Hesarissa isänpäivän juttu, kun maailmalla työmatkoja tekevät isät joutuvatkin olemaan nyt koronan vuoksi kotona

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta lasta jos ei arki pyöri ilman että toinen on kotona? Minulla on sekä ura että lapset. Olin kokopäiväisesti töissä kun lapset oli pieniä ja miehellä oli silloin 200 matkapäivää vuodessa. Joskus oli illalla toki lapsenhoitaja kun minulla oli työpaikalla kiireaika. Sain kyllä ylennyksen vasta sitten kun lapsia ei enää tarvinnut hakea iltapäiväkerhoista klo 17 mennessä. Koulutukseni on KTM.

Minä en haluaisi pyörittää arkea yksin edes viikkoa. Koulutukseni on YTM.

Vierailija kirjoitti:

Nämä äitienpäivä- ja isänpäivä-jutut ovat aina yhtä sokerilla kuorrutettuja, oli näkökulma tai lähestymistapa mikä tahansa :)

Äläpä muuta sano! Toisaalta, eipä sitä totuutta kukaan kestäisi, jos joku julkaisisi totuuden Aasian vienti-inssien kassienpakotuksesta kun ei pääsekään naislapsivartalojahtiin ”työreissussa”, vaan pitää setämiehistellä Suomessa tympeästi ydinperheroolileikissäz

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä Hesaria. Tekisivätkö äitienpäivänä vastaavanlaisen jutun?

Eivät.

Höpsö. Eihän naiset eikä etenkään äidit tee mitään hienoja matkatöitä. Naiset hoitaa lapsia ja leipoo kotona, ja enintään harrastelevat jotain "töitä" ajankuluksi.

Joo, se on sitä tasa-arvoa käytännössä! Tuohan on aivan keskeinen syy sille, ettei miehet mitenkään voi pitää edes isyysvapaita Suomessa muutamaa kuukautta, kun ihan jokaisen isön tuö on huipputärkeää ja isopalkkaista, josta ei voi sekuntiakaan olla pois. Äitylit ovat hanttihommissa, joista voi jäädä ilomielin vuosikausiksi kodinhoidontuelle. Samaan aikaan syntyvyys pienenee ja avioerot lisääntyvät. Mutta tärkeintä on, ettei rakenteita muuteta koskaan mistään hinnasta.

Mitä rakenteita? Ihan itsehän ne naiset jää hanttihommiin ja kotiin, ei kukaan estä naisia kouluttautumasta hyväpalkkaisiin reissutöihin. Mot, koska itsekin naisena sellaisia teen, ikinä ei ole "rakenteet" estelleet. Tämä on yksilöiden ongelma, ei rakenteiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä äitienpäivä- ja isänpäivä-jutut ovat aina yhtä sokerilla kuorrutettuja, oli näkökulma tai lähestymistapa mikä tahansa :)

Äläpä muuta sano! Toisaalta, eipä sitä totuutta kukaan kestäisi, jos joku julkaisisi totuuden Aasian vienti-inssien kassienpakotuksesta kun ei pääsekään naislapsivartalojahtiin ”työreissussa”, vaan pitää setämiehistellä Suomessa tympeästi ydinperheroolileikissäz

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä Hesaria. Tekisivätkö äitienpäivänä vastaavanlaisen jutun?

Eivät.

Höpsö. Eihän naiset eikä etenkään äidit tee mitään hienoja matkatöitä. Naiset hoitaa lapsia ja leipoo kotona, ja enintään harrastelevat jotain "töitä" ajankuluksi.

Joo, se on sitä tasa-arvoa käytännössä! Tuohan on aivan keskeinen syy sille, ettei miehet mitenkään voi pitää edes isyysvapaita Suomessa muutamaa kuukautta, kun ihan jokaisen isön tuö on huipputärkeää ja isopalkkaista, josta ei voi sekuntiakaan olla pois. Äitylit ovat hanttihommissa, joista voi jäädä ilomielin vuosikausiksi kodinhoidontuelle. Samaan aikaan syntyvyys pienenee ja avioerot lisääntyvät. Mutta tärkeintä on, ettei rakenteita muuteta koskaan mistään hinnasta.

Mitä rakenteita? Ihan itsehän ne naiset jää hanttihommiin ja kotiin, ei kukaan estä naisia kouluttautumasta hyväpalkkaisiin reissutöihin. Mot, koska itsekin naisena sellaisia teen, ikinä ei ole "rakenteet" estelleet. Tämä on yksilöiden ongelma, ei rakenteiden.

