Lue keskustelun säännöt.
Minkäikäiselle teinille olet alkanut kerätä astioita, pyyhkeitä tms
26.02.2014 |
sitä varten kun muuttaa joskus omaan kotiin? Ja millä tavalla keräät niitä: annatko esim synttärilahjoiksi?
Miten teini suhtautuu siihen, että saa tuollaisia lahjoja tai siihen, että keräät niitä jemmaan muuten vain?
Kommentit (53)
Eipä taida olla edes tilaa keräillä astioita mihinkään. Ja miksi niitä pitäisi keräillä muutenkaan, eikö ne nyt voi ostaa kerralla sitten kun tyttö muuttaa pois ja tiedetään mitä astioita haluaa? Eihän tuollaiset nyt kuitenkaan tuhansia euroja maksa.
Ainoa mitä olen tytölle keräillyt, on osakkeet. Ostakoon sitten osingoilla mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä itse tulen suvusta, jossa noita astioita on tyttärille alettu kerätä tosi nuoresta. Hopealusikoita on tullut vauvaiästä lähtien vuosittain ja sitten varmaan viimeistään 12 vuotiaasta astioitakin. Itse olen sitten rippi- ja ylioppilaslahjaksi jo toivonut tiettyjä sarjoja ja värejä (lähinnä mustaa teemaa ja kartiolaseja). Muistan, että lapsena ihmettelin tuota vallankin kun mulla olisi ollut omia aika vahvojakin toiveita astioiden osalta eikä niitä läheskään aina kuultu. Silti mielestäni serkkutyttö, jolle ostettiin hirmuinen setti myrnaa oli musta vielä kurjemmassa asemassa kuin minä kun sain kuitenkin jotain vähän moderninpaa. Nuo saadut hopeatkin ovat vähän sellaisia, etten tänä päivänäkään koe, että oikein tarvitsin niitä vaikka käytänkin kun niitä kerran on (eivätkä ainakaan vie paljon tilaa, mikä on positiivista!) Sinänsä en ainakaan itse jäänyt mistään paitsi, että tuntuu että esimerkiksi kummit, joilta eniten sain noita astioita, hankkivat mulle hyvät lahjat synttäreiksi ja jouluksi ja vielä astioita lisälahjoiksi. He ttaisivat käyttää aika paljon rahaa noihin lahjoihin.
Ajattelen, että lähtökohtaisesti tuo on vähän hassua toimintaa, ei tunnu oikein järkevältä että lapsille ostellaan kovasti tulevaa omaa kotia ajatellen tavaraa. Mieltymykset muuttuvat ja meillä on ainakin paljon vähemmän säilytystilaa kun oli lapsuudenkodissani (olen maalta kotoisin, nyt asun Helsingissä ahtaasti). Meillä on lisäksi niin paljon astioita, että meillä ei oikeastaan olisi hätäpäivää vaikka nuo jaettaisiin kolmeen osaan niin, että kaksi poikaa saisivat osansa ja vain kolmasosa jäisi mulle ja miehelle. Lähinnä kattiloita ja haarukoita ja veitsiä tarvitsisi hankkia. Luulen, että jos pojat eivät ole tarkkoja siitä mitä haluavat saavatkin valita kotoa mieluisia astioita mukaansa ja jos taas ovat niin ostakoot sitten itse mieleiset (tai ainakin esittäkööt toiveensa jos minä ne ostan).
Jotenkin mä kallistun kyllä siihen, että mieluummin ehkä niitä osakkeita kuin astioita lapsille. Toisaalta keräilin kyllä lukioaikana muumimukeja ja niitä olisi varmaan kantsinut keräillä vähän enemmänkin. Jälkikäteen on mietityttänyt että oli tosi hassua, että niitä piti kalliina kun hinnat ovat nyt noin kaksikymmentäkertaiset. En siis ihan tyrmää astioiden hankintaa mutta musta sitä kannattaa kyllä pohtia monesta näkökulmasta ja puhua asiasta myös saajan kanssa.
Sitten jos/kun teini niitä itse toivoo lahjoiksi.
Mä ostin aikoinaan systerille tuparilahjaksi Teema paketin Hobby Hallista Vantaalta, 199 euroa. Äitimme täydensi sarjaa useilla eri jutuilla viidellä sadalla eurolla.
Siskoni halusi sitä, kun kysyttiin. Sinisenä. Yhä tuo niitä käyttää 13 vuotta myöhemmin ja on vaan lisännyt valkoista joukkoon yms.
Saako tuommoisia paketteja muualta kuin Hobbarista, kätsyjä.
Mä sain ekat "omaan kotiin"- jutut 13-vuotiaana. Oli neljän hengen astiasto. Hienosti se toimi opiskeluajan ja pitkälle vielä päällekin. Samoin rippilahjaksi tuli lähinnä erilaisia kodintekstiilejä, kattilasarjaa yms. Osa on käytössä edelleen.
