Vauvan niska murtui synnytyksessä - kuoli

Karmea juttu. Olen ollut kätilönä yli 15 vuotta enkä luojankiitos en ole koskaan törmännyt moiseen hulluun lääkäriin.Imukuppi jos irtoaa useamman kerran vauvan päästä, se on merkki siitä , että on aika mennä sektioon, eikä suinkaan kaivaa mitään historiallisia pihtejä käyttöön.

Moni tässä ketjussa on ihmetellyt, mksi kätilö ei ole kieltäyt lääkäriä tai soittanut toista lääkäriä paikalle. Mutta jos tuo mies on ollut se erikoislääkäri , ei ole ollut muuta lääkäriä jolle soittaa . Päivystysaikaan paikalla on isoissakin sairaaloissa vaan 1 erikoislääkäri ja hän johtaa kaikkea toimintaa. Luoja miten hirveää olisi ollut olla paikalla seuraamassa moista pahoinpitelyä , anomassa että lopeta jo , ja hullu lääkäri vaan jatkaa.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:49"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:17"]Oon käsittänyt että pihdit on paljon pahemmat aiheuttamaan ongelmia kuin imukuppi?

Itsellä kävi sektioon lähtö lähellä.35 tuntia kesti synnytys ja yli 2h ponnistusvaihe. Olin jo niin väsynyt että jo sillä oli leikkaukseen lähtö lähellä. Lopulta saatiin imukupin avulla ulos, episitomia tehtiin ja parani 2 viikossa. Luotan kyllä Suomessa lääkäreihin, mut eihän siinä tarvita kun yks tommonen sadisti

[/quote]

Suomessa ei enää nykyisin käytetä pihtejä, onneksi!

[/quote]

Pihdit saa vauvan nopeammin ulos kuin sektio, jos tosiaan on kova hätä ja osaava lääkäri niitä käyttäessä. Tietyissä tilanteissa ne muutamat säästetyt minuutit voi pelastaa vauvan aivovaurioilta.

Äideillehän ne kyllä aiheuttaa enemmän vaurioita kuin imukupit.

Pohjoismaiden alhaiset sektioluvut revitään naisten perseistä, kirjaimellisesti.

Olisiko jo muutoksen aika.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 16:50"]

Kyseessä on kuitenkin yksittäistapaus, muistakaa se. Siksi tämä onkin uutinen, koska ei tällaista yleensä tapahdu, varsinkaan länsimaissa. Jos verrataan onnistuneiden synnytysten määrää tällaisiin tapauksiin, niin... turhaa alkaa hermostuttamaan itseään.

[/quote]

Ainahan lääkärit tunaroidessaan toteaa, että yksittäistapaus, voivoi, tilastollinen, ei ollut mun syy kun tilaston...

Minullekin on lääkäri diagnosoinut, kun oli kipuja, että toinen keuhkoni ei toimi ja aamuun mennessä olen todennäköisesti kuollut. Näin sanoi suoraan päin naamaa.

Jouduin siis sairaalaan. Jossa toinen lääkäri nauroi, että ei sulla ole keuhkoissa mitään vikaa, umpisuoli vaan on tulehtunut.

Kolmas lääkäri tutki ultraäänellä ja mutisi, että umpisuoli on kyllä ihan kunnossa...

Yöllä, kun kivut yltyi, neljäs lääkäri suoritti umpisuolen leikkauksen. Mutta syynä ei ollutkaan tulehtunut umpisuoli vaan kysta munasarjassa.

Ja luottamukseni lääkäreihin on nykyään aika pyöreä nolla.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:34"]

Eniten ihmettelen sitä, miksei kätilö ole uskaltanut kutsua päivystäjää paikalle, kun on nähnyt, ettei mene sääntöjen mukaan, eli heti kun imukuppia on kokeiltu se 20min.

