Jotkut väittää rakentaneensa eurooppalaisen sukupuun 1200-luvulle???

Taisi olla verokirjoja nuo minunkin sukupuun taustatiedot. T. 5

Luulin kyllä, että etelässä olisi ollut enemmän tietoja.

Ei tuo todellakaan ole vaikeaa, jos joku sukuhaara on kotoisin esimerkiksi Saksasta kaupungista, jossa kaupunginarkistot ovat säilyneet. Se, että Suomessa ja Ruotsissa päästään harvoin 1500-lukua taaemmaksi tutkimuksessa, johtuu Tre Kronor -linnan palosta, jossa paloi mm. suurin osa keskiaikaisista maakirjoista. Suomessa tutkimusta vaikeuttaa vielä se, että kirkonkirjoja hukkui ja tuhoutui Isovihan aikaan. 

Vanhimmat linjat johtavatkin usein Keski-Eurooppaan. Suomi ei ole ollut mikään umpio, vaikka moni luulee, että tänne tultiin kerralla jääkauden jälkeen. Todellisuudessa muuttoliikettä on aina ollut. Omia esi-isiäni on mm. Hollannista ja Saksasta, ihan tavallisesta karjalaisesta suvusta kyse.

Nämä linjat menee Eurooppaan eli siis Ranskaan ja Saksaan ennen vallankumousta ja vain joku linja tulee Suomeen. Ihan tosissanneko olette kun olette sitä mieltä, että ei ole mitenkään ihmeellistä? Ranskasta poistettiin vallankumouksen yhteydessä aatelistittelit, mutta luultavasti on sellaisia linjoja - siis linjoja joilla olisi aatelistittelit, jos niitä ei olisi lopetettu.

Mielenkiintoista?

No mun sukupuu menee vielä kauemmaksi. Sattuu olemaan harvinainen nimi ja esi-isät olivat aikoinaan näkyvillä paikoilla, niin siksi nuo sukuni vaiheet tiedetään.

Miten sukujuuriaan voi tutkia?

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:13"]

Me ollaan kaikki Kaarle suuren jälkeläisiä. Opin tän bbc:n QI ohjelmasta. Ihan laskennallisesti kuulemma näin täytyy olla.

[/quote]

Tätä laskelmaa en  tunne, mutta helppoa on itsekin alkaa laskea esivanhempia taaksepäin: yksi isä ja yksi äiti, kaksi mummoa ja kaksi vaaria jne. Jo 10 sukupolven päässä eli 1700-luvulla esivanhempia on yli 1000. Jatketaan matkaa, niin pian ollaan sellaisessa määrässä, joka ylittää maapallon asukasluvun. Mahdotontako? Ei, vaan sisäsiittoisuuden ansiota.

Minun kokemukseni kyllä sanoo, että nöiden maastamaahan muuttajien seuraaminen ja identifioiminen luotettavasti on aika epävarmaa. Minä en siis ole sukututkija,vaan historiantutkija, joka olen yrittänyt tutkia esimerkiksi sitä, miten paljon väkeä muutti suomedta Tukholmaan, Tallinnaan, Saksaan tai päinvastoin. Tämä oli helppoa, väkeä kyllä näytti siirtyvän aika paljonkin, esimerkiksi 1600-luvulla, kolloin muuttokirjoja joiltain seurakunnilta jo on säilynyt ja tuomiokirjoissakin on paljon merkitöjä muuttaneista ihmisistä. Sen sijaan vaikeuksia tuli heti, kun yritettiin seurata näitä ihmisiä muuton yli eteeen tai taaksepäin ja seslvittää, mitä syitä muutolle oli ja miten ihmisten muuton jälkeen kävi. Ihmisten identifioiminen toisella paikkakunnalla onnistui luotettavasti ehkä noin puolessa keisseistä. Tämän takia minä en ihan hirveän luotettavina pitäisi näitä "sukuni tuli Suomeen 1500-luvulla ja voidaan jäljittää 1000-luvulle keski-euroopassa" - tarinoita. Ehkä voidaan tai ehkä siinä on samaa toiveajattelua kuin siinä että kaikki pohjalaiset ovat sukua Jaakko Ilkalle.( hah, jopa siirtokarjalainen mummoni!) lisäksi ne kirkonkirjat eivät sielä Euroopassakaan useimmilla paikoilla ole säilyneet erityisen katkeamattomina sarjoina. Sielläkin on ollut sotia ja tulipaloja. eikä kaikkialla oltu tavallisten pulliaisten rekisteröimisestä edes kovin kiinnostuneita.

