onko kerrostaloasuminen köyhiä varten?

[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 15:52"]

Omalla kohdallani on niin ettei ole varaa asua kerrostalossa isossa asunnossa. Meillä on nyt okt 230m2. Laina (lyhennys + korko) + kaikki muut asumiskulut on yhteensä 1200e kuukaudessa. Kun lainat jää 8 vuoden jälkeen pois, jää asumiskuluiksi nykykustannuksilla 250e kuukaudessa joka vastaa kerrostalo-osakkeen vastiketta. Missä 230m2 osakkeessa voi asua tuollaisella vastikkeella? Talo rempattiin täysin kun tähän muutettiin, seuraavaan remppaan on aikaa 20-30 vuotta ja todennäköisesti se tulee halvemmaksi kuin osakkeen remppa kun osaamme tehdä itse ja pystymme pitämään talosta huolta.

Kerrostalossa asumiskustannukset saattaisi olla meillä vähintään 1500e kuukaudessa. Ei ole varaa.

[/quote]

Tuolla laskuopilla (250/kk) ette kykene maksamaan taloanne, buahhahhaa.

Sisältyykö: sähkö, lämmitys, mahd. kiinteistövero t. tontinvuokra, vakuutukset ja pakolliset huoltokulut/puutarha, bensat ym. ym. Laskeppa uudestaan. En usko lukuihisi, tyypillistä ok-hattarasumutusta.

Taustalla lienee pelko ok-talojen hintojen yms. arvojen toteutuneesta jyrkästä laskusta. Näitä ns. nollaeuron talojakin on alkanut ilmaantumaan. Lisäksi ok-taloon haikailevat huomaavat kuinka paljon suurempi omarahoitus, tai takaus täytyy löytyä. Pankinjohtaja on sarkastinen kun lähdetään kyselemään minkä verran talopapereita vastaan saa lainaa. Kunnollisesta kerrostaloasunnosta saakin sitten paljon paremmat vakuudet lainaa vastaan.

Asutaan omistusasunnossa vantaalla. Mielläni tästä muuttasin pois, omakotitaloon tai rivariin. Eipä ole varaa sellaista ostaa, mies kun ei suostu pidempää matkaa töihin ajamaan (työt keskustassa), eipä muutenkaan innosta mikään 50v vanha asbestihökkeli (ainoa johon varaa).

Kateellisena luen täällä toisten jugend merenranta huviloista. Oispa itelläkin, vaikka sitten kerrostalossa. Tosin nuoriahan tässä vielä ollaan, 25v, joten kerkeehän sitä Vielä rikastumaan. 

Ei asuminen ja varallisuus käsikädessä kulje. Kyllä ihminen voi olla veloissa tai yli varojensa eläjä silti. Itse en vaihtaisi rivitaloasuntoa enää kerrostaloon. Muuttui elämän laatu sen verran parempaan. Ei tätä nyt työleiriksi voi sanoa, jos kerran viikkoon pariin joutuu nurmen ajamaan. Asumismuotoa ajatellessa kannattaa ottaa kaikki itselle tärkeät asia huomioon, jotta asuminen on itselle täydellistä. Mielestäni kerrostalossa elämä ei ole niin rauhallista ja mieli ei lepää, kun ympäristö on aina levottomampi ja niin tiheästi asutettu

Meille sopii okt-asuminen. En kyllä ajattele sitä varallisuuskysymyksenä, vaan enemmänkin luonteelle sopivana seikkana. 

Lapsuuteni ja nuoruuteni olen asunut kerrostaloissa, minun kokemukseni on että naapurustosta löytyy aina joku kyylä ja nipottaja. Kerrostalossa jossa vanhempani asuvat, asuu muutamia näitä vanhuksia, ikuisuuden talossa asuneita, jotka ovat sitä mieltä että heillä on oikeus puuttua kaikkien asioihin. Nenä pitkällään roikkuvat parvekkeiltaan ja tarkkailevat verhojen välistä mitä naapurustossa tapahtuu. Minusta tälläinen on aivan kamalan ahdistavaa. Aina kun siellä vieraillaan (siis lapsuudenkodissani), joku mummo tai pappa höökaa paikalle ja alkaa udella kaiken maailman asioita. Ja sitten ne valittavat minulle tuntemattomista ihmisistä, naapureistaan, että miten se ja se jättää pyykkituvalla vaatteet liian pitkäksi aikaa kuivumaan narulle, ja toinen taas säilyttää polkupyöräänsä liian lähellä varaston ovea... Yhden koira haisee kamalan pahalle ja jättää pitkiä karvoja käytävän mattoon. Ja yhden lapset soittaa pianota hakkaamalla, ja kuulema huutavat muutenkin aamusta iltaan. 

