Lue keskustelun säännöt.
Muita joiden lapsilla (6-9v) ei ole vielä pelikonsolia?
26.02.2014 |
Olemmeko aivan outoja, koska emme ole hankkineet tietokonepelejä lapsillemme, vai onko muitakin olemassa...?
Emme ole halunneet pelejä syystä, että ne kuulemma ovat niiin koukuttavia, että sitten saamme kaiket päivät patistella lapsia tekemään muuta tai kiristää ja lahjoa peliajalla. Toistaiseksi sisarukset ovat leikkineet keskenään tosi hyvin, eikä ajanvietteestä ole ollut pulaa. Itse pelkään, että lasten mielikuvitus ja kehittelykyky taantuu, jos kaiket päivät pelaa. Myös fyysinen kunto heikkenee istumisesta (toki on urheilu- ja tanssipelejäkin, olen tietoinen).
Ainut mikä harmittaa on se, kun tulee joku kaveri kylään ja lapsemmekin on asiasta innoissaan kun pääsee leikkimään oman kaverin kanssa, niin tämä kamu pettyy kun ei ole mitään pelejä eikä keksi mitään leikittävää. Huolestuttaa ja just tämän takia ei pelejä ole meille vielä ainakaan hankittu.
Minua surettaa, kun pihallakaan ei enää ole ketään kavereita kun kaikki istuu sisällä pelaamassa, oli kesä tai talvi. Omasta lapsuudestani muistan, että ulkona oli aina porukkaa, jonka kanssa saattoi tehdä lumilinnaa tai pelata pesistä. :(
Kommentit (25)
Meidän lapsilla 20-24v ei myöskään ole hankittu pelikonsoleita eivätkä ole itsekään hankkineet kun ovat päässeet siitä iästä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole tuttavapiirissämme ainoa perhe, jolla pelejä ei ole.
t. 2
Meillä lapset ovat iältään 7 ja 9, eikä heilläkään ole pelikonsoleita. Joskus pelaavat tietokoneelta netistä löytyviä pelejä tai koulun suosittelemia opetuspelejä. Eivät ole konsoleita pyytäneet eivätkä kaveritkaan ole niitä kyläillessä kaivanneet.
Meillä ei ole, lapset 5 ja 7. Tuskin hankitaankaan, mitään kiinnostusta ei ole ollut. Ei myöskään vierailla.
Nettipelejä pelaavat joskus, ja tabletilla.
Meilläkään ei ole, asutaan kyllä ulkomailla. Tv:n kanssa on jo ollut tuollaista vääntämistä, ja arvaisin että se tulisi pelien kanssa mukaan. Jotkut kaverit ovat kyselleet. Yritän välttää niitä vielä niin pitkään kun voin, koska olen aloittajan kanssa samaa mieltä ja olen kuullut ikäviä tarinoita lapsista jotka eivät enää halua leikkiä vaan vain pelata. Hyvä että on muitakin perheitä joissa ei ole noita pelejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole meilläkään - pojat 5 ja 7 v. Kovasti ovat pyytäneet ja harmittaa toisaalta se että kaveripiirissä on jotenkin huono kun ei ole pleikkaa tms. Ei olla toistaiseksi taivuttu, netistä saa pelata silloin tällöin.
Meillä vanhin 6 v., eikä ole pelikonsolia, eikä tulekaan vielä pitkään aikaan. Siksi että meidän lapsia näyttää koukuttavan jo telkkarinkin katsominen niin pahasti, että pikkukakkosen jälkeen ovat tosi kiukkuisia kun haluaisivat katsoa lisää. Vanhin saa pelata joskus ipadilla, ongelmanratkaisu- yms. pelejä. Esikoulussa muutama poika saa pelata kotona pelejä joissa ammutaan ja tapetaan jne. Minusta on ihan järkyttävää että tuonikäiset jo kuluttaa väkivaltaviihdettä.
