Lue keskustelun säännöt.
Tuli sitten sössittyä
26.02.2014 |
Ensinnäkin haluan sanoa, että olen ollut uskollinen miehelleni koko kahdeksan vuotisen parisuhteen ajan - ennen tätä sotkua. Siispä, elän avoliitossa, kai onnellisessa, vähän tylsähkössä sellaisessa. Seksi on ihan ok silloin harvoin kun sitä on (itse pihtaan), mies on myös ihan ok, kaikki on vaan ihan ok. Ja olen ollut myös ihan ok vaimoke, käsittääkseni, koko tämän ajan. Mies ainakin välillä suorastaan jumaloi, mikä välillä ihan hämmentää näin pitkän yhdessäolon jälkeen.
Ongelma on nyt se, mihin surkea itsetuntoni johti. Yleensäkin nautin pienessä mielessäni (ja "pienissä häissä" erityisesti) miesten huomiosta, mutta aina olen osannut jättää tilanteet pienen flirttinaureskelun asteelle. No, nyt taannoin törmäsin yhteisten tuttujen (joopa joo, eli siis tutun tutun tutun tuttujen) kautta eräissä pippaloissa erääseen mieheen. Hän on julkisuudesta tuttu ja totta kai olin pikku hiprakassa ihan hihihihhihih kun tämä mies minut sitten noteerasi, oikein julkkis iiks. Asiat sitten johti siihen, että harrastettiin seksiä. Ja sitten johti asiat siihen, että useamman kerran. Koska olen idiootti. Ehkäisynä aina kondomi, mutta KAKSI kertaa hajos (ainakin) kesken meininkien. Enkä syö pillereitä, en ottanut jälkiehkäisyä. JA JOO JOO, olen idiootti. En vaan ole tullut ennenkään raskaaksi, joten mieli oli, että miksi nytkään. Ja tämä syrjähyppymieskin siis parisuhteessa.
Vaan niinpä kävi, että tässä 3h sitten tein raskaustestin, joka oli positiivinen. Tai siis kaksi testiä. Tuntuu aivan helvetin epätodelliselta, kuin joku paska saippuasarja. En voi kertoa kenellekään, joten tulin tänne teidän tuomittavaksenne. Harrastan todella vähän seksiä mieheni kanssa. Meillä ei ole lapsia.
Voiko isyyttä saada mitenkään selville raskauden alkuaikana? Tuntuu, että koko elämä romahti tähän hetkeen. Kai teen vaan abortin... miten senkin sitten mieheltäni salaan? Voihan helvetin helvetti. Muutenkin ahdistaa ajatus abortista... lyökää lyötyä, mutta jos joku jotain muutakin sanottavaa keksii, niin kiitollinen olen... Koska kuten sanoin, yksin olen asian kanssa ja tulen taatusti olemaan jatkossakin!
Kommentit (27)
No oli varmasti hyvät panot kun kortsut saitte niin useasti rikki ;) Eihän sinulla ole vaihtoehtona nyt kuin raskaudenkeskeytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota isyyden selviämistä ja soittele sitten Seiskaan. Lypsäminen voi alkaa.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 00:31"]
No oli varmasti hyvät panot kun kortsut saitte niin useasti rikki ;) Eihän sinulla ole vaihtoehtona nyt kuin raskaudenkeskeytys.
[/quote]
Hitto mulla hajos kumi yhden mahtisonnin kanssa jatkuvasti. Ei ole harvinaista.
Ap, kannattaa samalla varata aika kaikkiin sukupuolitesteihin. Etkä sitten todellakaan harrasta miehesi kanssa seksiä ennen tuloksia! HIV-tartuntahan taitaa selvitä vasta kolmen kuukauden päästä seksin harrastamisesta. Ikävä asia, mutta olet voinut saada samalla minkä tahansa sukupuolitaudeista.
