Miten sinua on suhteessa pahiten vähätelty, itsetuntoasi poljettu maahan?

nostelempa tämän hirveän ketjun

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:34"]

Haluaisin kuulla muiden tarinoita, miten itsearvontunnettanne on yritetty painaa alas?

[/quote]

Venaas...

Eka mieheni ei jutellut kanssani, vaan soitti kerran päivässä pitkän puhelun siskolleen, jonka kanssa tyydytti keskusteluntarpeensa. Arvosteli painoani.

Toka oli väkivaltainen, haukkui huoraksi, tyhmäksi, epäkäytännölliseksi, rupsahtaneeksi, hulluksi.

Kolmas haukkui huonoksi äidiksi, eri tavoin hulluksi, läskiksi, löysäksi. Oli myös väkivaltainen.

Kaikki 3 "kilttejä, mukavia" miehiä. Työssäkäyviä, eivät ryypänneet, pitivät lapsista, olivat kohteliaita vanhemmilleni, oikein unelmavävyjä. Äitini menee vieläkin kaikkien noiden miesten puolelle, kun sanon jotain arvostelevaa heistä.

Neljättä ei tule.

Minulle exä tokaisi aamulla herätessä,että oletpa ruma aamuisin.

-Mitä sä seksillä,kun et ees orgasmia saa.

-Jouduin aina auton takapenkille,kun hänellä tuli myös kaveri kyytiin. Mietin vain,miten sitä ansaitsisi ehkä tulevana puolisona paikan etupenkiltä.

-Harmitteli kovasti ja useasti millainen minä olin kun oltiin yhdessä. Olisi toivonut minulle muita kiinnostuksen kohteita. Esim. harrastukset ja tavat.

- Leikkasin leivän väärin,minun piti leikata leipä;,niinkuin hänen äitinsä oli opettanut.

Eli siis aivan kaikki tein ja sanoin väärin. Ei ihmekkään,että piti alkaa käyttää masennuslääkettä. Sitten tajusin onnekseni mistä se masennus johtui ja lähdin

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 03:20"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:54"]Ex-aviomies käytti aivan holtittomasti rahaa, oli hyvätuloinen mutta sekään ei riittänyt. Haukkui sitten minua jatkuvasti kun tienasin liian vähän (2300e/kk). Saamaton luuseri, tyhmä, mitä noita nyt oli..

Seuraava sitten käyttikin sanoja vajakki, ja niin ruma ettei kehtaa missään liikkua yhdessä.

Jotenkin ei nyt nappaa enää luottaa keneenkään?

[/quote]

Olisit hankkinut parempia töitä, ja panostanut vähän ulkoasuusi?

[/quote]

Eikö 2300 ole ihan ok liksa, ei ainakaan pienimmästä päästä? Ja ihan sama kuinka paljon olisin tienannut, ne rahat olisi kuitenkin jollain tavalla sulaneet miehen hulluihin päähänpistoihin.

Ulkonäköön ei oikein tule panostettua kun hoitaa yksin vauvaa ja mies on päivät töissä, illat baarissa ja yöt kännissä sammuneena.

Ööh, ei mitenkään. En jää tuollaisiin suhteisiin, tietenkään.

Kauheita tarinoita. Ja minä luulin, että minua on poljettu... Minulle kun vain nalkutettiin, tein vain kaikki väärin. Henkilökohtaisuuksiin ei kuitenkaan menty.

Mulla on ollut hyvin kasvattavia miehiä, tämän eksän jälkeen olin terapiakunnossa, masennuslääkekoukussa ja ihan kuilussa:

-Vittu sä oot itsekäs ja piittaamaton kun et voi edes tässä asiassa joustaa (lainata miehelle taas rahaa). Että hänen pitää mennä kerjäämään meidän ystäviltämme sitten.

-No tottakai sua väsyttää kotityöt kun sä teet niitä kokoajan, etkä tee kerralla kunnolla. Jos sä sutaset vähän tuolta tollai ni eihän ne työt lopu ikinä. Opettelisit tekemään kunnolla, ei se niin vaikeeta oo. (Mies ei kertaakaan kuuden vuoden seurustelumme aikana imuroinut, tiskannut tai pessyt vessoja, pyyhkinyt pölyjä tai pyykännyt. Tai jos pyykkäsi, pyykkäsi vain omat vaatteensa, piti siitä hirveän haloon, kuinka ne oikeasti pitää pestä.)

