilla mielin?
Minä olen sisaruksistani ehkä "huono-onnisin", mitä tulee ap:n luettelemiin asioihin terveydestä parisuhteeseen, työelämään ja taloudelliseen tilanteeseen.
En kuitenkaan ole masentunut, vaan ihan tyytyväinen pienimuotoiseen elämääni. Ajattelen että kaikella on tarkoitus ja että ihmisen kuuluu käyttää omia kokemuksiaan, varsinkin niitä huonoja, arvokkaisiin päämääriin.
Itsensä ja oman elämänsä vertaileminen muihin, tässä tapauksessa sisarusten tilanteisiin, voi olla haitallista. On tärkeää etteivät sisarusten vanhemmatkaan vertaile lapsiaan, koska aikuiset lapset saattavat vaistota tämän ainaisen vertailuasetelman ja omaksua sen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Tärkeää olisi, että masennus tulisi hyvin hoidetuksi. Olisiko mahdollista kustantaa lapselle yksityisesti pitempi psykoterapia? Jos masennusta hoidetaan huonosti, niin se uusii yhä uudelleen eikä julkiselta puolelta saa apua kovin pitkäjänteisesti. Monet jäävät siihen oravanpyörään, kun avun saaminen vain kestää ja masennus kroonistuu.
Fyysisesten sairauksien hoitokin on tietysti tärkeää, mutta ne vaivat kuitenkin hoituvat ihan hyvin julkisella. Itsekin vakavasti sairastelleena tiedän, että jos jokin fyysinen ja krooninen sairaus on, sen kanssa pärjää huomattavasti paremmin, jos saa terapiaa. Sairauteen sopeutuminen on myös rankkaa ja sen hyväksyminen, että sairaus vaikuttaa työkykyynkin. Sairastelu ei kuitenkaan estä perhe-elämää ja rakkauden löytämistä. Sen löytymistä eivät sairaudet estä.
Kuinka paljon ikäeroa?