Minä en lasta tuohon soppaan saattaisi. Valitsisin abortin. Ja sitten eroaisin miehestä, koska ei tämä ansaitsisi tuommoista. Väljähtyneenkin suhteen voi aina lopettaa ensin, ja sitten vasta hakea sitä kikkeliä muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuossa ole ainoa OIKEA tie nostaa kissa pöydälle. Kerrot miehellesi mitä on tapahtunut ja katsot mihin se johtaa. Jos synnytät niin sittenhän se selviää kuka on isä. Sairainta tietenkin on, että elätät naapurin Reiskan lapsen miehelläsi jne, se on sitä sairasta narsistitouhua se.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:00"]
Dumppaat muutaman vuoden päästä, karenssiajan jalkeen miehesi pellolle. Otat kunnon asianajajan ja revit kaikki elarit ja tasingot mitä pystyt
[/quote]
Oikein! Ja kakara hoitoon, ja itse jäät kotiin mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Siksi että oikeus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tauskilla on sellaisia pieniä kirvoja kalsareissaan.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 01:18"]
Eiköhän tuossa ole ainoa OIKEA tie nostaa kissa pöydälle.
[/quote]
Minusta tuntuu että mirri on ollut pöydällä ihan tarpeeksi ja koko tilannehan johtuu siitä! Nyt vaan pöksyt jalkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aborttikaan noin itsestäänselvä asia ole. Pieni viaton lapsenalku se on siitä huolimatta missä tilanteessa se on alkunsa saanut. Jos olet kykenevä ja halukas lapsesta huolehtimaan suosittelisin sen pitämään. Jos miehesi on kaikinpuolin pelkästään ok olisitko edes halunnut lasta hänen kanssaan? Entä jos perhe-elämännekin olisi vain ok? Yksi vaihtoehto olisi jättää mies ja tokaista, että ok ei vain enää riittänyt sinulle ja pitää lapsi hänen tietämättään. Tieto lisää tuskaa ja ongelmia. Itsestäni on pian tulossa yksinhuoltaja, raskauteni sai alkunsa huonosta suhteesta ja uutisen kuultuaan poikaystäväni sitten lähti lätkimään. Vika ei kuitenkaan ole lapsen ja rakastuin häneen heti testituloksen saatuani. Raskaus sai minut tajuamaan, ettei suhde ollut hyvä ja että nyt voin todella olla onnellinen. En ole mikään fanaattinen abortinvastustaja. Itse ajattelin aikaisemmin, että jos raskaaksi tulisin tekisin abortin, sillä luulin olevani varma etten lapsia haluaisi. Plussan jälkeen kaikki kuitenkin muuttui. Kyllä se siitä selkenee! (:
Jos se on Mikko Leppilammen, niin pidä se, mutta jos Tauskin, niin älä pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 = ap
No olen hiljaa täällä. Porvoon läheltä olen kyllä kotoisin, mutta en provo kuitenkaan. Vituttaa ja turha kai tänne mitään kirjoittaakaan, kun aina vaan PROVOOFPERIEPORIPEOW. Aivan sama...
Kiitos teille, jotka asiallisesti vastasitte. Paljon on mietittävää ja onhan tässä nyt vaan ensishokki kai. En tajua mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, seikkailun jälkipyykit nyt vaan pyykkäämään. Eli, kysy itseltäsi kaksi kysymystä:
A)haluatko lapsen, oli se sitten kumman tahansa? Jos et ollut tekemässä lasta miehesi kanssa muutenkaan miksi tekisit sen tälle syrjähypylle? abortoi ja unohda, voit vielä saada perheen pitkäaikaisen kumppanin kanssa tai sitten voit kokeilla yh-tietä.
B) kerrotko miehelle joka tapauksessa vai salaatko kaiken teit a kohdan kummin päin tahansa.
sitten elelet ratkaisujesi kanssa. Sinä teit valinnat julkkiksen kanssa itsenäisesti, tee valinnat samoin nyt itse. Me eletään tätä elämää itse ei sitä kukaan muu elä meidän puolesta, samoin on päätösten kanssa.
varmaan ihana tunne kun huomaa elävänsä kaunareita in real life..
Eiköhän netin käyttö ollut mun osalta tässä..