Kyllä siellä vientimiesten lapasvaimot käyvät vielä arjen orjuutuksen lisäksi töissäkin - ja kuvittelevat olevansa ”perhekeskeisiä”.

Tai ovathan he, omassa kuplassaan jota tautipesäkereissuri ei kyllä jaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli reissutyössä ennen koronaa. Matkailualalla, joten lomautettiin maaliskuussa ja on ollut siitä asti kotona. Ensimmäinen kuukausi oli kieltämättä outo, kun mies oli koko ajan kotona. Välillä vähän toivoi, että olisi saanut olla lasten kanssa yksin. Meille oli jo muodostunut ne omat rutiinit, joiden mukaan toimittiin, kun mies oli poissa. Nyt mies tuli ja sotki kaiken. Samaan aikaan muutettiin uuteen kotiin uudelle paikkakunnalle ja lapset oireilivat sitäkin. Onneksi muutimme lähemmäs sukulaisia, joten kotona olevan isän lisäksi arjessa apuna oli yhtäkkiä myös isovanhemmat.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen asiat asettuivat uomiinsa. Mies on ottanut suurimman vastuun perheestä. Tajusin itsekin vasta tässä vaiheessa miten yksin olin arkea pyörittänyt ja miten rankkaa se oli ollut. Minä vaihdoin työpaikkaa maaliskuussa, joten kesälomankin lapset viettivät vain isänsä kanssa. Parisuhteemme ja perhe-elämämme voi paremmin kuin koskaan. Nyt mies haki ja sai töitä toiselta alalta, joka ei sisällä matkustamista. Saa nähdä miten arki muuttuu taas, kun mies onkin päivät töissä kodin ulkopuolella ja minä pyöritän suurimman osan arjesta kotona etätöideni lisäksi.

Lapsethan on päiväkodissa tai koulussa vanhempien työpäivän ajan. Mitä ihmeellistä siinä on? Niinhän muutkim tekevät ja hoitavat kototyöt työpäivän jälkeen.

Taas yksi muutos perheen arkeen alle vuoden sisään. Onhan se rankkaa, vaikka muille sellainen arki olisi arkipäivää. Lapset saattaa reagoida, kun isä ei ole taas kotona jne. Jos isälle ei voi soittaa päivän aikana, niin kaikki koululaisia askarruttavat kysymykset suunnataan äidille kesken työpäivän.

Lapsille voi sanoa että eivät soittele koko ajan. Jos jotain tärkeää niin sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä Hesaria. Tekisivätkö äitienpäivänä vastaavanlaisen jutun?

Eivät.

Höpsö. Eihän naiset eikä etenkään äidit tee mitään hienoja matkatöitä. Naiset hoitaa lapsia ja leipoo kotona, ja enintään harrastelevat jotain "töitä" ajankuluksi.

Joo, se on sitä tasa-arvoa käytännössä! Tuohan on aivan keskeinen syy sille, ettei miehet mitenkään voi pitää edes isyysvapaita Suomessa muutamaa kuukautta, kun ihan jokaisen isön tuö on huipputärkeää ja isopalkkaista, josta ei voi sekuntiakaan olla pois. Äitylit ovat hanttihommissa, joista voi jäädä ilomielin vuosikausiksi kodinhoidontuelle. Samaan aikaan syntyvyys pienenee ja avioerot lisääntyvät. Mutta tärkeintä on, ettei rakenteita muuteta koskaan mistään hinnasta.

Mitä rakenteita? Ihan itsehän ne naiset jää hanttihommiin ja kotiin, ei kukaan estä naisia kouluttautumasta hyväpalkkaisiin reissutöihin. Mot, koska itsekin naisena sellaisia teen, ikinä ei ole "rakenteet" estelleet. Tämä on yksilöiden ongelma, ei rakenteiden.

Kyllä siellä vientimiesten lapasvaimot käyvät vielä arjen orjuutuksen lisäksi töissäkin - ja kuvittelevat olevansa ”perhekeskeisiä”.

Tai ovathan he, omassa kuplassaan jota tautipesäkereissuri ei kyllä jaa.

