Surettaa, kun toinen lapsi on syntynyt onnellisten tähtien alla ja toisella elämä potkii päähän koko ajan

Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä.

Saman perheen sisälle tosiaan mahtuu erilaisia kohtaloita ja on aivan normaalia, että jollain sisaruksista voi mennä todella hyvin ja jollain huonosti.

Itse tunnen vaikka minkälaisia perheitä, ja uskon nimenomaan elämän sattumanvaraisuuteen.

Vanhempienkin vaikutus on vain rajallinen, vaikka tietysti pitää jokaisen kasvattajana parhaansa tehdä.

Minäkin ehdotan perinnön jättämistä sairaalle. Sillä toisellahan on jo hyvin asiat.

Miksei se terve sisarus voi sitten luovuttaa munasolua touselle, että toinenkin saisi lapsia? Oletteko keskustelleet tästä?

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää olisi, että masennus tulisi hyvin hoidetuksi. Olisiko mahdollista kustantaa lapselle yksityisesti pitempi psykoterapia? Jos masennusta hoidetaan huonosti, niin se uusii yhä uudelleen eikä julkiselta puolelta saa apua kovin pitkäjänteisesti. Monet jäävät siihen oravanpyörään, kun avun saaminen vain kestää ja masennus kroonistuu. 

Fyysisesten sairauksien hoitokin on tietysti tärkeää, mutta ne vaivat kuitenkin hoituvat ihan hyvin julkisella. Itsekin vakavasti sairastelleena tiedän, että jos jokin fyysinen ja krooninen sairaus on, sen kanssa pärjää huomattavasti paremmin, jos saa terapiaa. Sairauteen sopeutuminen on myös rankkaa ja sen hyväksyminen, että sairaus vaikuttaa työkykyynkin. Sairastelu ei kuitenkaan estä perhe-elämää ja rakkauden löytämistä. Sen löytymistä eivät sairaudet estä.

Hyviä pointteja. Onneksi esikoinen käykin pitkässä kela-terapiassa. En valitettavasti ainakaan näin ulkopuolelta katsottuna ole huomannut muutosta mielialassa. Mutta esimerkiksi tahaton lapsettomuushan on kyllä sellainen suru, ettei se ihan tuosta vaan häviäkään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksei se terve sisarus voi sitten luovuttaa munasolua touselle, että toinenkin saisi lapsia? Oletteko keskustelleet tästä?

Lapsettomuudesta puhuttaessa löytyy aina ihmisiltä patenttiratkaisu. Oletettavasti tällä ihmisellä on munasoluja, mutta siittiöt puuttuvat. Lapsettomuus voi johtua todella monenlaisista syistä, eikä lahjamunasolu ole ratkaisu kaikkiin tilanteisiin.

Kaikki eivät myöskään halua vanhemmiksi yksin.

Vierailija kirjoitti:

No ole hyvilläsi että sulla on edes yksi lapsi jolla menee hyvin. Mä olen perheen ainokainen ja koko elämä on ollut per*eestä jo alusta asti. Synnynnäisen sairauteni vuoksi en tule koskaan saamaan työtä ja omistusasuntoa. Itken usein vanhempieni takia.

Tsemppiä sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei se terve sisarus voi sitten luovuttaa munasolua touselle, että toinenkin saisi lapsia? Oletteko keskustelleet tästä?

Lapsettomuudesta puhuttaessa löytyy aina ihmisiltä patenttiratkaisu. Oletettavasti tällä ihmisellä on munasoluja, mutta siittiöt puuttuvat. Lapsettomuus voi johtua todella monenlaisista syistä, eikä lahjamunasolu ole ratkaisu kaikkiin tilanteisiin.

Kaikki eivät myöskään halua vanhemmiksi yksin.