sukuaan voi lähteä tutkimaan rippikirjoista, jotka luetteloivat kotitalouksien jäsniä kylittäin ja taloittain, sekä kirkonkirjoista, jotka luetteloivat kastettuja vanhempineeen ja kummeineen), vihitty, haudattuja ja muuttaneita. Niitä on useimmillla seurakunnilla noin 1721-vuoden jäökeen ja ne on suurimalta osalta digitoitu nettiin. Joillain paikkakunnilla arkistot ovat säilyneet jopa 1600-luvun puolivälistä. 1500-luvulle ei taida ulottua yhtään katkeamatonta kirkonkirjasarjaa. 1600-luvulla tätä kirkollista henkikirjamateriaalia voi täydentää kruunun veroluetteloilla, lähinnä henkiveroluetteloilla, joissa on listattu kussakin talossa ollut verotettava työvoima, siis yli 15-vuotias ja ei vielä täysin raihnainen väki. Ongelmia tuottaa jonkun verran se, että sukututkija hakuaisi tietää ihmisten nimet ja sukulaisuussuhteet, mutta verottajaa on kiinostanut lähinnä isäntä, jonka lisäksi on kirjattu ylösesim " vaimo, 2 piikaa ja 1 renki sekä vanha mummo", eikä ole varmuutta keitä nämä ovat ja onko piiat esim talon tyttäriä vai muuta väkeä. Mäitä tietoja voi vieltä täydentää tuomiokirjoista, eli kihlakunnanoikeukdien tai kaupungissa maistraatinoikeuksien pöytäkirjoista, joissa ihmiset ovat setvineet riitojaan ja rikoksiaan. Yleensä tumiokirjat alkavat vuodta 1620 tai myöhemmin, muutama satunnainen vuosi on svokarjalasta ja ala-satakunnasta 1500-luvulta. Veroluetteloita on 1520-luvulta, mutta henkiveroluetteloita vasta 1600-luvulta ja esim manttaali-ja kylvöveroluetteloissa on usein merkattu vain talon isäntä ja sekin on vähän niin ja näin, koskav erron aksajan nimi ei ollut verottajalle tärkeä, vaan vain verosumma. Niinpä sitä tilanpitäjän nimeä ei aina jaksettu vaihtaa luetteloon, vaikka omistaja vaihtuikin oikefasti.

Tässä tapauksessa ei ole noita ongelmia mitä luettelet vaan on kyse kartanon porukoista ja toisessa linjassa porukoista, jotka tulleet Ranskasta Pietariin ja vallankumouksen jälkeen päätyneet Saksaan. Linja Ranskaan sitten selvitetty jo Hitlerin juutalaisvainojen aikaan, koska joutuivat sevittämään Saksassa, että eivät ole juutalaisia.  Jos tietoja ei olisi löytynyt arkistosta, niin ehkä olisivat joutuneet Hitlerin juutalaisvainojen kohteeksi ja kuolleet.

Sanotkin, että ei ole kyse hirveistä ihmismääristä, että pääsee jonnekin 1750-luvulle. Niin ei todellakaan ole. Ja on ihmisiä, jotka ovat myös itse pitäneet kirjaa omista sukulaisistaan ja sittenhän tiedot on helpompi löytää. Ei kaikkea kannata joidenkin sukuseurojen tehtäväksi jättää. Moni ei kuitenkaan välitä eikä tiedä edes omia isovanhempiaan. Jotkut sanovat, että ihminen on sivistynyt, jos tietää edes omat isovanhempansa. Nyt eletään aikoja, jolloin ihmisistä tulee todella haavoittuvia ja irti sukupuustaan kun hämärtyy tieto omista sukujuuristakin. Tosi kurjaa monella. On monia joiden kandeis hankkia itselle joku virkatodistus mistä sukujuuret taaksepäin näkyvät. Ties vaikka arkistoja suljettaisiin eikä omiakaan tietoja saa enää helpolla.  

Tässä tapauksessa ei ole noita ongelmia mitä luettelet vaan on kyse kartanon porukoista ja toisessa linjassa porukoista, jotka tulleet Ranskasta Pietariin ja vallankumouksen jälkeen päätyneet Saksaan. Linja Ranskaan sitten selvitetty jo Hitlerin juutalaisvainojen aikaan, koska joutuivat sevittämään Saksassa, että eivät ole juutalaisia.  Jos tietoja ei olisi löytynyt arkistosta, niin ehkä olisivat joutuneet Hitlerin juutalaisvainojen kohteeksi ja kuolleet.

Sanotkin, että ei ole kyse hirveistä ihmismääristä, että pääsee jonnekin 1750-luvulle. Niin ei todellakaan ole. Ja on ihmisiä, jotka ovat myös itse pitäneet kirjaa omista sukulaisistaan ja sittenhän tiedot on helpompi löytää. Ei kaikkea kannata joidenkin sukuseurojen tehtäväksi jättää. Moni ei kuitenkaan välitä eikä tiedä edes omia isovanhempiaan. Jotkut sanovat, että ihminen on sivistynyt, jos tietää edes omat isovanhempansa. Nyt eletään aikoja, jolloin ihmisistä tulee todella haavoittuvia ja irti sukupuustaan kun hämärtyy tieto omista sukujuuristakin. Tosi kurjaa monella. On monia joiden kandeis hankkia itselle joku virkatodistus mistä sukujuuret taaksepäin näkyvät. Ties vaikka arkistoja suljettaisiin eikä omiakaan tietoja saa enää helpolla.  