Hitto te ootte pimeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli reissutyössä ennen koronaa. Matkailualalla, joten lomautettiin maaliskuussa ja on ollut siitä asti kotona. Ensimmäinen kuukausi oli kieltämättä outo, kun mies oli koko ajan kotona. Välillä vähän toivoi, että olisi saanut olla lasten kanssa yksin. Meille oli jo muodostunut ne omat rutiinit, joiden mukaan toimittiin, kun mies oli poissa. Nyt mies tuli ja sotki kaiken. Samaan aikaan muutettiin uuteen kotiin uudelle paikkakunnalle ja lapset oireilivat sitäkin. Onneksi muutimme lähemmäs sukulaisia, joten kotona olevan isän lisäksi arjessa apuna oli yhtäkkiä myös isovanhemmat.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen asiat asettuivat uomiinsa. Mies on ottanut suurimman vastuun perheestä. Tajusin itsekin vasta tässä vaiheessa miten yksin olin arkea pyörittänyt ja miten rankkaa se oli ollut. Minä vaihdoin työpaikkaa maaliskuussa, joten kesälomankin lapset viettivät vain isänsä kanssa. Parisuhteemme ja perhe-elämämme voi paremmin kuin koskaan. Nyt mies haki ja sai töitä toiselta alalta, joka ei sisällä matkustamista. Saa nähdä miten arki muuttuu taas, kun mies onkin päivät töissä kodin ulkopuolella ja minä pyöritän suurimman osan arjesta kotona etätöideni lisäksi.

Lapsethan on päiväkodissa tai koulussa vanhempien työpäivän ajan. Mitä ihmeellistä siinä on? Niinhän muutkim tekevät ja hoitavat kototyöt työpäivän jälkeen.

Taas yksi muutos perheen arkeen alle vuoden sisään. Onhan se rankkaa, vaikka muille sellainen arki olisi arkipäivää. Lapset saattaa reagoida, kun isä ei ole taas kotona jne. Jos isälle ei voi soittaa päivän aikana, niin kaikki koululaisia askarruttavat kysymykset suunnataan äidille kesken työpäivän.

Voi hyvänen aika sentään! Lapset kyllä sopeutuvat, kun etenkin isä selittää, miksi töitä täytyy tehdä vai onko mies nyt sitten kaikki työpäivät eri paikkakunnalla Suomen sisällä?

Koska saamme lukea noiden avioeroista? Isät ei aina jaksa kun yhtäkkiä pitääkin kestää narisevia kakaroita eikä se vaimokaan ole tyytyväinen kun ukko ei jaksa arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli reissutyössä ennen koronaa. Matkailualalla, joten lomautettiin maaliskuussa ja on ollut siitä asti kotona. Ensimmäinen kuukausi oli kieltämättä outo, kun mies oli koko ajan kotona. Välillä vähän toivoi, että olisi saanut olla lasten kanssa yksin. Meille oli jo muodostunut ne omat rutiinit, joiden mukaan toimittiin, kun mies oli poissa. Nyt mies tuli ja sotki kaiken. Samaan aikaan muutettiin uuteen kotiin uudelle paikkakunnalle ja lapset oireilivat sitäkin. Onneksi muutimme lähemmäs sukulaisia, joten kotona olevan isän lisäksi arjessa apuna oli yhtäkkiä myös isovanhemmat.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen asiat asettuivat uomiinsa. Mies on ottanut suurimman vastuun perheestä. Tajusin itsekin vasta tässä vaiheessa miten yksin olin arkea pyörittänyt ja miten rankkaa se oli ollut. Minä vaihdoin työpaikkaa maaliskuussa, joten kesälomankin lapset viettivät vain isänsä kanssa. Parisuhteemme ja perhe-elämämme voi paremmin kuin koskaan. Nyt mies haki ja sai töitä toiselta alalta, joka ei sisällä matkustamista. Saa nähdä miten arki muuttuu taas, kun mies onkin päivät töissä kodin ulkopuolella ja minä pyöritän suurimman osan arjesta kotona etätöideni lisäksi.

Lapsethan on päiväkodissa tai koulussa vanhempien työpäivän ajan. Mitä ihmeellistä siinä on? Niinhän muutkim tekevät ja hoitavat kototyöt työpäivän jälkeen.

Taas yksi muutos perheen arkeen alle vuoden sisään. Onhan se rankkaa, vaikka muille sellainen arki olisi arkipäivää. Lapset saattaa reagoida, kun isä ei ole taas kotona jne. Jos isälle ei voi soittaa päivän aikana, niin kaikki koululaisia askarruttavat kysymykset suunnataan äidille kesken työpäivän.