-Ei sua kukaan jaksa kuunnella kun kuullostat ihan narisevalta Päivi Räsäseltä. Mä en oo ikinä ymmärtäny miks sä haluat kuulostaa Päivi Räsäseltä. (kun olin kertomassa kokemastani vääryydestä työpaikalla, mieltäni järkyttäneestä tapauksesta)

-No ei kai sua halua halata kun oot niin lyhyt, hankkisit kunnon korkokengät ni ei tarvis kumarrella. Selkä tulee kipeeks.

-Se on ihan sun oma valinta että jos sä käyt viikot töissä ni sit sulla ei oo sitä omaa aikaa. (kun joskus erittäin väsyneenä kaiken vastuun kantaneena pyysin itkien että voisi viedä viikonloppuna lapset tunniksi puistoon että saisin omaa aikaa. palkkani hänelle kyllä kelpasi.)

-Niin no nää suomalaiset naiset kun ei ne osaa pukeutua tai laittaa edes kynsiään. Ja sit sä verhoot sen sun suomalaisuuden aivoihin ja kuvittelet että miehet sit tykkäis susta. Ei ne tykkää.

-Niin kaikki mun kaverit ajatteli että kun mä kerran saan perheen ni se nainen on ihan wau-ilmestys. En mä sua kehtaa niille näyttää.

-Mitä sä oot taas laittanu päälles? Naurettavaa että sun pitää jotenkin hakea huomiota noilla pukineilla, mikset vois pukeutua niinkun normaalit ihmiset? Kaikki kattoo meitä. (enkä todellakaan ole paskemman näköinen, mies taisi vain syyllistää minua omasta mustasukkaisuudestaan)

-Oikeastaan sä olet ihan kaunis sillon kun sä nukut. Hereillä susta paistaa läpi toi vittumainen luonne, eikä se oo kaunista.

-Sä oot tollanen hiirulainen. Oikeasti kaunistautuminen on sitä että välittää lähimmäisistään, ettei kulje kadulla ihan minkä näkösenä tahansa, se ei nimittäin ole kohteliasta ympäristölle. (jos en joskus laittanut maskaraa tai mitään meikkiä naamaan... tajusin pian että minun pitäisi käyttää puolet päivästäni erilaisiin kauneudenhoitojippoihin jos haluaisin miestä miellyttää, eikä sekään olisi riittänyt)

-Ei tyrkky nainen oo haluttava. Sori vaan. (ivallisesti nauraen, kun joskus sitten häntä miellyttääkseni laitoin tiukkoja pukimia päälleni)

Opinpa kantapään kautta, kasauduin takaisin tietääkseni mitä oikeasti minä pidän arvossa, ja nyt arvojani ei kyllä kukaan puliveivari saisi ylipuhutuksi. En esim. pidä ulkonäöllisiä asioita kovinkaan tärkeinä, pidän luonnollisuudesta ja humaaniudesta, toki puhtaudesta ja siisteydestä. Ja olen kyllä ihan pirun hyvännäköinen nainen, tuo eksä vain halusi alistaa minut kuvittelemaan etten kelpaisi mihinkään, edes hänelle, hän vain säälistä on kanssani.... Meni kyllä aika monta vuotta kieli keskellä suuta ennenkuin tajusin että en minä voi enempää tästä miksikään muuttua vaikka kuinka yrittäisin miellyttää. Miehellä ei mene kovinkaan loistavasti. Sitä samaa rataa kuin silloin ennenkin. Vaihtelevia mimmejä joissa on aina jotain vikaa, ikinä mikään työ/suhde/kaveruus/projekti/reissu/muutto ei onnistu, mutta syy on muualla kuin itsessä.