[/quote]

Niin. Lääkärin lisäksi tuolla oikeudessa pitäisi olla kuolemantuottamukseen osallisina syytettyjen penkillä myös tilanteessa läsnä olleet kätilöt/muu hoitohenkilökunta. Jokin vastuu heilläkin on ammattilaisina, jos lääkäri sekoaa.

Kolme lasta synnyttäneenä luomusti ilman mitään kipulääkkeitä uskon, että sektio on turvallisempi tapa sekä lapselle, että äidille.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:21"]Subilta tulleessa Pieniä ihmeitä -sarjassa toissa viikolla vauvalta murrettiin käsi että se saatiin ulos. Ensin toki revittiin pihdeillä pää näkyviin...

Oikeesti, kai Suomessa tutkitaan vähän paremmin, missä vika, jos lapsi ei ala normaalisti tulemaan? Imukupilla meidänkin poikaa avustettiin ja nyttemmin olen miettinyt, miten jumissa poika olisi voinutkaan olla... Nyt hän syntyi loppujen lopuksi erittäin helposti eikä repeämätään olleet mahdottomat.

[/quote]

Ei sitä kättä murreta vaan solisluu! Suomessa kyllä tehdään synnytystapa-arvio ja sf-mittaa mitataan juuri sen takia, että voidaan arvioida kuinka iso lapsi on ja mahtuuko syntymään synnytyskanavasta.

[/quote]

onko nämä niitä murtumia jossa ihmiset aikuisena ja lapsena kävelee hassusti?

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:21"]Subilta tulleessa Pieniä ihmeitä -sarjassa toissa viikolla vauvalta murrettiin käsi että se saatiin ulos. Ensin toki revittiin pihdeillä pää näkyviin...

Oikeesti, kai Suomessa tutkitaan vähän paremmin, missä vika, jos lapsi ei ala normaalisti tulemaan? Imukupilla meidänkin poikaa avustettiin ja nyttemmin olen miettinyt, miten jumissa poika olisi voinutkaan olla... Nyt hän syntyi loppujen lopuksi erittäin helposti eikä repeämätään olleet mahdottomat.

[/quote]

Ei sitä kättä murreta vaan solisluu! Suomessa kyllä tehdään synnytystapa-arvio ja sf-mittaa mitataan juuri sen takia, että voidaan arvioida kuinka iso lapsi on ja mahtuuko syntymään synnytyskanavasta.

[/quote]

onko nämä niitä murtumia jossa ihmiset aikuisena ja lapsena kävelee hassusti?

[/quote]

Ei. Siihen on yleensä syynä kampurajalka.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:21"]Subilta tulleessa Pieniä ihmeitä -sarjassa toissa viikolla vauvalta murrettiin käsi että se saatiin ulos. Ensin toki revittiin pihdeillä pää näkyviin...

Oikeesti, kai Suomessa tutkitaan vähän paremmin, missä vika, jos lapsi ei ala normaalisti tulemaan? Imukupilla meidänkin poikaa avustettiin ja nyttemmin olen miettinyt, miten jumissa poika olisi voinutkaan olla... Nyt hän syntyi loppujen lopuksi erittäin helposti eikä repeämätään olleet mahdottomat.

[/quote]

Ei sitä kättä murreta vaan solisluu! Suomessa kyllä tehdään synnytystapa-arvio ja sf-mittaa mitataan juuri sen takia, että voidaan arvioida kuinka iso lapsi on ja mahtuuko syntymään synnytyskanavasta.

[/quote]

onko nämä niitä murtumia jossa ihmiset aikuisena ja lapsena kävelee hassusti?

[/quote]

Ei. Siihen on yleensä syynä kampurajalka.

[/quote]

en tarkoita sitä

siis ihan lantiosta 

olen kuullut että joskus synnyttäessä vauvan lantiolle on mennyt pahasti ja niitä ei huomattu ku vähän myöhemmin... jokin synnytys "taktiikka" se oli jota ei nykyisin tehdä.. ei pitäis..

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:55"]

Kolme lasta synnyttäneenä luomusti ilman mitään kipulääkkeitä uskon, että sektio on turvallisempi tapa sekä lapselle, että äidille.