Eipä silti, tulee sitä telkkaristakin ihan tarpeeksi, esim. joku Turtles on niin väkivaltainen että en anna sitäkään lasteni katsoa. Ovat jo valmiiksi sellaisia kuumakalleja ja meuhkaajia etten halua että saavat yhtään enempää ideoita pieniin päihinsä;) Ehkä jotkut (rauhallisemmat?) lapset voisivatkin sietää paremmin pelaamista ja telkkaria, mutta meidän lapsille se ei selvästi sovi. Joku aika sitten lopetettiin tv:n katsominen viikonloppuaamuisin ja se olikin tosi hyvä päätös, nyt leikkivät mielikuvitusleikkejä keskenään sen sijaan että istuisivat kuuromykkinä sohvalla katsomassa lastenohjelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoinen on 8v, pikkusisarus 6v. Vielä ei ole hankittu mitään pelikonsolia. Mietittiin kovasti joulun alla, että pitäiskö hankkia, jotta lapset eivät olisi "ihan pihalla" siitä mikä on pelikonsoli, että oppisivat käyttämään sellaista ja pelaamaan tms, etteivät joutuisi noloihin tilanteisiin. Ajateltiin myös että se olisi ihan hauska keino kuunnella musiikkia ja opetella tanssimista yhdessä lasten kanssa. Ja itsekin olisin halunnut karaoke- ja tanssipelejä ;)
Sitten päädyttiin kuitenkin siihen, että hankitaan vasta kun lapset alkavat itse haluta pelikonsolia. Eivät ole vielä koskaan pelanneet konsolipelejä missään, kavereillakaan, joten eivät ole osanneet kaivata. Tällä hetkellä saavat välillä pelailla iPadilla ja sitä osaavat käyttää sujuvasti.
No kiva kuulla, ettei olla ihan Neptunuksesta. Lasten tarha- ja koulukavereilla tuntuu monella olevan pelejä ja mietinkin, että luullaankohan meitä jotenkin vakaumuksellisiksi tai jotain kun pelaaminen vaikuttaa niin yleiseltä itsestäänselvyydeltä.
Me aikuisetkaan emme katso telkasta kuin uutiset ja joitain dokkareita Yle Areenalta, joten viihde-elektroniikan edelle menee lukeminen ja muu tekeminen koko perheellä. No nyt olen itse koneella AV:lla ja huomaan että tämäkin palsta tuppaa koukuttamaan, vaikkei niin tasokkaita juttuja aina olekaan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vertaisi 6- vuotiasta 9- vuotiaaseen. :(
Meillä on kolme lasta yli 6- vuotiaita muttei kaikki ole vielä yhdeksää enkä vertaa kuin niitä vanhimpia siihen ikään jonka vanhempi on ollut, siis 9- vuotiaani on ollut 6- vuotias muttei toisinpäin.
Siinäkin on eroa puhutaan esikoisesta tai kolmannesta lapsesta: meillä kun esikoisella ei ollut 6- 7- 8 tai 9- vuotiaana pelikonetta -mutta nuoremmilla sisaruksilla oli! ;)
Sukupuolellakin on ollut merkitystä, kiltti ja rauhallinen tyttö esikoisena voi olla erilainen kasvattaa kuin energinen ja paljon harrastava ja tekevä poika. Ymmärrätkö?
Meillä siis on nykyisin pelikone, sitä pelataan kun lupa annetaan ja muutakin tehdään.
Kun lapsi kasvaa ja alkaa vierailemaan kavereilla niin auttamatta tulee yhteentörmäyksiä sillä että muut tekee niin ja näin ja olen huomannut että jopa kavereita haetaan (yhtä tai mennään porukalla jollekin) jolla saa pelata. Mutta muitakin kriteerejä on: saa vaikka jossain aina jotain jälkkäriä tai muuta herkkua tms.
Lapset on lapsia ja he kasvaa kyllä. Jos jotain toivon niin sitä että muut vanhemmat kertoo jos oma lapseni hölmöilee tai ei osaa jakaa asioitam ei tahdo kuin pelata: ei se kerro mitä kotona tehdään vaan että lapsi saattaa siellä veirailulla koittaa jos kotona ei jotain ole.
Omasta lapsuudesta muistan pesiksen yms mutta hei: se oli reippaasti kouluikäisenä! Ei todellakaan esikouluiässä..
Meillä ei 3-luokkalaisella pojalla ole muuta kuin sellainen pikkupleikka, ja sen on saanut lahjaksi eskarissa ollessan. Kannettava pleikka vastaa kooltaan niitä 80-luvun elektroniikkapelejä. Pelit ovat lähinnä urheilupelejä.
Välillä pelailee vanhempien kännyköillä. Ei omisteta konsolia, eikä edes tietokoneella pelaa.