Minunkaan exäni ei koskaan kehunut minua, eikä hänelle mikään riittänyt. On ihmeellista, kuinka nykyinen mieheni kehuu minua maasta taivaisiin: minulla on unelmavartalo (exä ei koskaan kommentoinut), maailman parhaat tissit (exä ei edes koskenut niihin), ihana ihminen (exä sanoi, että luulen itsestäni liikoja) ja minulta saa maailman parasta seksiä (exän mukaan ihan kivaa).

Kyllä mies voi sitten tehdä olon joko hyväksi tai pahaksi!

Paljon on tullut käsiteltyä mikä minussa itsessäni on, että minua saa tuollalailla kohdella. Eihän se ole jatkuvaa. Mies on alkuun todella hirveän ihana, myöhemmin kamala, mutta osaa pelata sitä taitavasti ettei koskaan jää kiinni, vaan letkauttuksensa voi kääntää myös minun yliherkkyydekseni. Toivottavasti en enää ikinä mene samaan halpaan, luulen että alert-nappi on aika herkillä edellisen miehen jälkeen.

Yläasteella jättämistä ryhmän ulkopuolelle, arvostelua ja haukkumista ulkonäöstä sekä perheestä.

Aviomies jankutti etten osaa mitään, minusta ei ole mihinkään, olen vain sairas koko ajan, en tee yhtään mitään muuta kuin vie rahaa ja ole kuluerä. Kun laihdutin ja olin hyvin hoikassa kunnossa, aviomies alkoi huomauttelemaan että olisin edelleen lihava, muodoton ja muutenkin vastenmielinen. 

Aikani tuota kuuntelin ja koitin sietää, sitten meni hermot ja otin eron.

Oli vaikea suo nousta tuosta ja uskoa itseensä ja vieläkin voi tulla notkahduksia itseluottamuksen kanssa.

Nykyään mulla on mies joka osaa käyttäytyä eikä hauku.

Olin nuori ja kokematon kun aloin seurustella itseäni 16 vuotta vanhemman, eronneen miehen kanssa. Muutettiin tosi nopeasti yhteen asumaan ja heti siitä lähtien mies eristi minut kaikista ystävistäni, jotka olivat hänen mielestään liian lapsellisia ja tyhmiä.

Sitten lähisukuni alkoi ärsyttää häntä ja sain tavata heitäkin tosi harvoin. Sitten kun mies oli vapaa-ajallani ainoa tärkeä ihmiskontakti, niin alkoi vähättely mun työpaikasta ja työkavereistani, ammattitaidoistani ja ihmettely siitä kuinka voin jo niin nuorena tehdä niin vaativaa työtä, vaikka olen niin tyhmä ikäisekseni.

Silloin en vielä lannistunut, mutta sitten mies alkoi vaatia minua tilanne tilanteelta tarkkailemaan ajatuksiani ja käytöstäni, joka hänen mielestään vaikutti skitsofreeniselta. Hän puuttui ihan yksittäisiin sanoihin ja kuuli niissä taipumusta pakkoneurooseihin tai paranoiaan tms. Aloin lopulta tulla yliherkäksi oman käytökseni suhteen. Hän esitti asiat siten että oli minusta huolissaan ja halusi että hakeudun terapeutille, koska hänen mielestään tarvitsisin ehkä jopa laitoshoitoa mielenterveysongelmiini. Mies painosti minua jatkuvasti siihen että irtisanoudun työstäni, koska en hänen mielestään ollut työkuntoinen.

No hakeuduin sitten työterveyden kautta terapeutille, joka onneksi oli askeleen edellä huolestani mielenterveyteni suhteen ja alkoikin kysellä parisuhteestani. Pikkuhiljaa vyyhti alkoi purkautua ja vasta terapiassa tajusin millaisessa helvetissä elän. 

Että onneksi exä teki mulle lopulta palveluksen.

Eksä haukkui tyhmäksi, jälkeenjääneeksi, idiootiksi, rumaksi, läskiksi, huoraksi jne. Kun emme olleet enää yhdessä, hän hakkeroi Facebook-tilini ja alkoi häiriköidä tuttujani.

Minua vähättelemällä kaikkea tekemistäni, eristamällä minut omasta elämästään kokonaan, en tuntenut ketään hänen omasta elämästään vuosienkaan yhdessäolon aikana. Kotini oli kelvoton hänen kareidensa käydä, oli kuulemma niin kamalaa, ettei sinne voinut ketään kutsua.