En edes uskalla ajatella, miten meistä puhuttaisiin jos siellä asuttaisiin. Me ollaan kovaäänistä porukkaa, kimpaantuessamme volyymi nousee. Lapset juoksee sisällä, jos alakerrassa asuisi joku, olisi varmaan heti aivan raivon partaalla. Pesen yötä myöten pyykkiä ja saatan alkaa imuroimaan esim. klo 22 jos saan inspiksen. Katsellaan miehen kanssa elokuvia usein puolille öin. Käydään saunassa ja suihkussa myös myöhään, ja harrastetaan suihkussa seksiä :D Tämä kuuluisi takuulla naapurin puolelle jos asuttaisiin kerrostalossa. Ennen lapsia asuttiin kerrostalossa, ja silloin yksi naapuri valitti kun meillä valutetaan vettä hiljaisuuden jälkeen (klo 22 jälkeen)... Mun nyt vaan on kertakaikkiaan pakko käydä suihkussa töiden jälkeen, kun olen sairaalassa töissä ja hoidan usein infektiopotilaita. En todellakaan voi kuvitellakaan käyväni puhtaaseen sänkyyn nukkumaan ennenkuin olen pessyt kaikki basiliskot pois hiuksistani ja iholtani. 

Minusta on ihanaa, ettei kukaan kuule meidän elämisen ääniä. Voidaan olla ja mennä just niinkuin huvittaa, eikä tartte ajatella että joku häiriintyy. Ja me asutaan käytännössä keskustassa, eli mitään lumitöitä ei todellakaan tartte herätä tekemään klo 5, omasta pihasta voi kahlata vaikka nilkkoja myöten ne muutamat metrit kadulle jollei jaksa paria kolallista työntää ennen töihin menoa. Viime talvena tosin ei tarvinnut tehdä lumitöitä kuin kerran, ja nekin tein turhaan kun seuraavana päivänä lumet olisivat kuitenkin sulaneet. 

Pihan laitosta nautin, tykkään kukkaistutusten ja hyötypuutarhan hoitamisesta.  Ollaan miehen kanssa aktiivisia ja tekeviä ihmisiä, joten remontointi tms. ei ole rasite. Välillä sitten on ihanaa maata riippukeinussa omien omenapuiden alla, grillailla hyvää ruokaa ja nauttia kesästä. Lapset juoksentelee pihalla, potkii palloa ja heittää mölkkyä. Nukkuvat välillä yötä leikkimökissä. Naapurustossa on paljon saman ikäisiä ja henkisiä ihmisiä, aikuisia ja lapsia, joten lapsilla on seuraa toisistaan ja välillä esim. me äidit poksautetaan kesäiltana kuoharipullo auki ja istutaan puutarhassa maailmaa parantamassa. 

En todellakaan haluaisi vaihtaa tätä elämää kerrostaloelämään. Mutta siis tämä on nimenomaan MEILLE ihanteellinen koti ja tapa elää, uskon että moni on tyytyväisempi toisenlaisessa ratkaisussa. 

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 16:04"]

Yleinen mielipide tuntuu olevan se, että kaikki tähtäävät omakotitaloasumiseen. Onko tämä kuitenkaan totta? Entä onko se vain varallisuuskysymys, asuuko omakotitalossa vai kerrostalossa? Omakotitaloasuja: säälitkö kerrostaloasujaa? Ajatteletko, että hänen elämänsä on säälittävää, kun omaa taloa ei ole? Entä toisinpäin, haaveiletko kerrostaloasuja omakotitalosta vai nauratko partoihisi omakotitaloasujaa, joka herää aamyöstä tekemään lumitöitä, korjaa kaiken omakustanteisesti yms?