JOs pelit alkavat muodostua tärkeiksi, ja "kaikilla muilla on", niin sitten varmaan hänkin saa, ei siis mitään vakaumuksellista suhdetta peleihin. Mutta niin kauan kun lapsi on itse tyytyväinen, en näe syytä hankkia lisää pelejä, ihan jo siksi, että en jaksa kinata peliajoista yms.
Varmasti riippuu todella paljon kaveriporukasta, mutta lapseni kaverit kun tulee kylään, ei kukaan ole kysellyt pelien perään. Usein ne pelaa sitä pikkupleikkaa, eli toinen pelaa ja toinen katsoo. Sitä jaksavat vähän aikaa ja sitten pääasiassa tutkivat futiskortteja, pelaavat pihalla futista tms., ja edelleen innostuvat legoista välillä, piirtävät ja muuta "vanhanaikaista".
Espoossa asutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään ole enkä tiedä, hankitaankokaan juuri tuon koukuttavuuden takia. Lisäksi ne aiheuttavat selvästi liiallista impulsiivisuutta ja keskittymishäiriöitä, enkä halua lietsoa pojillemme lisää riehuntaa ja aggressioita. Ja olen aivan samaa mieltä noista lastenohjelmistakin, joissa on väkivaltaa (Prätkähiiret, Turtlesit ja Beybladet ym.), että mihin katoaa sellainen positiivisia tunteita koskettava satujen maailma tuon ikäisiltä? Seikkailuja ja selviytymistä voi olla muutenkin ja paljon hauskemmin kuin tappelemalla ja kilpailemalla verisesti. Mun mielestäni hyvät tarinat pitää oikein kaivamalla kaivaa entisaikojen kirjoista.
Ehkä kuitenkin nuo pelit ovat vanhemmille helppoja hankintoja - niillä saa lapset pois jaloista ja pysymään omassa huoneessa ovi kiinni. Saa vanhemmat sitä "omaa aikaa."
Lapsi on 7v/eskarissa ja pelikonsolia ei ole ja mikäli minusta täysin riippuisi niin ei tule.
Tabletilla saa pelailla ja varmaan isompana tietokoneella, ehkä joku ostettava tietokonepelikin voidaan hankkia... Varmasti tulee pelailemaan puhelimellakin, sitten kun puhelimen aika tulee (eli iltapäiväkerhoon ei enää iän puolesta pääse).
Kaveripiiri ei pelaamisesta tunnu puhuvan enää sen jälkeen kun ängry böördsin uutuudenviehätys katosi yli vuosi sitten.
Mutta mitä helkattia tekee jollain pelaamiseen erikseen hankittavalla laitteella, kun se pelaaminen onnistuu tietokoneellakin?
Ja MIKSI joillain on rivissä kaikki kolme: Wii, Pleikka ja mikä se yksi olikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samantapaiset kokemukset kavereista, joilla pelejä. Eivät osaa oikein innostua tavallisista leikeistä (legot, lautapelit ym. sosiaalinen leikki) ja eräillä synttäreillä meni kuulemma koko synttäriaika siihen, että muut katsoivat vierestä kun sankari pelasi (!?). Köyhdyttää kyllä ajatusmaailmaa ja sosiaalista käyttäytymistä tuollainen.
Olen katsonut, että myös jotkut jo aikuisiksi luokiteltavat ihmiset ryystävävät energiajuomaa ja istuvat kuin säkit sohvassaan nenä kiinni peliruudussa eivätkä osaa muusta puhua kuin tasoista, joille ovat selviytyneet. Myös vieraille tarjotaan mahdollisuutta pelata koko ilta (kiva kun kävitte, mitäköhän teille kuuluu?) Mitä niistä oikein saa???
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:12"]
Ei meilläkään ole enkä tiedä, hankitaankokaan juuri tuon koukuttavuuden takia. Lisäksi ne aiheuttavat selvästi liiallista impulsiivisuutta ja keskittymishäiriöitä, enkä halua lietsoa pojillemme lisää riehuntaa ja aggressioita. Ja olen aivan samaa mieltä noista lastenohjelmistakin, joissa on väkivaltaa (Prätkähiiret, Turtlesit ja Beybladet ym.), että mihin katoaa sellainen positiivisia tunteita koskettava satujen maailma tuon ikäisiltä? Seikkailuja ja selviytymistä voi olla muutenkin ja paljon hauskemmin kuin tappelemalla ja kilpailemalla verisesti. Mun mielestäni hyvät tarinat pitää oikein kaivamalla kaivaa entisaikojen kirjoista.