Ei voi kuin ihmetellä ihmisten tyhmyyttä. Jos on vakavasti masentunut, koska ei saanut lapsia niin luulisi nyt tekevänsä kaikkensa, että saisi niitä lapsia. Jos jo parisuhde kaatui lapsettomuuteen niin olisi jo aika herätä, että ilman hoitoja ei nyt tule lapsia. Mutta jos lasten saantia varten pitää olla kaikki mahdolliset asiat kunnossa niin sitten voi suosiolla jäädä ilman lapsia. Kukaan ei pysty auttamaan, jos ei pysty kompromisseihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei se terve sisarus voi sitten luovuttaa munasolua touselle, että toinenkin saisi lapsia? Oletteko keskustelleet tästä?

Lapsettomuudesta puhuttaessa löytyy aina ihmisiltä patenttiratkaisu. Oletettavasti tällä ihmisellä on munasoluja, mutta siittiöt puuttuvat. Lapsettomuus voi johtua todella monenlaisista syistä, eikä lahjamunasolu ole ratkaisu kaikkiin tilanteisiin.

Kaikki eivät myöskään halua vanhemmiksi yksin.

Ei voi kuin ihmetellä ihmisten tyhmyyttä. Jos on vakavasti masentunut, koska ei saanut lapsia niin luulisi nyt tekevänsä kaikkensa, että saisi niitä lapsia. Jos jo parisuhde kaatui lapsettomuuteen niin olisi jo aika herätä, että ilman hoitoja ei nyt tule lapsia. Mutta jos lasten saantia varten pitää olla kaikki mahdolliset asiat kunnossa niin sitten voi suosiolla jäädä ilman lapsia. Kukaan ei pysty auttamaan, jos ei pysty kompromisseihin.

No nythän on niin, että me emme tiedä lapsettomuuden syytä. Voihan olla, että on vaikka kohtu poistettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei se terve sisarus voi sitten luovuttaa munasolua touselle, että toinenkin saisi lapsia? Oletteko keskustelleet tästä?

Lapsettomuudesta puhuttaessa löytyy aina ihmisiltä patenttiratkaisu. Oletettavasti tällä ihmisellä on munasoluja, mutta siittiöt puuttuvat. Lapsettomuus voi johtua todella monenlaisista syistä, eikä lahjamunasolu ole ratkaisu kaikkiin tilanteisiin.

Kaikki eivät myöskään halua vanhemmiksi yksin.

Ei voi kuin ihmetellä ihmisten tyhmyyttä. Jos on vakavasti masentunut, koska ei saanut lapsia niin luulisi nyt tekevänsä kaikkensa, että saisi niitä lapsia. Jos jo parisuhde kaatui lapsettomuuteen niin olisi jo aika herätä, että ilman hoitoja ei nyt tule lapsia. Mutta jos lasten saantia varten pitää olla kaikki mahdolliset asiat kunnossa niin sitten voi suosiolla jäädä ilman lapsia. Kukaan ei pysty auttamaan, jos ei pysty kompromisseihin.

Eihän ap sanonut, että parisuhde kaatui lapsettomuuteen.

Yleensä se menee niin, että toiselle menee elämässä kaikki hyvä ja toinen saa kaikki vaikeudet. Ja yleensä sillä millä menee huonosti myös elämä päättyy huonosti ja paljon aiemmin kuin sillä millä menee hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se menee niin, että toiselle menee elämässä kaikki hyvä ja toinen saa kaikki vaikeudet. Ja yleensä sillä millä menee huonosti myös elämä päättyy huonosti ja paljon aiemmin kuin sillä millä menee hyvin. 

Tämä 😔. Positiivisinkin hyytyy ajan oloon.

Kun hajoaa, ei välttämättä parannu koskaan. Siitä yhteiskunta verikoirineen eli ihmisineen pitää huolen.

Esikoisilla on usein hankalampaa kuin seuraavilla. He kohtaavat maailman ensin ja vähemmillä eväillä, koska vanhemmat ovat usein olleet köyhempiä jne.