Taitaa olla jotenkin "kulttuurista" kiinni, meillä oli ihan normaalia, että kerättiin lapselle tuollaiset valmiiksi. Vo sitten ostaa enemmän mieleisiä, kun on omaa rahaa käytössä, mutta kun keskimäärin 17-vuotiaana on muutettu opiskelemaan, ei siitä opintotuesta olisi paljoa mitään osteltu.
Omalleni olen alkanut pikku hiljaa kerätä tavaraa 15-vuotiaasta lähtien. Kovasti tuo on mielissään ollut. Sitten kun muuttaa omaansa, käydään jostain kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta hakemassa huonekalut.
Nuori yleensä muuttaa opiskelujen ja parisuhteiden takia muutamaankin otteeseen, helppoa kun huonekalut on sellaisia, että voi vaan laittaa kiertoon ja hakea taas uuteen asuntoon sopivat seuraavasta paikasta. Kun sitten on melko varma, että jää paikoilleen, voi satsata kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:43"]
Ei rotinoita enää kerätä. Ihan kuin odotettaisiin että teini naitaisiin toiseen perheeseen.
Eli ei, en ole kerännyt mitään teinin lähtöä varten.
[/quote]
Kapioita, ei rotinoita :)
Sain itse ylioppilaslahjaksi Iittalan lautasia kummitädiltäni (joka oli mulle aika vieras). Ne ovat vieläkin hyvässä kunnossa (aikaa tuosta on 30 v), arvokin on vain noussut, nyt 40 e/kpl.... no en aio tietenkään myydä :)
Omalle pojalleni on isoäitinsä kerännyt astioita jo kolmisen vuotta (poika nyt 18). Poika ottanut lahjat neutraalisti vastaan, arvostaa varmasti sitten, kun muuttaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ostettu siinä yhteydessä, kun on muuttanut pois. Ja sen jälkeenkin. Kotoa myös on saanut jotain vanhaa roinaa, minkä on kelpuuttanut.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:00"][quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 00:58"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 00:52"]
Ostakaa lakanoita tuplat valmiiksi.
Minua ainakin harmitti, kun sain laadukkaita pussilakanasettejä lahjaksi teininä, mutta käyttämättä ne parittomat nyt on jääneet kun tykkään laittaa samanlaiset tuohon parisänkyyn. Laadukkaat vuodevaatteet kuitenkin kestää vuosikymmeniäkin, vähän käytön määrästä riippuen.
[/quote]
Ja sitten sattuukin puoliso, joka haluaa yhteisen ison peiton.
Eipä olisi sitten mitään hyötyä parillisista yhden peiton lakanoista.
[/quote]
En olisi edes puoliswon vuoksi itse suostunut yhteiseen peittoon.
[/quote]
Erikoinen asenne, oletko koskaan kokeillut? Itse taas en suostuisi nukkumaan edes yksin ilman tuplapeittoa.
Itsekin olen saanut astioita lahjaksi parikymppisenä. Tosin kun toivoi edes yhtä astiaa valitsemassaan värissä, tuntui jopa loukkaavalta saada monta aivan eri värissä koska "meinasin ostaa niitä keräilemiäsi, mutta minusta nämä oli paremmat!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerännyt mitään siksi, koska anopin kaapeissa ja varastossa pyörii vieläkin miehen siskon teininä keräämät astiat. Kun hän muutti pois kotoa, ensin ei ollut soluasunnossa niille tilaa. Sitten kun hän muutti isompaan asuntoon, oli maku muuttunut niin täysin, ettei hän halunnut niitä enää mukaansa. Vuosikausia niitä oli kerätty ja lahjaksi saatu ihan turhaan.
Tästä syystä en kerännyt lapsillemme mitään. Mutta mielelläni jelppaan haluamiensa astiastojen hankkimisessa myöhemmin.
Mulle kävi teininä niin, että kun myöhemmin muutin omilleni niin oli sen astiasarjan jota olin saanut lahjaksi tuotanto jo loppunut. Että kiva homma. Kyllä ne astiat kerkeää ostaa myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kumpikin lapsi (tyttö ja poika) toivoneet astioita ja liinavaatteita lahjaksi jostain 14-15 -vuotiaasta alkaen. Tämä sen takia, että heille tuli usein joulu- ja synttärilahjoiksi jotain ei-niin-mieluista, koriste-esineitä, jotain kynttilänjalkoja, koruja ym., jotka jäivät käyttämättä ja olivat ihan turhaa. Poika sen taisi itse keksiä, että ennemmin jotain järkevää, jolle on myöhemmin käyttöä, ja niinpä kumpikin alkoi keräillä tiettyä astiasarjaa, liinavaatteita ja muutakin kodin
tavaraa.
