Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsia on ollut ihan aina
07.11.2020 |
Aikana, jolloin oltiin enemmän ulkona, tehtiin fyysistä työtä ja ei kaikkia laitettu samaan kouluun, ei näitä huomannut. Eikö kukaan muka muista naapurustosta sitä vähän erikoista tyyppiä? Vankiloissa väitetään suurimman osan olevan ADHD-ihmisiä. Kylähullut ovat juuri niitä, jotka ovat lapsena olleet erikoisia.
Enpä usko, että se poika alemmalla luokalla, joka erotettiin koulusta määräajaksio sen jälkeen, kun hän puri yhtä tyttöä, nyt ihan tavis oli lapsena, vaikka aikuisena hänkin rauhoittua. Tai se, joka omalla luokallani huusi ja raivosi ja paiskoi ovia, ei hän varmaan ihan tavis ollut. Tai se, joka vielä 7. luokalla luokallani ei osannut lukea kunnolla ja opettajat päästivät säälistä luokalta eteenpäin, antamalla vitosia - kun pojan vanhemmat olivat kunnallispoliitikan silmäätekeviä ja noista vitosistakin tuli valituksia tietojeni mukaan.
Puolisoni kotiseudulla oli tyyppi, joka seisoi aina tienvarressa - hän oli puolisoni naapuri ja samanikäinen, mutta ilmeisesti vapautettiin koulusta. Siellä päin sanottiin, että perheessä on vain yksi normaali lapsi. Muut vapautettiin koulun käynnistä kokonaan.
Koulun käynnistä annettiin täysvapautuksia 80-luvun puoliväliin saakka. 90-luvulla nousi paljon erityisluokkia ja pienluokkia. Ennen peruskoulua oli kansakoulu+kansalaiskoulu. Aika moni "erityistapaus" on selvinnyt kansakoulusta ja käytännön läheisestä kansalaiskoulusta. Tai olikohan sekään poika ihan normaali, jonka isäni kertoi omassa koulussaan vammauttaneen loppuelämäksi tytön, jota iski halolla päähän? Tuskin. Enkä usko, että se mies, joka isälläni oli 70-80-luvulla apurina, eikä osannut edes lukea, olisi ollut lapsenakaan ihan tavis. Hänellä oli kolme lasta, joista kaikki olivat erityisiä - siihen aikaan sanottiin erikoisia, nuorin heistä ikäiseni. Yksi oli pysyvässä hoidossa, ei näyttänyt kehitysvammaiselta, mutta oli kehitysvammaisen tasolla. Yhden häissä olin lapsena ja muistan erään tutun sanat "toivottavasti ei tule lapsia, kun ovat molemmat tuommoisia". En ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin, aikuisena ymmärrän. Se, että ette tunteneet jotain lapsena, ei poista sitä faktaa, että niitä ei olisi ollut. Vielä yhden tapauksen muistan, pojan, joka ei käynyt koulua. Ei puhunut mutta käveli pitkiä matkoja käsiään räpytellen. Hän oli kotona, ei viety mihinkään hoitoon eikä häntä tarvinnut kenenkään pelätä, ei kiinnittänyt mitään huomiota ihmisiin, mutta osasi kulkea liikenteessä. Pidettiin vain "harmittomana hulluna". Eiköhän hänellä ollut aika lailla perusautistiset piirteet.
Ihan hyvin olette lapsena voineet leikkiäkin erityislapsen kanssa. Eikö pihapiirissä, naapurustossa tai suvussa ollut koskaan erityisesti käyttäytyvää lasta? Olen kuullut jonkun arvostelevan tuttavansa lasta ja sanovan "tietäisin kyllä jos olisi erityinen". No minä tiedän, että kaikille ei asiaa kerrota, jos ei ole ihan pakko Esim. tilanteessa että nelivuotiasta syötetään. Kas kun normaali nelivuotias haluaa syödä itse.