Soittavat kesken koulupäivän?! Minulla on ysiluokalla lapsi eikä ole tarvinnut soittaa muistaakseni kertaakaan koulusta töihini. Jos jokin pikkujuttu on, on laittanut viestin, johon vastaan kun ehdin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi sanoa että eivät soittele koko ajan. Jos jotain tärkeää niin sitten.

Ei ne etätöissä olevalle soitakaan vaan roikkuvat työhuoneen ovella. Pikkukoululaisen on välillä vaikea muistaa, että äiti tekee töitä, vaikka onkin kotona. Ja kuinka moni pikkukouluainen osaa hahmottaa mikä on oikeasti tärkeä asia. Juuri pari päivää sitten lapsen kaveri soitti isälleen ”tärkeän puhelun”, että voivatko käydä ostamassa jonkun lelun heti isän töiden jälkeen vai vasta harrastuksen jälkeen. Asia oli varmasti sille ekaluokkalaiselle tärkeä, vaikka aikuisesta ei siltä tunnukaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska saamme lukea noiden avioeroista? Isät ei aina jaksa kun yhtäkkiä pitääkin kestää narisevia kakaroita eikä se vaimokaan ole tyytyväinen kun ukko ei jaksa arkea.

Eikö noista matkatöistä kerry hulppeat palkanlisät peruspalkan päälle? Voi olla edessä myös osalla elintason lasku, kun ja jos hyvin moni firma jatkossakin suosii etäpalavereja eikä reissata ympäri maapalloa niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska saamme lukea noiden avioeroista? Isät ei aina jaksa kun yhtäkkiä pitääkin kestää narisevia kakaroita eikä se vaimokaan ole tyytyväinen kun ukko ei jaksa arkea.

Eikö noista matkatöistä kerry hulppeat palkanlisät peruspalkan päälle? Voi olla edessä myös osalla elintason lasku, kun ja jos hyvin moni firma jatkossakin suosii etäpalavereja eikä reissata ympäri maapalloa niin paljon.

Tietty marginaali, joka hakeutuu näihin hommiin juurikin rahan ja ”taipumusten” vuoksi ei hevillä tähän ”tyydy”. Ovat vielä ahneinta ja narsistisina setämiesikäluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska saamme lukea noiden avioeroista? Isät ei aina jaksa kun yhtäkkiä pitääkin kestää narisevia kakaroita eikä se vaimokaan ole tyytyväinen kun ukko ei jaksa arkea.

Eikö noista matkatöistä kerry hulppeat palkanlisät peruspalkan päälle? Voi olla edessä myös osalla elintason lasku, kun ja jos hyvin moni firma jatkossakin suosii etäpalavereja eikä reissata ympäri maapalloa niin paljon.

Päivärahat ovat maks muutamia kymppejä per päivä, ei niillä rikastu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillistä Hesaria. Tekisivätkö äitienpäivänä vastaavanlaisen jutun?

Eivät.

Höpsö. Eihän naiset eikä etenkään äidit tee mitään hienoja matkatöitä. Naiset hoitaa lapsia ja leipoo kotona, ja enintään harrastelevat jotain "töitä" ajankuluksi.

Joo, se on sitä tasa-arvoa käytännössä! Tuohan on aivan keskeinen syy sille, ettei miehet mitenkään voi pitää edes isyysvapaita Suomessa muutamaa kuukautta, kun ihan jokaisen isön tuö on huipputärkeää ja isopalkkaista, josta ei voi sekuntiakaan olla pois. Äitylit ovat hanttihommissa, joista voi jäädä ilomielin vuosikausiksi kodinhoidontuelle. Samaan aikaan syntyvyys pienenee ja avioerot lisääntyvät. Mutta tärkeintä on, ettei rakenteita muuteta koskaan mistään hinnasta.

Mitä rakenteita? Ihan itsehän ne naiset jää hanttihommiin ja kotiin, ei kukaan estä naisia kouluttautumasta hyväpalkkaisiin reissutöihin. Mot, koska itsekin naisena sellaisia teen, ikinä ei ole "rakenteet" estelleet. Tämä on yksilöiden ongelma, ei rakenteiden.

Kyllä siellä vientimiesten lapasvaimot käyvät vielä arjen orjuutuksen lisäksi töissäkin - ja kuvittelevat olevansa ”perhekeskeisiä”.