Ehkä kuitenkin nuo pelit ovat vanhemmille helppoja hankintoja - niillä saa lapset pois jaloista ja pysymään omassa huoneessa ovi kiinni. Saa vanhemmat sitä "omaa aikaa."
[/quote]
Voi luoja! Sinä olet juuri tälläinen josta puhuin: sinulla on se yksi lapsi tai ehkä kaksi (joista toinen vauva) pieniä lapsia joille riittää se että luetaan söpöjä iltasatuja! Toi on oikeasti ihanaa aikaa ja tavallaan naiiviuden huippua, minullakin oli joskus kaksi pientä lasta.. Ei ollut koneita ja niin niilläoli silti erilaiset luonteet ja intressit!! Ja sitten lapset alkoi pelaamaan Pikkukakkosen pelejä tietokoneelta ja eskarissa vähän lisää ja sitten kavereilla (ne kun on kaiken pahan alku ja juuri-kuten aloituksessa näemme).. Siitä se eskaloituu: sinunkin ihanasta lapsesta kasvaa räkää syövä kiroileva kummajainen joka kiukuttelee vaikka olethan antanut pelata jo vartin. Mitenköhän paha morkkis sinulle tulee kun nuorempi lapsi tahtoo katsoa muutakin kuin prinsessa Ruususta, vaikka niitä Turtleseja? Nehän nyt on NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN pahoja! :D
Itselläni on neljä poikaa. Ei vaan voisi kiinnostaa koittaa tunkea väkisin lapsiani johonkin muottiin. Tee sinä niin lapsellesi. Meillä tosiaan kaksi ensimmäistä poikaa kasvoi ihan ok kunnes esikoinen meni esikouluun, sen jälkeen se alkoi pahentua ja vaikka meillä esikoisella ei ollut samoja sääntöjä kuin nuoremmalla niin kyllähän se nyt kaikki vaikeutuu: kun esikoinen syö karkkia ekan kerran namia kolmen vanhana jollain niin tuskin se enää kakkosella niin menee? Puhumattakaan se että lapsilla on eri sukupuolet ja erilaiset luonteenpiirteet: yksi piirtää rauhassa ja toinen tahtoo kiipeillä.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:27"]
Meillä samantapaiset kokemukset kavereista, joilla pelejä. Eivät osaa oikein innostua tavallisista leikeistä (legot, lautapelit ym. sosiaalinen leikki) ja eräillä synttäreillä meni kuulemma koko synttäriaika siihen, että muut katsoivat vierestä kun sankari pelasi (!?). Köyhdyttää kyllä ajatusmaailmaa ja sosiaalista käyttäytymistä tuollainen.
Olen katsonut, että myös jotkut jo aikuisiksi luokiteltavat ihmiset ryystävävät energiajuomaa ja istuvat kuin säkit sohvassaan nenä kiinni peliruudussa eivätkä osaa muusta puhua kuin tasoista, joille ovat selviytyneet. Myös vieraille tarjotaan mahdollisuutta pelata koko ilta (kiva kun kävitte, mitäköhän teille kuuluu?) Mitä niistä oikein saa???
[/quote]
Sinä oikeasti kuvittelet noin ahdasmielisesti tietokonepeleistä?
Meillä pelataan. 2-vuotiaskin saa pelata, eikä se tarkoita ettei lapsi muuta tee kuin pelaa. Ihme jeesustelua. Jos jonkun lapsi jää jälkeen kehityksessä, niin sinun lapsi. ;)
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:12"]
Ei meilläkään ole enkä tiedä, hankitaankokaan juuri tuon koukuttavuuden takia. Lisäksi ne aiheuttavat selvästi liiallista impulsiivisuutta ja keskittymishäiriöitä, enkä halua lietsoa pojillemme lisää riehuntaa ja aggressioita. Ja olen aivan samaa mieltä noista lastenohjelmistakin, joissa on väkivaltaa (Prätkähiiret, Turtlesit ja Beybladet ym.), että mihin katoaa sellainen positiivisia tunteita koskettava satujen maailma tuon ikäisiltä? Seikkailuja ja selviytymistä voi olla muutenkin ja paljon hauskemmin kuin tappelemalla ja kilpailemalla verisesti. Mun mielestäni hyvät tarinat pitää oikein kaivamalla kaivaa entisaikojen kirjoista.