Tyttö muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle viime syksynä, ja moneen otteeseen on ihastellut, että kyllä on kiva, kun on yhtenäiset astiasarjat, muita keittiötavaroita, liinavaatteita yms. omasta takaa.
Vauvasta asti on ollut omia pyyhkeitä, lakanoita ym. käyttätavaraa.
Koskaan en ole mitään kerännyt, mutta jotain yksittäisiä astioita ym. on merkitty jonkun lapsen omaisuudeksi "sitten kun muutan omaan kotiin".
Ovat saaneet keräillä lähtiessään tarpeelliseksi katsomiaan tavaroita, että on päässyt alkuun eikä heti ole tarvinnut ostaa kaikkea kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 10:05"]
Tyttö muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle viime syksynä, ja moneen otteeseen on ihastellut, että kyllä on kiva, kun on yhtenäiset astiasarjat, muita keittiötavaroita, liinavaatteita yms. omasta takaa.
[/quote]
Meidän pojat ei kyllä ihastelisi tällaista, ja tuskin kehtaisivat solukämppään viedä mitään yhtenäisiä astiasarjoja. Kunhan jotain on, mistä pizzansa syödä. Luulen, että pojille tulee tällainen innostus astiasarjoihin ja vastaaviin elämään tyttöjä aika lailla myöhemmin. Ja silloin on kyllä itsekin varaa ostaa ne astiat.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:43"]
Ei rotinoita enää kerätä. Ihan kuin odotettaisiin että teini naitaisiin toiseen perheeseen.
Eli ei, en ole kerännyt mitään teinin lähtöä varten.
[/quote]
Off topic: rotinoita tuodaan vauvan syntymän jälkeen, kapiota kerätään nuorelle.
Maku muuttuu tosi paljon, joten mun mielestä ei kannata alkaa keräämään. Onhan noilla lapsilla kotona omat vakkari pyyhkeet, lakanat ja muumimukit ja jotain tuollaista pientä, ne varmaan ottavat mukaansa, mutta muuten ostetaan kaikki sitten kun muuttavat. Helppoa ja halpaa, kun Ikeasta ostaa. =)
Anoppi kerännyt esikoiselle jotain, mutta mun mielestä sellainen ei toimi. Hänkin ostaa sellaisia mistä kuvitteleee nuoren tykkäävän, mutta on kuitenkin enemmän hänen näköisiään tavaroita.
Minulle ja sisaruksilleni on alettu keräämään astiasarjoja rippikoulu iässä. Vieläkin meillä kaikilla on ne käytössä. Samoin aterimet, hyvät veitset jne. Tietysti ollaan itse päätetty että mitä halutaan.
Ei kaikilla kavereilla ollut yhtenäisiä lakana settejä tai kauniita verhoja kun ekaan kotiin muuttivat.
Olen kerännyt pojilleni siitä lähtien, kun ovat olleet jotain 14-15. Kaksi onkin jo muuttanut omilleen ja ovat päässeet alkuun kotoa tulleilla perustarvikkeilla. Loput on ostettu suoraan omaan kotiin sitten. Ajan myötä ovat sitten täydentäneet oman tyylinsä mukaan.
Kummilapsi ehdotti itse joskus 15 vuotiaana, että voisko alkaa kerätä jotain astioita. Valitsi sarjan, jota olen sitten ostanut - tosin olen antanut usein muutakin. Ylppärilahjaksi annan vielä isomman setin lautasia (+rahaa), niin alkaa olla astiasto koossa.
Siis olette 15-vuotiaana olleet jeejee, astioita lahjaksi? Huh.
Minäkin saatoin saada jotain lakanoita ja mukeja jo lapsesta. Ne oli kivoja.
Olin n. 8-vuotias, kun sain joululahjaksi isältä antiikkisen kampauspöydän, silloin se oli "prinsessapeilipöytä", mutta nyttemmin omassa kodissa ihan kampaus- ja meikkipöydän tehtävässä. Isä alkoi sitten muutenkin kerätä lahjoiksi välillä huonekaluja, väliin mielipidettänikin kysellen. Niinpä minulla oli kotoa lähtiessä myös 1800-luvun kirjoituspöytä, kiinalainen puuleikkauksin koristeltu lipasto ja empiresohva.
Astioita en kyllä olisi 15-vuotiaana osannut arvostaa. Ei kiinnostanut pätkän vertaa. Yo-lahjaksi sain joltain sukulaiselta ihan järkyt keraamiset mukit, sellaiset isot ja kohlot, olivat silloin kai muotia.
Olin varmaan joku 18-vuotias, kun aloin kiinnostua astioista. Nyt olen ihan astiafriikki, iso osa on lahjaksi saatuja, mutta myös itse ostamia. Astioita saamme sukulaisilta usein edelleen.