Olen meidän perheen surkeimmin pärjännyt lapsi ja aivan uskomattoman epäonninen tyyppi. Niin vanhempani kuin sisarukseni perheineen ovat ihan eri tulotasolla, hyvin pärjääviä akateemisia ja elämä soljuu heillä pääsääntöisesti hyvin. Olen nyt yksin, todella pienituloinen ja asun aikamoisessa slummissa. Iso mutta on kuitenkin siinä, että pidämme kuitenkin tiiviisti yhteyttä. En minä halua lähiomaisiltani yhtään mitään enempää, mutta on ihanaa saada jutella omalle sisarelle murheistaan ja tietää, miten hän välittää sekä kuuntelee.  Sitä  ei rahalla mitata saati voi verrata muuhun hyvään maailmassa. Ihan ilmaiseksi saan rakkautta ja tunteen, miten kuulun "meidän perheeseen". 

Tottakai minua myös autetaan käytännössä, mutta olen todella tiukka etten valittele mistään mitä puuttuu. Ajattelen elämästä, että näillä eväillä mennään mitä on annettu ja iloinen siitä mitä minulla jo on. Ehkä sokerihuuruinen ajattelumalli, mutta olen aika kiitollinen pienestäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen meidän perheen surkeimmin pärjännyt lapsi ja aivan uskomattoman epäonninen tyyppi. Niin vanhempani kuin sisarukseni perheineen ovat ihan eri tulotasolla, hyvin pärjääviä akateemisia ja elämä soljuu heillä pääsääntöisesti hyvin. Olen nyt yksin, todella pienituloinen ja asun aikamoisessa slummissa. Iso mutta on kuitenkin siinä, että pidämme kuitenkin tiiviisti yhteyttä. En minä halua lähiomaisiltani yhtään mitään enempää, mutta on ihanaa saada jutella omalle sisarelle murheistaan ja tietää, miten hän välittää sekä kuuntelee.  Sitä  ei rahalla mitata saati voi verrata muuhun hyvään maailmassa. Ihan ilmaiseksi saan rakkautta ja tunteen, miten kuulun "meidän perheeseen". 

Tottakai minua myös autetaan käytännössä, mutta olen todella tiukka etten valittele mistään mitä puuttuu. Ajattelen elämästä, että näillä eväillä mennään mitä on annettu ja iloinen siitä mitä minulla jo on. Ehkä sokerihuuruinen ajattelumalli, mutta olen aika kiitollinen pienestäkin. 

Ihan mahtavaa, että pystyt olemaan vertailematta! Tuon taidon kun oppisi!

Meillä mulla esikoisena menee huonosti ja nuoremmalla paremmin. Mutta se johtuu suurelta osin siitä miksi mulla menee huonosti, että vanhemmat ei ole ikinä pitäneet musta ja nuorempi sisarus on selkeästi lempilapsi. Siis nyt puhun ihan väkivallasta mua kohtaan ja siitä että rahaa ei ikinä ollut kun kyse oli minusta.

Siksi en vertailekaan, koska siinä ei ole mitään järkeä, meillä on ollut niin eri lähtökohdat ja silti sisko on todella ikävä silloin harvoin kun ollaan nähty. Empatiakyky nolla. Voi myös sanoa, ettei mulla mikään onnikaan ole ollut matkassa, vaikka en vielä ole mihinkään fyysiseen sairastunut, mutta eiköhän masennus pidä huolen, että jotain kohta ilmaantuu.

Mun historialla tämä on ihan luonnollinen kehityssuunta, kuin ap:n lapsien tapauksessa, jossa tuntuu että jonkilainen sattuma on ollut monessa mukana. En sitten tiedä, kumpi on turhauttavampaa, se että kokemukset rampauttaa vai nk.sattuma.

Itse olen samanlaisessa tilanteessa mutta en äitinä vaan sinä päähänpotkittuna lapsena. Pääsin kunnolla jaloilleni vasta noin 35-vuotiaana, kun sain viimeinkin apua elämää haitanneisiin sairauksiin. Nyt 45-vuotias, sairaudet hallinnassa uusilla lääkkeillä ja on perhe + 1 lapsikin. Välillä elo on aika huteraa, kun en ole perusterve ihminen, mutta näillä mennään. Tsemppiä sulle ja lapsellesi!