Ehkä kuitenkin nuo pelit ovat vanhemmille helppoja hankintoja - niillä saa lapset pois jaloista ja pysymään omassa huoneessa ovi kiinni. Saa vanhemmat sitä "omaa aikaa."
[/quote]
Voi luoja! Sinä olet juuri tälläinen josta puhuin: sinulla on se yksi lapsi tai ehkä kaksi (joista toinen vauva) pieniä lapsia joille riittää se että luetaan söpöjä iltasatuja! Toi on oikeasti ihanaa aikaa ja tavallaan naiiviuden huippua, minullakin oli joskus kaksi pientä lasta.. Ei ollut koneita ja niin niilläoli silti erilaiset luonteet ja intressit!! Ja sitten lapset alkoi pelaamaan Pikkukakkosen pelejä tietokoneelta ja eskarissa vähän lisää ja sitten kavereilla (ne kun on kaiken pahan alku ja juuri-kuten aloituksessa näemme).. Siitä se eskaloituu: sinunkin ihanasta lapsesta kasvaa räkää syövä kiroileva kummajainen joka kiukuttelee vaikka olethan antanut pelata jo vartin. Mitenköhän paha morkkis sinulle tulee kun nuorempi lapsi tahtoo katsoa muutakin kuin prinsessa Ruususta, vaikka niitä Turtleseja? Nehän nyt on NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN pahoja! :D
Itselläni on neljä poikaa. Ei vaan voisi kiinnostaa koittaa tunkea väkisin lapsiani johonkin muottiin. Tee sinä niin lapsellesi. Meillä tosiaan kaksi ensimmäistä poikaa kasvoi ihan ok kunnes esikoinen meni esikouluun, sen jälkeen se alkoi pahentua ja vaikka meillä esikoisella ei ollut samoja sääntöjä kuin nuoremmalla niin kyllähän se nyt kaikki vaikeutuu: kun esikoinen syö karkkia ekan kerran namia kolmen vanhana jollain niin tuskin se enää kakkosella niin menee? Puhumattakaan se että lapsilla on eri sukupuolet ja erilaiset luonteenpiirteet: yksi piirtää rauhassa ja toinen tahtoo kiipeillä.
[/quote]
Häh? Mikä sun pointti tässä on?
MIten sen lapsilukumäärä liittyy siihen, ovatko Turtlesit tms. jonkun mielestä kiva ohjelma?
t. ei-ap, jolla 3 lasta
Aika mustavalkoista ajattelua monella!
Meillä on kyllä pelikonsoli (lapset 6 ja 9 v), mutta ei se tarkoita, ettei mitään muuta tehtäisi sisällä eikä ulkona. Tai että leikit tyrehtyisivät pelikonsolin olemassaolosta.
Tiedättekö, että se peleihin koukkuun jääminen voi tapahtua myös 18-vuotiaana, jolloin saa ensimmäisen pelin käsiinsä? Ehkä sitäkin puolta olisi hyvä harjoitella jo nuorempana. Päivässä on tietty aika, jonka "saa" pelata (jos haluaa), mutta muuta elämää on siinä ohessa ihan yllin kyllin. Kohtuullisuus on hyvä oppia jo pienempänä.
Eikä konsolipelien pelaaminen ole mitenkään yhteydessä siihen, että tv:stä tuijotetaan Prätkähiiriä tai että lapset työnnetään pois silmistä pelaamaan. Meillä lapset rakentavat junaratoja, leikkivät legoilla, tekevät majoja, leikkivät kauppaleikkiä, lukevat, hyppivät trampalla, luistelevat, pyöräilevät ja ties mitä. Sen lisäksi he myös pelaavat Super Mariota, Lego City -peliä tai urheilupelejä yksin, keskenään, kavereiden kanssa tai jopa minun, äitinsä, kanssa.
