Miehen kyvyttömyys empatiaan
Jos minulle sattuu jotain ikävää ja kerron siitä hänelle, hän ei osoita myötätuntoa, halaa tai lohduta sanallisesti. On vaan.
Jos minulla on huolia ja murheita niin sama homma. Tai jos joku on tehnyt minua kohtaan väärin.. en ymmärrä. Tuntuisi kivalta kun ottaisi vaikka syliin. Tai sanoisi, että onpa kurjaa
Kommentit (33)
Mun kaveri on empatiakyvytön. Ja hänellä on persoonallisuushäiriö. Totuus on epämiellyttävä. Ja olen hieman kasvattanut etäisyyttä häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän välittää ja on empaattinen kyllä naiselle mistä on kiinnostunut.
Hän esittäisi parhaansa mukaan saadakseen reikää jota kuolaa.
Niin sitä minä tarkoitan. En tippaakaan usko, että miehillä on minkäänlaista tunne-elämää. Sen on elämä opettanut.
Ihastuin häneen hiljalleen, hänen rauhallisuuteen ja turvallisuuteen. Vakauteen ja tavallisuuteen.
Naisilla on aina se "vähä itkuinen olo " niin ei sitä kukaan jaksa katella .
Tämä tuntuu olevan miehillä yleisempää. Oma mieheni aika lailla samanlainen. Ilme on sama jos joku on kuollut tai voittanut lotossa. Itse olen täysi, rasittava, ääripää. Kaikki tunteet näkyvillä
Mulla veli on tuollainen , olen jutellut hänestä psykiatrille ja on voimakkaasti narsistisia piirteitä omaava. En ole missään tekemisissä , kaksi naista on hänet jättänyt ja veli hokee "en ole tehnyt mitään". Pitää KAHDEN VIIKON mykkäkouluja jos nainen uskaltaa mennä ravintolaan ilman häntä! Puhumattakaan muusta. En viitsi edes sääliä.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin häneen hiljalleen, hänen rauhallisuuteen ja turvallisuuteen. Vakauteen ja tavallisuuteen.
Tunne-elämältään vajavainen ihminen ei tunne paljonkaan. Siksi hän luonnollisestikin antaa vakaan ja rauhallisen vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri on empatiakyvytön. Ja hänellä on persoonallisuushäiriö. Totuus on epämiellyttävä. Ja olen hieman kasvattanut etäisyyttä häneen.
Täälläkin kaveri pystyy pitämään mykkäkoulua helposti viikon, parhaimmillaan yli 2kk. Eikä ole jälkikäteenkään pahoillaan aiheuttamastaan hädästä.
Vierailija kirjoitti:
Naisille elämä on täynnä itseaiheutettuja ongelmia, miehille ongelmia on elämässä tasan yksi ja se on nämä ongelmaiset naiset.
Siihen voi tuhlata koko ihmiselämän ilman että asia muuttuu, tai sitten keskittyä omaan elämäänsä tiedostaen että nainen ei valittamistaan koskaan lopeta.
Minulla on tuollainen lohdutusvammainen mies, ja täytyy todeta että kun seuraa erään oranssisen herran viestitulvaa, niin siitä voi päätellä jotain siitä, miten paljon asiaa hänellä puolestaan on minulle. Joka helevatan mielenliike julkistetaan ja pohditaan moneen kertaan, miten kannattaisi toimia. Elämä on yhtä monopolinpeluuta hänelle. Aina arvioidaan toisten motiiveja ja mitä nämä ovat asiasta saamassa ja miten paljon taakkaa taas itselle tulee. Ja minulle sitä kertoillaan ja odotetaan ottavan kantaa sen ja tämän tyypin luotettavuusasteeseen. Loukkaannutaan jos en ehdi kuunnella tauotta.
Toisaalta kaikki tärkeät asiat mies päättää lonkalta ja minä kuulen niistä sitten, kun on myöhäistä osallistua päätöksentekoon asiassa, joka koskee itseäni.
Samoin jos miehellä on suunnitelmia päivälle, minulle niitä ei voi kertoa etukäteen jotta voitaisiin yhdistää asioita tai järkeistää niitä, ettei tarvitse molempien erikseen ajaa kymmentä kilometriä asioille. Aika usein hänen päivänsä on järjetöntä häsläämistä, josta olisi saanut pienellä ennakkokeskustelulla siivottua kaksi tuntia lisäaikaa, koska olisin voinut hoitaa joitain hänenkin asioitaan samalla kun omani. Samoin itse teen joka päivä pari tuntia ylimääräistä koska hänen jälkiään pitää juosta paikkaamassa eikä hän kerro mitä on tehnyt ja mitä ei ehtinyt, joten minä kuljen tarkistusmatkoilla.
Elämä on todella yksinkertaista miehen kanssa, jolla toimii normaali kommunikaatio ja tunneviestintä. Valitettavasti olin teini kun edellisen kerran sellaisen kanssa seurustelin, sen jälkeen elämä onkin mennyt aika lailla tulipaloja sammutellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän välittää ja on empaattinen kyllä naiselle mistä on kiinnostunut.
Hän esittäisi parhaansa mukaan saadakseen reikää jota kuolaa.
Niin sitä minä tarkoitan. En tippaakaan usko, että miehillä on minkäänlaista tunne-elämää. Sen on elämä opettanut.
Olet väärässä.
Kyllä miehellä on tunne-elämä.
Miehen tunne-elämä on pippelin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on aina se "vähä itkuinen olo " niin ei sitä kukaan jaksa katella .
Ei sitä muut joudukaan kattelemaan. Nimittäin kun sinä häivyt kuviosta, itku loppuu myös. Jotkut miehet eivät ymmärrä olevansa itkun juuri, lähde sekä syy. Eivätkä tajua sitä, että nimenomaan heidän halunsa väistellä ja kiistää asia johtaa sen pysyvyyteen. Se sama mies voisi olla kaikkine ongelmineen kestettävissä, jos se vain kykenisi sietämään toisen tunteita ja tarpeita. Mutta kun ei kykene, niin krooniseksi itkuisuudeksi se sitten kääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. jos pettää lupaukset ja katoaa johonkin vastaamatta vuorokauteen puhelimeen ja alan itkemään ja otan asian puheeksi, mies sanoo että niinkuin muistatkos sen jutun kun itse et kerran vastannut,muistatko sen ja sen jutun, ja kaivaa vanhoja asioita mitkä ei ole verrattavissa nykytilanteeseen, en ole ikinä ollut vuorokauden puhelin kiinni kun piti nähdä. Mies vaan voi ilmoittaa seuraavana päivänä että oli baarissa eikä sitten huvittanutkaan koska oli väsynyt. Tuntuu v.t.tumaisslta että edelleen välitän liikaa enkä osaa päästää irti ja hän taas syyttää mua läheisriippuvuudesta.
Tuo mies pettää sinua. Ei kannata jatkaa.
Sulla tuntuu olevan useampikin ongelma