Se ongelma meidän suvussa on, että aina joutuu joidenkin yksilöiden kohdalla tekemään oletuksia, jotka voivat mennä myös väärin. Joissakin tapauksissa on myös käynyt niin, että biologiseksi isäksi merkitty ei olekaan ollut se, vaan lapset ovat olleet lesken edellisen miehen, mutta uusi mies ottanut nimelleen. Lisäksi meillä on pari ihan "solmukohdassa" tai avainkohdassa olevaa tyyppiä, joista ei voi kuin arvailla, että EHKÄ tämä tyyppi on nyt tässä tilanteessa muuttanut paikkakuntaa ja uusiin kirjoihin nimi on merkitty HIEMAN eri tavalla, mutta aivan varmaa ei tämmöisestä päätelmästä voi olla.

Pienin varauksin omaa sukuani on selvitetty äidin puolella 1500-luvulle (tilan omistajia ja poliitikkoja) ja isän puolella 1600-luvulle (yliopiston matrikkelit mm lähteinä), mutta ihan "pläkkiselvältä" kaikki vaikuttaa kuitenkin vasta jostain 1750-luvulta eteenpäin. Sitä aiemmin on liikaa arvailujen varassa.

Kiva sulle kuitenkin, että olette päässeet 1750-luvulle. Se taitaakin olla aika yleistä.

Kiinnostaisiko sinuakin naputtaa tietosi jonnekin niin että kävisi selville, että pääsetkö sinäkin eurooppalaiseen sukupuuhun?

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 11:53"]

Tässä tapauksessa ei ole noita ongelmia mitä luettelet vaan on kyse kartanon porukoista ja toisessa linjassa porukoista, jotka tulleet Ranskasta Pietariin ja vallankumouksen jälkeen päätyneet Saksaan. Linja Ranskaan sitten selvitetty jo Hitlerin juutalaisvainojen aikaan, koska joutuivat sevittämään Saksassa, että eivät ole juutalaisia.  Jos tietoja ei olisi löytynyt arkistosta, niin ehkä olisivat joutuneet Hitlerin juutalaisvainojen kohteeksi ja kuolleet.

Sanotkin, että ei ole kyse hirveistä ihmismääristä, että pääsee jonnekin 1750-luvulle. Niin ei todellakaan ole. Ja on ihmisiä, jotka ovat myös itse pitäneet kirjaa omista sukulaisistaan ja sittenhän tiedot on helpompi löytää. Ei kaikkea kannata joidenkin sukuseurojen tehtäväksi jättää. Moni ei kuitenkaan välitä eikä tiedä edes omia isovanhempiaan. Jotkut sanovat, että ihminen on sivistynyt, jos tietää edes omat isovanhempansa. Nyt eletään aikoja, jolloin ihmisistä tulee todella haavoittuvia ja irti sukupuustaan kun hämärtyy tieto omista sukujuuristakin. Tosi kurjaa monella. On monia joiden kandeis hankkia itselle joku virkatodistus mistä sukujuuret taaksepäin näkyvät. Ties vaikka arkistoja suljettaisiin eikä omiakaan tietoja saa enää helpolla.  

[/quote]

niin. Näissä tapauksissa tietysti pitää ottaa huomioon myös 1700-luvun puoliväliin asti varsin yleinen tapa keksiä itselleen sopiva sukupuu, jos oikea oli väärän lainen tai siitä ei ollut tieoja. Näihän menettelivät kuninkaatkin, tavallisesta pikkuaatelista puhumattakaan. esim "ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen" kertovat lähteet ovat tämmöistä keksintöä "kuningas Eerikin" legendan osalta kun Knut erikinpoika yritti pönkittää kuninkaanvaltaansa tekemällä suvustaan pyhän, ja Henrikin surmavirsi taas on sen kansanomaistava toisinto sataa vuotta myöhemmin.

Mun sukupuu ulottuu ainakin 100 000 vuoden päähän. Niin taitaa teidänkin,

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 23:19"]

Eihän tuo nyt mikään ihme ole, omasta suvustakin on yhtä haaraa tutkittu 1300-luvulle eikä kuulemma ollut edes vaikeaa.

[/quote]

Minunkin suku on tutkittu 1300-luvulle saakka. 

Minun on vaikea päästä eteenpäin jo osan isoisoisovanhempieni vanhempien kanssa. Ja hirveästi menee aikaa, kun noita esivanhempia on espotentiaalinen määrä. 

Käytännössä oma sukupuuni katkeaa 1600-luvulle, kun ei ole varmaa tietoa, mistä se "kantaisä" on tullut.  Pitemmälle ei pääse muistakaan haaroista, kun ne vievät mikä venäläisiin, mikä lappalaisiin ja ties mihin. Ties vaikka Tsingis-kaaniin saakka, hänelläkin on tiettävästi ollut varsin runsaasti jälkeläisiä ja luonteenpiirteet viittaavat vahvasti sukulaisuuteen.

1800-luvullakin on "kadonneita", kun kirkonkirjoihin on merkitty vain "muuttanut"; mutta sitten mistään ei enää löydy tietoa, mihin ja kenen kanssa on mennyt naimisiin, vaikka on vain naapuriseurakuntaan siirtynyt.

ei 1200-luku ole niin kaukana etteikö tuo olisi mahdollista.