Kaikin mahdollisin keinoin mitä mieleen tulee.

Ap

Ex-aviomies käytti aivan holtittomasti rahaa, oli hyvätuloinen mutta sekään ei riittänyt. Haukkui sitten minua jatkuvasti kun tienasin liian vähän (2300e/kk). Saamaton luuseri, tyhmä, mitä noita nyt oli..

Seuraava sitten käyttikin sanoja vajakki, ja niin ruma ettei kehtaa missään liikkua yhdessä.

Jotenkin ei nyt nappaa enää luottaa keneenkään?

- ei pidä sisustuksestani, joten ei halua olla luonani

- kertoo, jos en ole peitevoideella tarpeeksi peittänyt epäkohdat

- aina masentamassa kuin kannustamassa - ei tiedä mikä on toisen tukeminen. Tuntuu, että hänellä on jokin oma motto "polje se maahan, niin siitä se vahvistuu"

- hänestä on tullut yhä määräilevämpi. Seksit eivät ole intohimoisia vaan jotenkin mekaanisia. Nykyisin myös alentavia. Saattaa johtua tietyn seksisanan käytöstä. Se poistamalla, ehkä, pääsee normaalille seksitasolle...

- kertoo epäonnistumisiani. Muistuttaa epäonnistumisistani vaikka "epäonnistuminen" ei niin suuri juttu ollut, mutta haluaa kuitenkin muistuttaa asiasta. Itse en halua kaivella menneitä esiin, mutta hän tekee sitä.

Ei tosin vielä hauku.

.

Se parisuhde, jossa minua kohtaan vähiten arvostavasti suhtauduttiin, ei ansaitse enää tulla mainituksi eikä nuo huonot kohtelut kerratuksi. Olen pyyhkinyt tuon suhteen pois seurusteluhistoriastani siten, etten mainitse sitä enää. Olen siis seurustellut vakavasti kahdesti, en kolmea kertaa. Tuo kolmas suhde oli virhe, joka on parempi unohtaa. Tämä vastannee omalla tavallaan kysymykseen.

Minulla oli tuollainen alistaja-mies. Viimeiseksi lauseeksi sanoi, että en pärjää ilman häntä.

Hän on nyt minun jälkeen ollut kahdesti naimisissa ja eronnut. Lapsia on meidän kaikkien kolmen kanssa.

Itse löysin ihanan miehen. Lapset ovat jo lähteneet mailmalle ja yhdessä harrastetaan ja nautitaan lapsista kun kotona käyvät.

Exällä on pieniä lapsia ja ikää paljon enemmän kuin minulla. Siinä miettii tapaamisia ja riitelee omien vaimokkeidensa kanssa.

Eron jälkeen en ole häntä tavannut tai edes puhunut hänen kanssaan. Ei ole ikävä.

Ex käänsi kaiken oman häiriökäyttäytymisensä minun viakseni. Saattoi esimerkiksi käydä fyysisesti kiinni sen vuoksi, että olin tehnyt jonkun hänen mielestään ärsyttävän ilmeen, silmien pyöräyttämisen tai tuhahtanut, tai katsonut jotain miestä kiinnostuneesti, kun olimme kävelyllä, kaupassa, kirjastossa. Hän vihasi kaikkia miespuolisia tuttujani, jopa sukulaiseni olivat uhka parisuhteellemme. Kaikista eniten hän vihasi ulkomaalaisia miehiä ja opin katsomaan varpaisiini aina kun ohitimme miehen, joka ei näyttänyt suomalaiselta. Hän pahoinpiteli minut kerran kotonamme siitä kun olin käynyt työkaverini kanssa pizzeriassa, joka oli ulkomaalaisten omistuksessa. Kotipizza oli ainoa jossa sai miehen mielestä asioida. Mies uskoi minun tuijottavan jokaista "kreikkalaista adonista" (näin hän nimitti jopa Afrikasta muuttaneita). Joka ikisen pahoinpitelyn jälkeen sanoi että olet itse toiminnallasi aiheuttanut "kurinpitotoimet". Sairainta mitä tapahtui oli sen ainoan kerran, kun meinasin soittaa pahoinpitelyn jälkeen poliisille. Mies hakkasi omaa päätään seinään ja vetäisi vyöllä ammottavan haavan käsivarteensa. Laitoin puhelimen pois niin huusi että hyvä, et sitten halunnut joutua pahoinpitelystä putkaan.

