Voiko isä ikinä rakastaa ja hyväksyä ruman tyttölapsen?

Kyllä voi, ainakin meillä.

Mikä kysymys tää nyt on? Vanhemman on luonnollista kiintyä jälkeläiseensä ja nähdä se kauniina. Sitäpaitsi kaikki eivät ole ulkonäkökeskeisiä vaan arvostavat mm. fiksuutta. Introvertti ei ole sen huonompi kuin ekstrovertti.

Kaikki vanhemmat, valitettavaa kyllä, eivät osaa nähdä lapsissaan kauneutta.

Ap pohtii miksi isä inhosi, olin ruma ja kömpelö. Vähän niinkuin Rillit huurussa Amy... Voiko sellaista tyttöä rakastaa, ihan rehellisesti mietityttää että ehkä ei voi. Tai pitäisi olla poikkeusihminen jolla on ollut esim suuria vaikeuksia saada lapsia.

Kyllä voi. Serkkuni on harvinaisen maanläheisen näköinen nainen, tuntuu pahalta sanoa ruma mutta tottahan se on, eikä lapsenakaan muuta. Ja sosiaalisesti kömpelö ja lihava. Isänsä rakasti tytärtään, aina, varmaan eniten kaikista lapsistaan, vaikka poika oli suosittu jääkiekkoilija ja toinen tytär sitten kaunis siskonsakin edestä. Tytär oli rohkeimmillaan aina isän seurassa. Olivat ehkä läheisimmät tuntemani isä ja tytär aina isän kuolemaan asti. Yritän kovasti olla olematta kateellinen, koska oma isäsuhteeni ei ollut tuolta päinkään.

Ap, vika ei ole sinussa vaan isässä. Saatat tarvita terapiaa ymmärtääksesi sen.

Kuule ap, minä en ole mikään kukkanen, enkä muutenkaan mikään valioyksilö, mutta isäni on aina ollut sitä mieltä, että olen paras tyttö mikä maailmaan on koskaan syntynyt. Siis ihan aidosti hän on sitä mieltä että olen niin hirveän fiksu ja mukava ja sievä, eikä mikään ihmekään koska olen sentään hänen tyttärensä! 

Ja näin sen kuuluu mennä. Minulla on poikia, ja olkoon kuka tahansa heistä mitä mieltä tahansa, minä olen onnesta soikea että minulle on syntynyt niin suloisia, älykkäitä, empaattisia ja taitavia lapsia. Se on sellainen perusvire, että kun katsoo omaa lastaan, miettii että voi hyvänen aika kuinka hyvä lapsi hän on ja kuinka valtavasti häntä rakastan. Omaa lastaan ei näe objektiivisesti, koska se ei ole vanhemman tehtävä. Vanhemman tehtävä on antaa lapselle käsitys siitä, että lapsi on aina arvokas, teoistaan ja suorituksistaan riippumatta. Sillä lailla elämän kolhuista selvitään, että ymmärretään se oma arvo ja jaksetaan yrittää vaikka elämä potkiikin päähän.

Sinulla on vääristynyt kuva itsestäsi, ja minusta tuntuu että tarvitset ammattiapua jotta voit nähdä itsesi realistisesti. Jos et ole massamurhaaja, tuottanut ääretöntä tuskaa ja menestystä tälle ihmiskunnalle tai kehittänyt joukkotuhoasetta, ei ole mitään syytä miksi sinua ei voisi rakastaa ja miksi sinua ei rakastettaisi. Jos isäsi on kohdellut sinua kylmästi ja väärin, vika on hänessä, ei sinussa.