[/quote] Ei ole uskon asia, varsinkaan sun uskos.

Ei se lantion ulkomitta määrää vaan luuston rakenne, joka selviää kuvaamalla. Voihan läskilläkin olla rakenteeltaan ahdas lantio, vaikka ympärysmittaa olisi kuinka.

Kyllä suomessakin osataan, ja ihan nuoren naislääkärin voimin. Minulla oli pitkä synnytus ja ponnistusvaihe. Vauvan huonojen sydänäänien takia imukuppi. Lääkäri sanoi iloisesti hiukset silmillä kun tuli imukupin kanssa että tämä lapsi syntyy 20 minuuton sisällä.

Imukuppi kiinnitettiin revittiin, kuppi irtos ja uudestaan. Yksi kätilö makasi min päällä samalla. Ponnistin kaikilla voimillani. Epäonnistunut epiduraali ja hirvittävät kivut. Yritin uikuttaa ettei se tule. 40 minuuttia ja 10kertaa irronnut imukuppi ja saatiin lapsi revittyä ulos alateitse.

Apgar pisteet 3, hapenpuute synnytyksen aikana. .., 5 päivää teholla, 3 kipulääkettä ja 2antibioottia. Iso haava päässä jossa ruven irtoaminen kesti pari viikkoa.

Synnytystapaarbiossa sanottiin vaan välimpitämättömästi että sen näkee sitten synnytyksessä mahtuuko tulemaan. Lapsi 4.1kg ja pään ympärys 38.5cm.

Synnytyslääkäri totesi synnytyksen jälkeen että seuraavan lapsen kanssa tuskin tarvitsee imukuppia mutta vois olla hyvä seurata että olisi hiukan pienempi. Just joo.

Olen nyt viimeisilläni raskaana ja päättänyt yrittää synnyttää alateise. Olen sanonut että en suostu imukuppiin. Jos joku yrittää sellaisen kanssa lähestyä aion lakata synnyytämäsrä siihen paikkaan...

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 07:10"]

Ei se lantion ulkomitta määrää vaan luuston rakenne, joka selviää kuvaamalla. Voihan läskilläkin olla rakenteeltaan ahdas lantio, vaikka ympärysmittaa olisi kuinka.

[/quote]

Ei tarvitse olla edes läski, vaan hoikallakin voi olla ulkoa leveä lantio, sellainen, jotka kaikki kutsuvat synnyttäjän lanteiksi. Ylläri olikin melkoinen, kun ei sieltä mahdukaan mitään ulos... Sisä- ja ulkomitat eivät korreloi keskenään.

Siinä vaiheessa kun kätilöt on itkeneet, on ollut luultavasti jo selvää, että vauva on kuollut ja tässä pelastetaan äidin henkeä. Eli vauva vaikka palasina ulos, että saadaan ommeltua äiti kasaan, ettei sekin kuole verenhukkaan. Sektio siinä vaiheessa on jo turha.

Itse ainakin pistin stopin synnytykselleni kun oltiin kolmatta päivää salissa supistusten kourissa.Kätilöt vaan vaihtuivat yhtenään vuorojen vaihtuessa ja tuntui ettei kukaan hoitanut hommaa päävastuullisesti. Anelin monen monta kertaa, että eikö jo voitaisi sitä sektiota miettiä kun kalvot puhkaistu aikoja sitten (pelkäsin tulehdusta), supistukset eivät avanneet riittävästi kohtua, oksitosiinikaan ei tehonnut. Lopulta sanoin, että jos sitä sektiota ei nyt kerta kaikkiaan aleta tosissaan miettiä ja valmistella, niin minä lähden vaikka tältä seisomalta sitten toiseen sairaalaan synnyttämään. Kätilöistä kyllä useampi tosiaan sektiosta oli jo puhunutkin, mutta lääkärit eivät kommentoineet mitään. Lopulta tuli lääkäri, katsoi pakattuja kamoja ja totesi, että ruvetaan valmistelemaan sektiota.