Kommentit (6)
Erityisyys ei aikaisemmin antanut kullannupuille oikeutta käyttäytyä miten huvittaa. Nykytyylillä kullannuput saavat terrorisoida ympäristöään vapaasti ja kaikkien pitäisi vain mukautua heidän "erityisyyteensä". Uutisena jotta korville annan tarpeen vaatiessa ihan diagnoosista riippumatta, tavoille se oppii erikoisempikin jos opetetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 1960-luvun erityislapsi. Totta on, ettei siihen aikaan adhd-oireita ymmärretty ja olin vaikean, hankalan lapsen maineessa. Tosin siihen aikaan kasvatusmetodit olivat minun kannaltani hyvät. Sitäpä monet neuropsykologit ja minua tutkineet ovat sanoneet, että olen onnekas adhd. MInusta tuli aivan normaali kansalainen asuntolainoineen, avioliittoineen ja luovine harrastuksineen. Poikkean muista ikäisistäni nyt vain sillä, että olen opiskellut useampia tutkintoja ja ammatteja, otan rohkeasti riskejä niin taloudellisesti kuin ihmissuhteissa, olen energinen ja inhoan yli kaiken sohvalla nököttämistä ( en edes omista niin turhaa kapistusta kuin sohva) kuin myös harrastan paljon liikunta. Plussana voisin sanoa erityisaikuisuudestani, että kiitos adhd:n vaikeuksista selviän nopeassa tahdissa. Erityisyys minussa on vuosien saatossa luonut rutiinit, jollon marssin heti terapiaan, seuraan yleistä vointiani ja adhd:n levottumuus myös hallittuna saa myös toimimaan.
MInusta ei kukaan ulkoisesti edes huomaa adhd;ta Olen poikkeuksellisen tarkka ja huolellinen, sillä minut pakotettin sitä olemaan lapsena. Mummoni istui vieressäni ja painosti tekemään läksyt, vaikka revin kirjat ja katkoin kynät. Äitini huijasi minut askartelemaan ja ompelemaan kaikkea sellaista, missä onnistuin ja tuli nättiä. Hän oli siinä hyvin taitava puhuja ja kannustaja. Isä raahasi metsäretkille ja osasi kertoa jänniä juttuja eläimistä, kasveista ja teimme pitkiä retkiä.
Meitä oli muita lapsia, villejä ja touhukkaita, mutta ehkä vanhempani vain uskalsivat olla tiukkoja ja ankaria tarpeen tullen? Nyt ei niin saa enää olla.
^ Tiukkuutta ja ankaruutta ei kiellä poliisi, lastensuojelu tai tekstaripalstan mummo. Tai viimeisimmästä en tiedä, mutta hänen mielipiteistään ei ole syytä välittää.
Nykyään kaikenlaiset oppimisvaikeudet, häiriöt jne. tunnistetaan ja tunnetaan paremmin kuin koskaan ja asioille tehdään enemmän kuin koskaan alusta lähtien, joten niiden vaikutus on vähäisempi kuin koskaan.
Eikä se selkään antaminen ollut mikään ratkaisu. Rikollisuutta on silti ja usein rikolliset kertovat, että lapsuus oli väkivaltaa täynnä. Mun oma veli sai diagnoosin mbd aikuisena. Hän oli saanut kerran mummolta selkään ja äiti oli siitä kovin katkera, että niin ei olisi pitänyt tehdä, se vain pahenti asioita. Veli on keskittymiskyvytön, herkkä suuttumaan kun asiat eivät mene mielenmukaan ja omalaatuinen, mutta hänestä tuli perusluonteeltaan kiltti, todella kiltti. Tihutöistä on aina pysynyt pois.
Muita lapsia pahoinpitelevät erityiset pitäisi järjestää keskenään samaan tilaan. Mussukoiden vanhemmat voisivat sitten keskenään kinastella kuka heistä on erityisin ja kenellä on suurin oikeus pahoinpidellä muita paikalla olevia erityisiä. Ihan samalla tavalla kuin erityisten vanhemmat normaalisti perustelevat miksi juuri heidän mussukkansa väkivalta muita ei-väkivaltaisia kohtaan on hyväksyttävää?
Ei niitten annettu ennen mesoa ja pureskella toisia, kyllä erityinenkin oppii olemaan jos kasvatetaan.