En tarkoita, että pelikonsolit ovat pakollisia tai edes tarpeellisia, mutta ei niiden käyttäminen tee lapsista automaattisesti muuhun leikkimiseen kykenemättömiä tai vanhemmistaan välinpitämättömiä laiskottelijoita, kuten tässä ketjussa useissa viesteissä annetaan ymmärtää.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:51"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 13:27"]
Meillä samantapaiset kokemukset kavereista, joilla pelejä. Eivät osaa oikein innostua tavallisista leikeistä (legot, lautapelit ym. sosiaalinen leikki) ja eräillä synttäreillä meni kuulemma koko synttäriaika siihen, että muut katsoivat vierestä kun sankari pelasi (!?). Köyhdyttää kyllä ajatusmaailmaa ja sosiaalista käyttäytymistä tuollainen.
Olen katsonut, että myös jotkut jo aikuisiksi luokiteltavat ihmiset ryystävävät energiajuomaa ja istuvat kuin säkit sohvassaan nenä kiinni peliruudussa eivätkä osaa muusta puhua kuin tasoista, joille ovat selviytyneet. Myös vieraille tarjotaan mahdollisuutta pelata koko ilta (kiva kun kävitte, mitäköhän teille kuuluu?) Mitä niistä oikein saa???
[/quote]
Sinä oikeasti kuvittelet noin ahdasmielisesti tietokonepeleistä?
Meillä pelataan. 2-vuotiaskin saa pelata, eikä se tarkoita ettei lapsi muuta tee kuin pelaa. Ihme jeesustelua. Jos jonkun lapsi jää jälkeen kehityksessä, niin sinun lapsi. ;)
[/quote]
No HÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ? vaan itsellesi. :) Joku ketjussa juuri kehui olevansa muita etevämpi kun ei lapset katsele kuin jotain Disneytä.
Koitin selittää, epäonnistuneesti ja vika on varmasti minussa mutta katsos siinä on eroja onko perheessä yksi kiltti tyttö jolle ei tarjota tai sallita mitään ohjelmia -vaikk tämä pyytäisi. Ja kuvitella jälleen olevansa kovin etevä kun toisessa perheessä neljä poikaa katselee Turtleseja! Ja ihan kokemuksella ettei vanhemmat lapset katselleet aikanaan MUTTA koitappa komentaa Turtlesien aikana pienemmät leikkimään omaan huoneeseen kun isommat lapset sitä katselee. Se siinä on pointti: ei osata nähdä metsää puitta ja kuvitellaan olevansa todella eteviä koska voidaan kieltää mitä nyt tahdotaan mutta kuten olen salaa herkkuja syönyt lapsiltani onnistuneesti niin se alkaa olla vaikeaa siinä vaiheessa kun lapset ei enää menekään nukkumaan ilta seitsemältä ja on sitä "omaa aikaa" ja vaikka kuvittelee että voi silti herkutella salaa toisessa huoneessa niin vaikeaa se on. ;)
En usko että osaan vieläkään selittää sinulle tätä, joten tyydyn siihen että käsität asian vasta kun se pienempi lapsesi on sellainen joka jaksaa vähän muutakin kuin pelaa kanssasi mitä sinä ehdotat, ilman että tahtoo tehdä mitä isompi sisarus tekee.
Meidän 9v pojalla ei ole mitään pelejä. En ole halunnut aktiivisesti sellaisia hänelle tarjota, minusta parempaa ajanvietettä on ulkoilu ja lautapelit ja kavereiden kanssa puuhastelu ja lukeminen. En suhtaudu tähän pelittömyyteen mitenkään fanaattisesti - jos lapsi kovasti haluaisi jonkun konsolin tai muun, niin voisin sitä kyllä harkita. Varmasti oikein valittujen pelien kohtuullinen pelaaminen on ihan ok. Mutta kuten sanoin, tietokonepelit eivät ole sellaista ajanvietettä, jota ensimmäisenä aktiivisesti haluan lapselle tarjota.
Meillä asia ei ole mikään ongelma. Lapsi pelaa joskus harvoin jotain netistä löytyviä pelejä. Kavereilla ja sukulaisilla on pelannut ja on tietoinen peleistä, mutta ei ole niitä edes koskaan pyytänyt meille. Kavereiden kanssa on löytänyt tekemistä ja kukaan vieras ei ole meillä valittanut sitä, että pelejä ei ole.
Lapsen kavereissa on niitä, joille pelit on henki ja elämä ja vanhemmat valittaa, että lapset ei tekisi muuta kuin pelaa ja on kamala työ saada lapsille päivä ilman elektroniikkaa, joten katson valintani ihan oikeaksi.