Vaan eipä syntynyt vauva sektiollakaan helposti. Oli aivan kummassa asennossa, pää ja hartiat totaalisen jumissa, harteikas poika ja pääkään ei mikään pieni. Paikalle hälytettiin lisää väkeä ja kamalaa repimistä se ulosautto oli. Mies katsoi ikkunasta kun kaksin käsin naama punaisena lääkärit repivät. Lopulta kohtuun tehtiin t-viilto, isohko sellainen, että saatiin poika vihdoin ulos. Mahdolliset seuraavat syntyvätkin nyt automaattisesti sektiolla. Vauva oli huonokuntoinen, säikähtänyt synnytyksestä, väsynyt ja lähtikin viikoksi teholle seurantaan. Sairaalassa olimme 16 päivää.

Heräämössä leikkaava lääkäri lakonisesti totesi faktat, ilmoitti t-viillosta ja häipyi. Toinen lääkäri tuli hetken päästä tapaamaan, kysyi vointia (myös henkistä) ja sanoi lopuksi, että ei vauva olisi sieltä ulos tullut ilman sektiota. pahoitteli vielä tuota 3 vuorokauden odotusta ja sanoi, että onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. Se riitti minulle, koin tulleeni ymmärretyksi.

Mutta tosiaan onneksi pidin pääni. En halua ajatella mihin kuntoon jo kolme vuorokautta synnytyksen tiimellyksessä olleen vauvan kunto olisi romahtanut jos vielä oltaisiin väkisin alettu alakautta repiä, imukuppia tunkea sisuksiin tai jopa pihtejä.

Tästä on 3,5 vuotta aikaa, että ei mikään muinaishistorian tarina. Olkaa äidit "varuillanne", älkää automaattisesti suostuko kaikkeen, vaatikaa oikeuksianne ja pitäkää päänne jos olette ehdottomasti itse eri mieltä.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:56"]

Näin vain off topic kaikille synnytyspelkoisille tiedoksi, että huomioikaa vauvan koko - se vaikuttaa synnytykseen myös. Siispä ei kannata mässäillä herkkuja raskausaikana normaalia enempää, sillä sokerilla se vauva kasvaa. Jos haluaa normipainoisen vauvan ja helpon synnytyksen, niin kannattaa ne jätskit, pullat ja irtokarkit jättää suosiolla. Raskaus ei ole lihavuustila, vaan se maha katoaa synnytyksessä pois.

[/quote]

Jännä juttu sekin, että minä synnytin kaksi 5kg vauvaa (eri aikaan tosin), ja bmi:ni on 19. Enkä todellakaan mässäillyt raskausaikana vaan olin omissa mitoissani kuukauden päästä synnytyksestä (sektio). Tai silloin kävin ensimmäistä kertaa vaa'alla.

Että ihan kiva tietysti valistaa, jos joku ei ollut tiennyt, mutta ivan ja yleistyksen olisit voinut jättää välistä. Minä halusin normikokoiset vauvat ja helpon synnytyksen, osaatko siis valistaa tai edes ivata, missä tein väärin? Sitä paitsi se maha ei katoa synnytyksessä, vaan nestettä on myös kudoksissa, joillakin kestää viikkoja saada se pois.

t. Nro 57

[/quote]

Sen verran vielä lisään, ettei ollut diabetestä eivätkä vauvat olleet sokerivauvoja.

[/quote]

Meillä myös isoja vauvoja. Neuvolantäti paasasi, että älä mässytä, tulee sokerivauvoja.

Arvot kuitenkin kunnossa ja ylipainoa ei ollut. 

Nyt ne sokerivauvat ovat 192cm ja 194cm miehenalkuja. Minkäs sitä ihminen geeneilleen voi, jos on saanut ison ihmisen geenit. Ei niistä pienempiä olisi tullut, vaikka olisin jättänyt kokonaan syömättä raskausaikana.