Seurustelun päättyminen meinasi lopulta sitten oikeasti viedä henkeni, mutta vainoaminenkin päättyi onneksi useita vuosia sitten.

Ja kyseessä ei ollut mikään renttu, ulospäin mies vaikuttaa siltä että kukaan ensivaikutelmasta tuskin uskoisi että millainen hirviö on parisuhteessa irti.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 01:21"]

Ex käänsi kaiken oman häiriökäyttäytymisensä minun viakseni. Saattoi esimerkiksi käydä fyysisesti kiinni sen vuoksi, että olin tehnyt jonkun hänen mielestään ärsyttävän ilmeen, silmien pyöräyttämisen tai tuhahtanut, tai katsonut jotain miestä kiinnostuneesti, kun olimme kävelyllä, kaupassa, kirjastossa. Hän vihasi kaikkia miespuolisia tuttujani, jopa sukulaiseni olivat uhka parisuhteellemme. Kaikista eniten hän vihasi ulkomaalaisia miehiä ja opin katsomaan varpaisiini aina kun ohitimme miehen, joka ei näyttänyt suomalaiselta. Hän pahoinpiteli minut kerran kotonamme siitä kun olin käynyt työkaverini kanssa pizzeriassa, joka oli ulkomaalaisten omistuksessa. Kotipizza oli ainoa jossa sai miehen mielestä asioida. Mies uskoi minun tuijottavan jokaista "kreikkalaista adonista" (näin hän nimitti jopa Afrikasta muuttaneita). Joka ikisen pahoinpitelyn jälkeen sanoi että olet itse toiminnallasi aiheuttanut "kurinpitotoimet". Sairainta mitä tapahtui oli sen ainoan kerran, kun meinasin soittaa pahoinpitelyn jälkeen poliisille. Mies hakkasi omaa päätään seinään ja vetäisi vyöllä ammottavan haavan käsivarteensa. Laitoin puhelimen pois niin huusi että hyvä, et sitten halunnut joutua pahoinpitelystä putkaan.

Seurustelun päättyminen meinasi lopulta sitten oikeasti viedä henkeni, mutta vainoaminenkin päättyi onneksi useita vuosia sitten.

Ja kyseessä ei ollut mikään renttu, ulospäin mies vaikuttaa siltä että kukaan ensivaikutelmasta tuskin uskoisi että millainen hirviö on parisuhteessa irti.

[/quote]

Oon elänyt samanlaisessa suhteessa, jossa mies sai päähänsä pakkoajatuksia ja alkoi stalkata kaikkia liikkeitäni. Mulle ei ois tullut mieleenkään edes flirttailla muille miehille suhteemme aikana, joten mitään aihetta miehen sairaalloiseen kuvitelmaan siitä että katselen muita ei ollut. 

Pelkojensa vuoksi hän vähätteli ja haukkui minua, ulkonäköäni, ääntäni, puheitani, käytöstäni, koulutustani, kaverini, tuttuni, sukuni, kaikki. Kai hän ajatteli että siten estää mielenkiintoni kehenkään, kun uskon että en ole minkään enkä kenenkään arvoinen ja että hän on mulle lottovoitto kun kaikesta vastenmielisyydestäni huolimatta hänelle kelpaan. Seurustelumme ja sen jälkeinen aika oli painajaista, pahinta elämässäni mitä olen kokenut. 

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:39"]Eksä haukkui tyhmäksi, jälkeenjääneeksi, idiootiksi, rumaksi, läskiksi, huoraksi jne. Kun emme olleet enää yhdessä, hän hakkeroi Facebook-tilini ja alkoi häiriköidä tuttujani.

[/quote]

No, ehkä sinä sitten olit kaikkea noista? Joskus se totuus vaan sattuu.