laihtumisen henkinen este

Avaudun tähän tosi omituisesta ongelmasta. Olen siis nuori nainen, jolla on reilu 30 kiloa ylipainoa. Koko ikäni olen kärsinyt ylipainostani ja usein yrittänyt laihduttaa. Nyt kuitenkin tuli aivan pakkotilanne vastaan. Terveydentila todellakin vaatii laihduttamista ja nyt ollaan jo vähän päästy vauhtiin tarkalla ruokarytmillä.

Aloin tässä miettimään aiempia laihduttamisyrityksiäni, ja havahduin siihen, että jostain syystä olen alkanut pistää hanttiin siinä vaiheessa kun olen havainnut laihtumista. Siis vaikka kuinka haaveilen hoikemmasta rungosta ja elinvoimaisemmasta olosta, laihtuminen silti jotenkin pelottaa. En osaa selittää, mutta huomaan jälleen olevani samassa tilanteessa kuin aiemmin. Tuloksia on havaittavissa ja se on upeaa, mutta samalla ehkä alan alitajuisesti sallia itselleni "normaalia" ruokaa. Vaikka nytkin edelleen ylipainoa rutkasti ja peilistä sen näkee itsekin, niin osa minusta pelkää laihtumista ja alkaa tuntea kehon liian laihaksi. Esiin työntyvä erottuva vyötärö alkaa suorastaan hävettää ja ahdistaa ja tekisi mieli peitellä se huolellisesti.

Nämä tunteet on ihan hulluja selvästi ylipainoisessa kehossa. Kuinka pääsisin niistä eroon nyt kun olen jo hyvässä vauhdissa ja terveys vaatii sitä? Olen tajunnut että tähän mennessä suurin ongelma laihtumisessani on ollut minä itse ja se pieni osa tajunnastani jonka mielestä minun ei muka tulisi laihtua.