Sille Naikkari-tyypille: itse sain helposti Naikkarilla pelkosektion. Pitää vain sanoa selvästi: haluan pelkosektion. Eikä keskustella muusta. Itse jos alkaa siinä sitten sopertaa että josko nyt sitten ja kun asian nyt noin esität niin tokihan lääkäri tuuppaa alateitse yrittämään ensin. Pitäkää päänne, naiset!

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 07:50"]

Kyllä suomessakin osataan, ja ihan nuoren naislääkärin voimin. Minulla oli pitkä synnytus ja ponnistusvaihe. Vauvan huonojen sydänäänien takia imukuppi. Lääkäri sanoi iloisesti hiukset silmillä kun tuli imukupin kanssa että tämä lapsi syntyy 20 minuuton sisällä.

Imukuppi kiinnitettiin revittiin, kuppi irtos ja uudestaan. Yksi kätilö makasi min päällä samalla. Ponnistin kaikilla voimillani. Epäonnistunut epiduraali ja hirvittävät kivut. Yritin uikuttaa ettei se tule. 40 minuuttia ja 10kertaa irronnut imukuppi ja saatiin lapsi revittyä ulos alateitse.

Apgar pisteet 3, hapenpuute synnytyksen aikana. .., 5 päivää teholla, 3 kipulääkettä ja 2antibioottia. Iso haava päässä jossa ruven irtoaminen kesti pari viikkoa.

Synnytystapaarbiossa sanottiin vaan välimpitämättömästi että sen näkee sitten synnytyksessä mahtuuko tulemaan. Lapsi 4.1kg ja pään ympärys 38.5cm.

Synnytyslääkäri totesi synnytyksen jälkeen että seuraavan lapsen kanssa tuskin tarvitsee imukuppia mutta vois olla hyvä seurata että olisi hiukan pienempi. Just joo.

Olen nyt viimeisilläni raskaana ja päättänyt yrittää synnyttää alateise. Olen sanonut että en suostu imukuppiin. Jos joku yrittää sellaisen kanssa lähestyä aion lakata synnyytämäsrä siihen paikkaan...

[/quote]

Haluan varoittaa sinua siitä, että tuo toiveesi on yhtä tyhjän kanssa:( Et sinä sitä päätä. Etukäteen voi vaatia sektiota, mutta synnytyksen jälkeen mennään vuorossa olevan lääkärin armoilla.

Tämän koin itse karvaasti. Ei auttanut mitkään lääkärien suosittelemat kivunlievityssuunnitelmat. Antaa luonnon hoitaa tuumasi uusi lääkäri. Lopulta parin vuorokauden käynnistyksen jälkeen ja helvetin jälkeen pääsin sektioon vain siksi, että mukana oli psykiatrin lausunto, jossa oli niin kovaa kamaa, että lääkäri suuttui ja heitti hanskat tiskiin. Toinen lääkäri sitten teki sektion pikavauhtia. Jälkeen päin selvisi, että alatiesynnytys ei olisi onnistunut ja olisin saanut pysyvät vammat repeämisestä peräsuoleen.
 

Älä ole siis naivi. Tarvitset jotain vahvempaa suunnitelman tueksi kuin jämäkkyytensä.

Te jotka yritätte näännyttää itseänne tai vauvaa mahdollisimman pieneksi raskausaikana, kannattaa ottaa huomioon että samalla tuunaatte vauvaa nälänhädässä elämistä varten. Voi sitten olla ylläri kun lapsi lihoo ruoan näkemisestäkin. Järki käteen.

Minulla niin kamalat kokemukset sektion komplikaatioista, että vasta viisi vuotta myöhemmin ulkalsin taas raskautua. Nyt kyselen koko ajan ettei vain tule automaattista sektiota. Kauhea pelko. Että ei pidä luulla leikkauksen olevan aina turvallinen, voi niitä komplikaatioita tulla sektiossakin. Synnyttämisessä on aina riskit tavasta riippumatta.