teenkö väärin?

Olen parikymppinen nuori nainen. En ole luokitellut itseäni ikinä "parisuhde ihmiseksi", muttä tässä sitä ollaan oltu nykyisen poikaystävän kanssa "jo" kolme vuotta enemmän tai vähemmän onnellisesti yhdessä.

Hän kertoo minulle usein, että olen hänen elämänsä rakkaus, haluaa kanssani naimisiin ja lapsia, kun on sen aika. Kehuu, laittaa ruokaa, ostelee lahjoja, hellii, pitää hyvänä, kysyy aina mielipiteen joka asiaan minulta... Hän on urheilullinen ja hyvän näköinen. Hän on myös kertonut, että kun näki minut ensimmäisen kerran (vuosi ennenkuin ensikerran oikeasti sitten tapasimme) hän päätti että minut vielä haluaa vaimokseen. Eli rakkautta ensisilmäyksellä. Hänen ensirakkaus. Hän on monin tavoin melkeinpä joka naisen unelma, ja ystäväni voitottelevat miten mieheni jaksaa edelleen olla tuollainen usean vuoden jälkeen...mutta, en näe meneväni naimisiin hänen kanssaan. Ikinä. En koe palavaa rakkautta tai intohimoa hänen kanssaan. En ole koskaan kokenut. Rakastan häntä kyllä. Mutta juuri se intohimo puuttuu. Olenko väärässä suhteessa? Ja onko väärin antaa oletuksia hänen unelmiinsa? Vaikka itse nautin vain turvallisesta suhteesta ja tiedän todennäköisesti vaihtavani hänet intohimoiseen suhteeseen kun sellainen tulee vastaan?