Lapsi pelkää joutuvansa Helvettiin, miten käsitellä asiaa?
Pistetään tännekin, kun täällä kuitenkin pyörii runsaammin ihmisiä, kuin elämänkatsomus-palstalla, vaikka sieltä hyviä vinkkejä sainkin.
Kyse ei ole ihan pikkulapsesta vaan esiteini-ikäisestä, joka muutti meille noin vuosi sitten, kun välit isäpuolen kanssa menivät pahasti solmuun. Isäpuoli ja nykyisin kai äitikin ovat herätyskristittyjä ja varsinkin isäpuolen puheissa Helvetti vilahtelee yhtenään. Helvettiin joutumista on myös käytetty pelotteena kurinpidossa ja ilmeisesti myös suoraan ilmoitettu, että lapsi joutuu Helvettiin. Lapselle on myös kerrottu värikkäitä kuvauksia siitä, kuinka hänelle tärkeitä vainajia kituu tulijärvessä. Lapsi on aiemmin yrittänyt toimia niin, että ei Helvettiin joutuisi, mutta kun ei ikinä ole osannut olla tarpeeksi kiltti, on nyt luovuttanut ja tyytynyt kohtaloonsa, mutta tämä tietysti aiheuttaa kovaa kuolemanpelkoa ja muitakin pelkoja.
Me olemme itse epäileviä tapaluterilaisia ja täysin pihalla siitä, miten asiasta pitäisi lapsen kanssa puhua ja miten hänen pelkojaan käsitellä. Itseasiassa edes tiedot kirkon opista kadotuksesta ja pelastuksesta ovat päivittämättömiä sitten rippikoulun ja suurelta osalta unohtuneet. Tuntuu melko kädettömältä tämän asian suhteen. Löytyisikö täällä palstailevilta ideoita?
Kommentit (26)
että lapsen isäpuoli on ihan ilmeisesti sortunut väärään tapaan käsitellä asiaa. Hän on ilmeisesti luonteeltaan vallanhaluinen tyyppi joka käyttää Jumalan lakia omana lyömäaseenaan, saadakseen lapsen toimimaan niin kuin hän haluaa. Siksi hän vetää esiin vain Jumalan ankaran lain, joka niin totta kuin se onkin, ei anna voimia elää niin kuin pitäisi, vaan suistaa sitä yrittävän epätoivoon.
Jos hän rakastaisi lasta, hän tarjoaisi hengelliseksiavuksi evankeliumin. Raamatun sana sanoo : " ...vaikka minulla olisi kaikki tieto... mutta ei rakkautta, niin en minä mitään olisi." Eikä se tarkoita rakastumisen tunnetta, vaan tahtoa toimia toisen hyväksi. Lapset tarvitsevat toki " maallista kuriakin" , mutta siinä vanhempien tulisi toimia auktoriteetteina ihan omissa nimissään eikä vetää siihen mukaan Jumalaa ja helvettiä. Niistä asioista puhutaan muissa yhteyksissä kuin arkisissa riitatilanteissa.
mutta jos tuntisit jonkun ihanan papin (nuorisopapin?). hänen kanssa juteltuaan pojaöllesi tulisi varmaan levollinen olo.
toi saiempi herätyskristitty tossa käyttää mun mielestä iha liian kiihkeetä huugi spuugi-läppää. ihan kiva idea sillä tossa jutussa, mutta sanavalinnat tekee textistä outoa. ihan kaukana tosielämästä tollanen houruaminen.
en tiedä ehkä syynä vieroksumiseeni se etten ole joutunut kuulemaan uskontoläppää piitkään aikaan.
kuulostaa tosi oudolta.
nii ja kun aiemmin kirjotit flech, että olisit valmis nirhaamaan ne " toiset vanhemmat" ...niin olisin mäkin...
Minä tiedän omassa suvussa muutamankin jotka puhuu kauniisti ja lohdullisesti uskosta ja jumalasta ja siitä miten hän ennemminkin pitää meistä hyvää huolta. Jos sellainen vähän lempeämpi ihminen juttelisi lapsen kanssa niin auttaisiko se johonkin suuntaan? Liian iso harppaus hänelle ymmärtää että jumalaa ei olisi ollenkaan olemassa. Siihen päätyy vasta monien välivaiheiden kautta.
Psykologikin kannattaa valita tarkkaan!!! Ei MISSÄÄN NIMESSÄ papin luokse.
Kun palaa, niin varmasti kerrotaan hänelle, että nämä helvetti-jutut ovat tulleet enemmän pintaan. He ovat niistä aiemmin puhuneet, mutta silloin lapsi ei ollut niitä kovin valmis käsittelemään. Jo aiemmin psykologin kanssa mietittiin, auttaisiko, jos lasta veisi useammin kirkkoon, luettaisiin Raamattua jne. vai olisiko parempi yrittää käsitellä koko asiaa ei-uskonnollisesta suunnasta.
Meille on ihan yksi ja sama, kasvaako lapsesta uskonnollinen vai ateisti vai jotain siltä väliltä. Tosin toivon, että mihinkään kovin radikaaliin ja fundamentalistiseen uskontoon/uskonnonhaaraan hän ei hurahtaisi. Asia nyt vain ei ole meidän päätettävissämme.
Totta kai helvetti on olemassa, ehkä ei ihan pienille lapsille, mutta varhaisteini alkaa olla jo " vastuullisessa iässä" . kaikki paha ja Jumalan vastainen vie todellakin helvettiin, ellei ihminen saa apua.
Mutta helvettiä vastaan on ihan yksinkertainen lääke: Jeesus on kuollut kukistaakseen helvetin. Jeesuksella on valmiina lahjapaketti jota hän ojentaa tällekin pelkäävälle lapselle: ota, tässä on matkalippu taivaaseen, jota ei kukaan voi sinulta viedä. Sinun ei tarvi olla hyvä, ei kiltti, ei ansaita tätä lahjaa, ota se vaan. Sano Jeesukselle että et halua helvettiin, haluat hänen kanssaan taivaaseen. Vaikka olisit kuinka paha niin Jumala ei sitä pahuutta enää huomaa, jos kätesi on Jeesuksen kädessä. Saat mennä vapaasti taivaan portista sisään ja iloita siellä ikuisesti. Ei tarvi edes tuntea olevansa " uskossa" , tarvii vaan haluta luottaa, ei tarvi edes olla mistään varma, tarvii vain huutaa apua oikeasta osoitteesta.
Tämä on mielestäni ainoa oikea tapa vapautua helvetin pelosta. Jos lakaistaan helvetti maton alle väittämällä ettei sitä ole, jätetään ihminen tyhjän päälle yrittämään yksin. Siitä voi " selvitä" (tämän elämän ajan) muuttumalla kyyniseksi ja itseriittoiseksi, mutta onko se sitten sen arvoista?