[/quote]

Asun kerrostalossa Helsingin keskustassa, näillä vuokrilla ei kovin köyhäksi itseään tunne :) en haaveile omakotitalosta.. (vielä ja tuskin ikinä? ehkä joku rivari joskus), toisekseen miehen työtilanteen takia tuskin lainaa heruisi mutta haluan asua ihmisten ja tapahtumien keskellä, vapaana 20 vuoden lainasta ym, enkä halua kaukana esikaupunkialueella, mutta en 'naura partaani', kukin saa asua kuten sopivaksi itselleen näkevät.

ja olen 34v.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 15:14"]Meille sopii okt-asuminen. En kyllä ajattele sitä varallisuuskysymyksenä, vaan enemmänkin luonteelle sopivana seikkana. 

Lapsuuteni ja nuoruuteni olen asunut kerrostaloissa, minun kokemukseni on että naapurustosta löytyy aina joku kyylä ja nipottaja. Kerrostalossa jossa vanhempani asuvat, asuu muutamia näitä vanhuksia, ikuisuuden talossa asuneita, jotka ovat sitä mieltä että heillä on oikeus puuttua kaikkien asioihin. Nenä pitkällään roikkuvat parvekkeiltaan ja tarkkailevat verhojen välistä mitä naapurustossa tapahtuu. Minusta tälläinen on aivan kamalan ahdistavaa. Aina kun siellä vieraillaan (siis lapsuudenkodissani), joku mummo tai pappa höökaa paikalle ja alkaa udella kaiken maailman asioita. Ja sitten ne valittavat minulle tuntemattomista ihmisistä, naapureistaan, että miten se ja se jättää pyykkituvalla vaatteet liian pitkäksi aikaa kuivumaan narulle, ja toinen taas säilyttää polkupyöräänsä liian lähellä varaston ovea... Yhden koira haisee kamalan pahalle ja jättää pitkiä karvoja käytävän mattoon. Ja yhden lapset soittaa pianota hakkaamalla, ja kuulema huutavat muutenkin aamusta iltaan. 

En edes uskalla ajatella, miten meistä puhuttaisiin jos siellä asuttaisiin. Me ollaan kovaäänistä porukkaa, kimpaantuessamme volyymi nousee. Lapset juoksee sisällä, jos alakerrassa asuisi joku, olisi varmaan heti aivan raivon partaalla. Pesen yötä myöten pyykkiä ja saatan alkaa imuroimaan esim. klo 22 jos saan inspiksen. Katsellaan miehen kanssa elokuvia usein puolille öin. Käydään saunassa ja suihkussa myös myöhään, ja harrastetaan suihkussa seksiä :D Tämä kuuluisi takuulla naapurin puolelle jos asuttaisiin kerrostalossa. Ennen lapsia asuttiin kerrostalossa, ja silloin yksi naapuri valitti kun meillä valutetaan vettä hiljaisuuden jälkeen (klo 22 jälkeen)... Mun nyt vaan on kertakaikkiaan pakko käydä suihkussa töiden jälkeen, kun olen sairaalassa töissä ja hoidan usein infektiopotilaita. En todellakaan voi kuvitellakaan käyväni puhtaaseen sänkyyn nukkumaan ennenkuin olen pessyt kaikki basiliskot pois hiuksistani ja iholtani. 

Minusta on ihanaa, ettei kukaan kuule meidän elämisen ääniä. Voidaan olla ja mennä just niinkuin huvittaa, eikä tartte ajatella että joku häiriintyy. Ja me asutaan käytännössä keskustassa, eli mitään lumitöitä ei todellakaan tartte herätä tekemään klo 5, omasta pihasta voi kahlata vaikka nilkkoja myöten ne muutamat metrit kadulle jollei jaksa paria kolallista työntää ennen töihin menoa. Viime talvena tosin ei tarvinnut tehdä lumitöitä kuin kerran, ja nekin tein turhaan kun seuraavana päivänä lumet olisivat kuitenkin sulaneet. 

Pihan laitosta nautin, tykkään kukkaistutusten ja hyötypuutarhan hoitamisesta.  Ollaan miehen kanssa aktiivisia ja tekeviä ihmisiä, joten remontointi tms. ei ole rasite. Välillä sitten on ihanaa maata riippukeinussa omien omenapuiden alla, grillailla hyvää ruokaa ja nauttia kesästä. Lapset juoksentelee pihalla, potkii palloa ja heittää mölkkyä. Nukkuvat välillä yötä leikkimökissä. Naapurustossa on paljon saman ikäisiä ja henkisiä ihmisiä, aikuisia ja lapsia, joten lapsilla on seuraa toisistaan ja välillä esim. me äidit poksautetaan kesäiltana kuoharipullo auki ja istutaan puutarhassa maailmaa parantamassa. 

