Lue keskustelun säännöt.
Kun avioliitto ei kestä keskenmenoa
27.02.2014 |
Meillä on yksi lapsi ennestään ja toinen raskauteni päättyi kaksi viikkoa sitten keskenmenoon. Raskaus oli "tulee jos on tullakseen" - eli toivottu mutta silti yllätys että tärppäsi heti. Suurempi yllätys se että kaikki ei mennytkään hyvin ja itsestäni tuntui kun itsekin olisi puoliksi kuollut kun selvisi että vauva menehtynyt. Mitä mies? Ei tunnu surevan (sanoo että on surullinen mutta ei halua vain näyttää sitä), sanoo että hyvä kun meni näin aikaisessa vaiheessa kesken (rv 7).
Pelkäsin lääkkeellistä tyhjennystä (=kipua) kuollakseni johon mies totesi: Se on niin pieni vielä että ei se varmasti satu. Sattui aivan saatanasti josta mieskin pelästyi ja muuttui ääni kellossa: Ei haluakaan vielä toista lasta. Nyt itken ja suren sitä että saanko ikinä mahdollisuutta toiseen lapsen. Olen itkenyt ja itkenyt eikä mies jaksa enää kuunnella, toistelee että surullisena olo ei muuta asiaa eikä auta asiaa, se tapahtui ja se täytyy vaan hyväksyä. Ymmärrän ja hyväksyn jo keskenmenon, mutta sitä en pysty ymmärtämään miksi mies on kääntänyt kelkkansa toisen lapsen suhteen?!
Meidän välit on niin viilentyneet ja tulehtuneet ja pelkään jo avioliittomme puolesta koska selkeästi haluamme eri asioita. Minä haluan sen toisen lapsen nyt ja mies "ehkä vasta parin vuoden päästä":
Puhuminen ei auta, ikää jo on sekä hormonaalisia häiriöitä minulla joten yrityksessä voi kestää ja kestää... mitä ihmettä teemme?
Kommentit (9)
Jos avioliitto on tuossa jamassa, ei se kestä sitä toista lastakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskenmenostasi on tosi vähän aikaa, olet varmasti vielä ihan sokissa! Kun selvästi sinulla kuitenkin on kova tarve asiaa käsitellä eikä mies ehkä jaksa aihetta samalla tavalla jauhaa, voisi olla hyvä idea hakea joku muu tukihenkilö, jolle voit tuntoja purkaa? Muusta (avioliiton jatkosta) tms on turha tehdä tässä kohtaa johtopäätöksiä, aikalisä! Anna itsellesi aikaa. Meille tuli kahden lapsen ikäeroksi 8 vuotta (ovat nyt 12 ja 4), ja ovat tosi läheiset (itse olen nyt 44). Tsemppiä!
Keskenmenostasi on tosi vähän aikaa, olet varmasti vielä ihan sokissa! Kun selvästi sinulla kuitenkin on kova tarve asiaa käsitellä eikä mies ehkä jaksa aihetta samalla tavalla jauhaa, voisi olla hyvä idea hakea joku muu tukihenkilö, jolle voit tuntoja purkaa? Muusta (avioliiton jatkosta) tms on turha tehdä tässä kohtaa johtopäätöksiä, aikalisä! Anna itsellesi aikaa. Meille tuli kahden lapsen ikäeroksi 8 vuotta (ovat nyt 12 ja 4), ja ovat tosi läheiset (itse olen nyt 44). Tsemppiä!
Lue tämän kirjoittajan viisaat sanat. Keskenmenosta on kaksi viikkoa, hei.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 07:38"]
Keskenmenostasi on tosi vähän aikaa, olet varmasti vielä ihan sokissa! Kun selvästi sinulla kuitenkin on kova tarve asiaa käsitellä eikä mies ehkä jaksa aihetta samalla tavalla jauhaa, voisi olla hyvä idea hakea joku muu tukihenkilö, jolle voit tuntoja purkaa? Muusta (avioliiton jatkosta) tms on turha tehdä tässä kohtaa johtopäätöksiä, aikalisä! Anna itsellesi aikaa. Meille tuli kahden lapsen ikäeroksi 8 vuotta (ovat nyt 12 ja 4), ja ovat tosi läheiset (itse olen nyt 44). Tsemppiä!
[/quote]
Mieskin on vielä säikähdyksissä tapahtuneesta. Hän suree vielä myös. Älä nyt vielä tee johtopäätöksiä avioliiton suhteen. Keskenmenosta on kulunut niin vähän aikaa rauhoitu sure ja kädittele asia.Minä olen kokenut tuon saman kaksi kertaa viikolla 12. Kuukausi keskenmenon jälkeen oli yhtä vuoristorataa ja molempien keskenmenojen jälkeen olin itse vakaasti sitä mieltä että loppui yritys nyt kokonaan ja mieskin lopetti haaveet. Viimeisin krskenmeno vei minut vielä todella huonoon kuntoon pahan anemian vuoksi. Mutta jonkin ajan päästä ajatukset molemmilla alkoi muuttua. Ikää on jo minullakin mutta lapsi on toiveissa. Ota rauhassa jakaikkra hyvää teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minusta miehesi yrittää lohduttaa sinua omalla kömpelöllä tavallaan. Halusi rohkaista sinua ennen toimenpidettä ja nyt haluaa antaa sen vaikutelman, ettei painosta sinua uusiin raskauksiin.
Keskenmenot ovat tosi yleisiä, niistä ei vaan puhuta. Hyvähän se oli, että meni kesken jo tuossa vaiheessa. Myöhemmin olisi ollut vielä vaikeampaa. Alkuraskauden keskenmenot johtuvat usein siitä, että alkion kehityksessä on ollut joku ongelma.
Hae ulkopuolista apua, jos koet tarvitsevasi sitä. Älä kuitenkaan käänny miestäsi vastaan.
Miehesi ajattelee järjellä ja niin sinunkin pitäisi. Sikiö on ollut elinkelvoton ja luonto hoiti tehtävänsä. Kenties lapsi olisi ollut vaikeasti vammainen tms. Sinun kroppasi hoiti homman niin kuin pitikin. Ajattelen järjellä, toki hetkellisesti olin surullinen kun keskenmenot tuli. En koe olevani viiden äiti vaan kolmen äiti.
Minulle lääkäri sanoi että olisi hyvä muutama kierto odottaa ennen uutta yritystä.
Kaksi keskenmenoa kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehille alkuraskaus ei ole konkreettista eikä ne ymmärrä millaista se on. Vasta lopppuraskaudessa heille alkaa hahmottua, jos vielä silloinkaan, että vauva, elävä ihminen, on tulossa. Joillakin se menee siihen asti kunnes vauva liikkuu.
Mies ei tunne kuin nainen raskautta eikä voi ymmärtää. sinun pitäisi saada tukea jostain muualta raskaaseen vaiheeseen. Olen pahoillani että jouduit kokemaan tuon. Ota päivä kerrallaan ja kun suru muuttuu helpommaksi niin ajattele asioita uudelleen. Miehet tarvitsevat joskus aikaa käsitellä ja vähättely voi olla heidän suojakeinonsa kestää puolison kokemaa tuskaa, puhumattakaan itsestään.
Niin ja tiedän että ero ei auta vauvakuumeessani yhtään!
ap