Tai ovathan he, omassa kuplassaan jota tautipesäkereissuri ei kyllä jaa.

Hitto te ootte pimeitä.

Ystävä rakas, se on kokemuksen syvä rintaääni mikä puhuu. Suosittelen kotidekkarin uraa hetkittäin, ihan oman itsetuntosi vuoksi. Siniset silmät ovat kivat vain visuaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta lasta jos ei arki pyöri ilman että toinen on kotona? Minulla on sekä ura että lapset. Olin kokopäiväisesti töissä kun lapset oli pieniä ja miehellä oli silloin 200 matkapäivää vuodessa. Joskus oli illalla toki lapsenhoitaja kun minulla oli työpaikalla kiireaika. Sain kyllä ylennyksen vasta sitten kun lapsia ei enää tarvinnut hakea iltapäiväkerhoista klo 17 mennessä. Koulutukseni on KTM.

Olen yh ja DI, jatkuvasti ollut vaativassa kokopäivätyössä. Ryhdyin päällikkötehtävään vasta kun lapsi oli 15, koska tiesin että siihen liittyy iltatöitä, enkä halunnut että lapseni on jatkuvasti yksin kotona iltaisin. Teini jo haluaakin välillä omaa rauhaa, ja tekee säännöllisesti itsekin ruokaa ja opiskelee itsenäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli reissutyössä ennen koronaa. Matkailualalla, joten lomautettiin maaliskuussa ja on ollut siitä asti kotona. Ensimmäinen kuukausi oli kieltämättä outo, kun mies oli koko ajan kotona. Välillä vähän toivoi, että olisi saanut olla lasten kanssa yksin. Meille oli jo muodostunut ne omat rutiinit, joiden mukaan toimittiin, kun mies oli poissa. Nyt mies tuli ja sotki kaiken. Samaan aikaan muutettiin uuteen kotiin uudelle paikkakunnalle ja lapset oireilivat sitäkin. Onneksi muutimme lähemmäs sukulaisia, joten kotona olevan isän lisäksi arjessa apuna oli yhtäkkiä myös isovanhemmat.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen asiat asettuivat uomiinsa. Mies on ottanut suurimman vastuun perheestä. Tajusin itsekin vasta tässä vaiheessa miten yksin olin arkea pyörittänyt ja miten rankkaa se oli ollut. Minä vaihdoin työpaikkaa maaliskuussa, joten kesälomankin lapset viettivät vain isänsä kanssa. Parisuhteemme ja perhe-elämämme voi paremmin kuin koskaan. Nyt mies haki ja sai töitä toiselta alalta, joka ei sisällä matkustamista. Saa nähdä miten arki muuttuu taas, kun mies onkin päivät töissä kodin ulkopuolella ja minä pyöritän suurimman osan arjesta kotona etätöideni lisäksi.

Lapsethan on päiväkodissa tai koulussa vanhempien työpäivän ajan. Mitä ihmeellistä siinä on? Niinhän muutkim tekevät ja hoitavat kototyöt työpäivän jälkeen.

Taas yksi muutos perheen arkeen alle vuoden sisään. Onhan se rankkaa, vaikka muille sellainen arki olisi arkipäivää. Lapset saattaa reagoida, kun isä ei ole taas kotona jne. Jos isälle ei voi soittaa päivän aikana, niin kaikki koululaisia askarruttavat kysymykset suunnataan äidille kesken työpäivän.

Voi hyvänen aika sentään! Lapset kyllä sopeutuvat, kun etenkin isä selittää, miksi töitä täytyy tehdä vai onko mies nyt sitten kaikki työpäivät eri paikkakunnalla Suomen sisällä?

Joidenkin on sitten vaikea edes kuvitella, että perheitä ja lapsia on erilaisia. Ja normaaliperheissä lapset kyllä tietää miksi töissä käydään. Herkempi lapsi oireilee silti, kun elämä muuttuu. Jotkut nyt vaan on sellaisia.

Mm, isä on aina hyvä isä, oli lähellä töissä tai 150 päivää vuodesta poissa.

Mikä on teidän mielestä äiti, jos on 150 päivää vuodessa työmatkoilla? Ei varmasti ainakaan saa "vuoden äiti" palkintoa, joka jaksaa painaa duunia kaukana perheestä puolet vuodesta.

Kyllä Aasian viennin äijän kanssa naimisissa olevan täytyy olla vielä enemmän sekaisin kuin mies itse.