En todellakaan haluaisi vaihtaa tätä elämää kerrostaloelämään. Mutta siis tämä on nimenomaan MEILLE ihanteellinen koti ja tapa elää, uskon että moni on tyytyväisempi toisenlaisessa ratkaisussa. 

[/quote]

En ole koskaan ajatellut että kerrostalokyttääjistä pitäisi välittää tai ahdistua (!). Ajattelen, että jos voin heidän ankeaan pikku elämäänsä tuoda sisältöä niin olen tehnyt hyvän työn :)

Ihailtava asenne, itse en moiseen pysty :) En pidä ajatuksesta, että joku kyräilee selkäni takana ja juoruilee toisten naapureiden kanssa. Harvoin sanovat mitään päin naamaa, vaan hymistelevät lampaan tavoin kuin ei olisi mitään vikana, ja sitten toisille avautuvat miten se ja se asia ärsyttää. Sitä siis nämä vanhempieni naapurit mm. harrastavat, eli esim. se haiseva ja karvoja jättävä koira kulkee omistajineen ohitse ja heitä muka ystävällisesti tervehditään. Ja heti kun porraskäytävän ovi napsahtaa kiinni, alkaa ääni väpättäen pappa jauhaa miten on voivoi niin ikävää kun tulee sitä karvaa ja mummo suu vaahdossa touhottaa että juu ja kyllä haiseekin niin pahalle ja pitääköhän ne siitä elukasta huolta kun plaa plaa plaa... Minä sekoaisin siellä, jos päivästä toiseen pitäisi kuunnella sitä niiden jeesustelua ja kyyläämistä. YYYYYH.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 15:14"]Meille sopii okt-asuminen. En kyllä ajattele sitä varallisuuskysymyksenä, vaan enemmänkin luonteelle sopivana seikkana. 

Lapsuuteni ja nuoruuteni olen asunut kerrostaloissa, minun kokemukseni on että naapurustosta löytyy aina joku kyylä ja nipottaja. Kerrostalossa jossa vanhempani asuvat, asuu muutamia näitä vanhuksia, ikuisuuden talossa asuneita, jotka ovat sitä mieltä että heillä on oikeus puuttua kaikkien asioihin. Nenä pitkällään roikkuvat parvekkeiltaan ja tarkkailevat verhojen välistä mitä naapurustossa tapahtuu. Minusta tälläinen on aivan kamalan ahdistavaa. Aina kun siellä vieraillaan (siis lapsuudenkodissani), joku mummo tai pappa höökaa paikalle ja alkaa udella kaiken maailman asioita. Ja sitten ne valittavat minulle tuntemattomista ihmisistä, naapureistaan, että miten se ja se jättää pyykkituvalla vaatteet liian pitkäksi aikaa kuivumaan narulle, ja toinen taas säilyttää polkupyöräänsä liian lähellä varaston ovea... Yhden koira haisee kamalan pahalle ja jättää pitkiä karvoja käytävän mattoon. Ja yhden lapset soittaa pianota hakkaamalla, ja kuulema huutavat muutenkin aamusta iltaan. 

En edes uskalla ajatella, miten meistä puhuttaisiin jos siellä asuttaisiin. Me ollaan kovaäänistä porukkaa, kimpaantuessamme volyymi nousee. Lapset juoksee sisällä, jos alakerrassa asuisi joku, olisi varmaan heti aivan raivon partaalla. Pesen yötä myöten pyykkiä ja saatan alkaa imuroimaan esim. klo 22 jos saan inspiksen. Katsellaan miehen kanssa elokuvia usein puolille öin. Käydään saunassa ja suihkussa myös myöhään, ja harrastetaan suihkussa seksiä :D Tämä kuuluisi takuulla naapurin puolelle jos asuttaisiin kerrostalossa. Ennen lapsia asuttiin kerrostalossa, ja silloin yksi naapuri valitti kun meillä valutetaan vettä hiljaisuuden jälkeen (klo 22 jälkeen)... Mun nyt vaan on kertakaikkiaan pakko käydä suihkussa töiden jälkeen, kun olen sairaalassa töissä ja hoidan usein infektiopotilaita. En todellakaan voi kuvitellakaan käyväni puhtaaseen sänkyyn nukkumaan ennenkuin olen pessyt kaikki basiliskot pois hiuksistani ja iholtani. 