*perääntyy koneelta*
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 22:13"]
No niin, seikkailun jälkipyykit nyt vaan pyykkäämään. Eli, kysy itseltäsi kaksi kysymystä:
A)haluatko lapsen, oli se sitten kumman tahansa? Jos et ollut tekemässä lasta miehesi kanssa muutenkaan miksi tekisit sen tälle syrjähypylle? abortoi ja unohda, voit vielä saada perheen pitkäaikaisen kumppanin kanssa tai sitten voit kokeilla yh-tietä.
B) kerrotko miehelle joka tapauksessa vai salaatko kaiken teit a kohdan kummin päin tahansa.
sitten elelet ratkaisujesi kanssa. Sinä teit valinnat julkkiksen kanssa itsenäisesti, tee valinnat samoin nyt itse. Me eletään tätä elämää itse ei sitä kukaan muu elä meidän puolesta, samoin on päätösten kanssa.
varmaan ihana tunne kun huomaa elävänsä kaunareita in real life..
[/quote]
Meillä on mieheni kanssa ollut sellainen "katsotaan miten käy"-meininki. Eli todellakin lapsi olisi tervetullut. Ehkäisyä ei siis ole käytetty, mutta kuten sanoin, seksiäkin vähän. Tuntuukin älyttömältä, että muutaman syrjähypyn jälkeen olen yhtäkkiä raskaana. Kuin jotain kohtalon ivaa. Pelkään, että mieheni ei siis ehkä edes voi saada minua raskaaksi, ja siksi kai pelottaa kaikista eniten, että tämä solumöykky olisi sen toisen miehen.
Lisäksi kaikki kaatuisi, jos joku lehtolapsi paljastuisi tästä miehestä. Mutta oma on tunarointini. Haluaisin miettiä lapsen (jota ei siis edes ole vielä käytännössä) parasta, mutta kaikki ajatukset johtaa umpikujaan...
Lapsia haluan, mutten elää valheessa tai epätietoisuudessa mieheni kanssa yhtään hetkeä, saati katsella kun selkeästi toisen miehen näköinen oma lapseni pääsee ripille. Joo. Elämänkoulu todellakin opettaa.
AP nyt viimeisen kerran, ei tarvitse tätä juttua enää lukea ja vittuilla lisää. Tiedän, täällä on helppo provoilla, mutta miksi saisin kiksit tällaisen stoorin kirjottamisesta? Täällä on helppoa kun voi kirjoittaa anonyymina, mutta myös aivan surkeaa, kun sitä voi tosiaan kuka vaan tehdä...
Anteeksi kun häiritsin. Menisin kyllä kavereideni luokse itkemään, jos vaan kehtaisin ja keksisin sille tekosyyn... Itsekin toivois, ettei tää olisi totta...
AP
Miksi et tiedä kuin pitkällä raskaus on? Miten osasit tehdä testin jOs on menkat epäsäännölliset? Jos k-kierto on säännöllinen nii siitä vaan laskemaan ja sillähä se isukki sitte selviää.
En voisi tossa tilanteessa kyllä salailla asioiden oikeaa laitaa mieheltä, en vaan pystyisi elää itseni kanssa jos olisi tuollainen salaisuus. Se olisi todella väärin miestä kohtaan.
Ja varsinkin jos koet että suhde on vaan ok, olisiko maailmanloppu jos mies päättäisikin lähteä? Voisit nähdä sen myös mahdollisuutena löytää itsellesi mies joka oikeasti sytyttää.
Sinuna keskustelisin miehen kanssa ja yhdessä sitten päätätte miten etenette. Abortti vai pidätte lapsen, ja isyys testataan sitten kun lapsi on syntynyt? Jatkatteko pariskuntana vai ette? Ja jos ette ja lapsi paljastuu miehesi lapseksi, ottaako kuitenkin vastuun lapsesta? Jne... Lopulta kannat itse vastuun, mutta mielestäni olisi reilua että miehesi tietää asioiden oikean laidan. Varmasti sinäkin haluaisit tietää hänen asemassaan.