Minusta on ihanaa, ettei kukaan kuule meidän elämisen ääniä. Voidaan olla ja mennä just niinkuin huvittaa, eikä tartte ajatella että joku häiriintyy. Ja me asutaan käytännössä keskustassa, eli mitään lumitöitä ei todellakaan tartte herätä tekemään klo 5, omasta pihasta voi kahlata vaikka nilkkoja myöten ne muutamat metrit kadulle jollei jaksa paria kolallista työntää ennen töihin menoa. Viime talvena tosin ei tarvinnut tehdä lumitöitä kuin kerran, ja nekin tein turhaan kun seuraavana päivänä lumet olisivat kuitenkin sulaneet. 

Pihan laitosta nautin, tykkään kukkaistutusten ja hyötypuutarhan hoitamisesta.  Ollaan miehen kanssa aktiivisia ja tekeviä ihmisiä, joten remontointi tms. ei ole rasite. Välillä sitten on ihanaa maata riippukeinussa omien omenapuiden alla, grillailla hyvää ruokaa ja nauttia kesästä. Lapset juoksentelee pihalla, potkii palloa ja heittää mölkkyä. Nukkuvat välillä yötä leikkimökissä. Naapurustossa on paljon saman ikäisiä ja henkisiä ihmisiä, aikuisia ja lapsia, joten lapsilla on seuraa toisistaan ja välillä esim. me äidit poksautetaan kesäiltana kuoharipullo auki ja istutaan puutarhassa maailmaa parantamassa. 

En todellakaan haluaisi vaihtaa tätä elämää kerrostaloelämään. Mutta siis tämä on nimenomaan MEILLE ihanteellinen koti ja tapa elää, uskon että moni on tyytyväisempi toisenlaisessa ratkaisussa. 

[/quote]

En ole koskaan ajatellut että kerrostalokyttääjistä pitäisi välittää tai ahdistua (!). Ajattelen, että jos voin heidän ankeaan pikku elämäänsä tuoda sisältöä niin olen tehnyt hyvän työn :)

[/quote]

En ole koskaan ajatellut että kerrostalokyttääjistä pitäisi välittää tai ahdistua (!). Ajattelen, että jos voin heidän ankeaan pikku elämäänsä tuoda sisältöä niin olen tehnyt hyvän työn :)

Mä olen ajatellut että lukekoot kyttääjät lehtiä ja keskustelkoot vaikka päivän säästä. En viitsi enää tehdä "päivän hyviä töitä".

Se minkälaisessa talossa asut määrittelee asemasi luokkayhteiskunnassa. Viimeistään vuonna 2025 alimpaan kastiin"kerrostaloasujat" kuuluvat joutuvat maksamaan ns köyhäinveron , joka on 40% bruttotuloista. Jos ei tuota veroa maksa joutuu sen korvaamaan muulla ilmaisella työllä. Että voihan wt

Puoli av:ta asuu Eirassa kivilinnoissa, mutta itse olen tyytyväinen kaksioon Etu-Töölön jugend-kerrostalossa. Voisin asua Linnunlaulun huvilassa Töölönlahdella, mutta koska käytännössä omakotitaloasuminen tarkoittaisi muuttoa jonnekin Kehä 1:n taakse, en halua asua omakotitalossa. Nautin kaupungin palveluista ja tunnelmasta, siitä etten tarvitse autoa enkä edes matkakorttiakaan kuin muutaman kerran vuodessa.

Kerrostaloasujat ovat Suomessa keskimäärin kai rikkaampia kuin omakotitaloasujat. Siis keskimäärin. Suomen haja-asutusalueet ovat täynnä todella köyhiä omakotitaloasujia. Moni elää köyhyysrajan alapuolella. Asumistukea voi saada omakotitaloon Kelasta joitain kymppejä. Jos pääsee toimeentulotuen piiriin, sitten tilanne on parempi. Mutta omakotitaloköyhyys on tilanne, jossa yhteiskuntakaan ei usein auta, toisin kuin vuokra-asuntoköyhyys.

Mä en vois koskaan asua ihan maan tasalla. Siksi kerrostalo ja mieluummin mahdollisimman korkealta.