Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi etävanhempi ei ota lasta mukaan matkalle?
24.02.2014 |
Meillä on kirjaimellisesti etävanhempi lapsella, siis isä joka asuu toisella puolella Suomea uuden vaimonsa kanssa. He matkustelevat tosi paljon, lähinnä kaikki lomansa ja olen jo muutaman vuoden ajan sanonut kun nähdään että mä maksan meidän lapsen sinne matkalle mukaan jos ottaisivat, olisi kiva kun lapsi saisi matkustella edes etäisän kanssa kun ei muuten näe. Seitsemän vuoden ajan lasta ei ole otettu mukaan yhdellekään matkalle, siis ei edes suomalaisiin kylpylöihin. Mä ymmärrän että aikuiset haluavat kahdenkeskiselle lomalle joskus, mutta ei yhdellekään matkalla oteta lasta joka on kuitenkin jo teini-iässä ja on tosi helppo lapsi ollut aina.
Me matkustetaan oman aviomieheni kanssa aina perheenä, siis lapsi on mukana eikä meillä ole tarvetta lähteä kahdeksi viikoksi Thaimaahan ilman lasta, yhteisiä viikonloppuja on vietetty ja kaksi kertaa ollaan oltu muualla Euroopassa kahdestaan. Mutta pidemmät etelän lomat aina perheen kanssa, lapsi on niin hyvää matkaseuraakin ja löytää aina kohteesta kavereita. Mutta ex ei ota koskaan lasta mukaan, enkä tosiaan ymmärrä että miten itsekäs vanhempi voi olla?
Lapsi saa joskus kortin isänsä ulkomaan reissulta, eikä ilahdu siitä koskaan. Ei puhu mitään, mutta laittaa kortin aina roskiin. Kysyy joskus että miksi hän ei pääse isän kanssa reissuun, ja mä sanon että ilmeisesti he haluavat matkustaa kahdestaan. Mitä muuta voisin sanoa, kuin totuuden?
Ymmärtääkö tällaiset vanhemmat jotka eivät koskaan ota lasta mukaan reissuun, että se on ihan suora osoitus lapselle että vanhemmat ovat ansainneet lomareissun mutta lapsi ei? Lapsen täytyy ahertaa koulussa ja sitten lomaviikon olla kotona, ilman mitään erityistä?
Ja mä siis olen tarjoutunut maksamaan lapsen matkan kokonaisuudessaan jos menee heidän kanssaan, matkustavat aina lomien aikaan ja jouluna, mutta koskaan eivät huoli lasta mukaan.
Mua säälittää ihan hirveästi meidän lapsen puolesta, miten helvetin itsekkäitä voi jotkut vanhemmat olla. Mullehan tässä asiassa ei ole mitään ongelmaa sinällään, en mä siitä saa mitään itselleni jos lapsi pääsee matkalle, se on vain ja ainoastaan lapselta pois ja osoitus isän (ja vaimon) suunnattomasta itsekkyydestä.
Koskaan en ole tästä asiasta heille avautunut, sillä uskoisin että se vaikeneminen on heidän tapansa osoittaa että lapsi ei ole tervetullut heidän matkalleen. Mutta millainen helvetin tollo lähettää sitten KORTIN jostain Phuketista jossa lukee: Heippa xxxx, iskä ja xxxx on täällä lomalla köllöttelemässä, kuuma on! Nyt altaalle pulikoimaan moikka!
Ja tuliaisia ei tietenkään tuoda, ikinä. Paitsi yhden kerran lapsi sai patalaput. Ei edes yrittänyt esittää, että tykkäsi. Lapsi ei nauti kun saa kortin, se tuntuu hänestä pahalta, ja tuliaisten puute (ne on lapselle tärkeitä, varsinkin jos ei pääse koskaan mukaan niin tuliainen osoittaa että lapsi on matkalla edes ollut mielessä). Kerran oli lapsi kysynyt isältään että eikö voisi tuoda ulkomailta jotain lelua, niin isänsä oli sanonut että hän maksaa äidillesi elatusmaksua ja äiti ostaa lelut. Jep jep. :)
ps. Meillä ei ole riitaisia välejä exän kanssa, ja tapaamiset sujuvat asiallisesti mutta kieltämättä tämä exän käytös isänä noudattaa hänen toimintatapaansa myös miehenä. Itsekkäistä ihmisistä harvoin tulee hyviä vanhempia. Heille ei tule yhteisiä lapsia, koska miehen uusi vaimo ei pidä kuulema lapsista (oli sanonut näin meidän lapselle joskus). Silti, syytän tästä asiasta lapsen isää enkä sitä vaimoa, miehen vastuulla olisi huolehtia siitä että meidän lapsi saa rakkautta ja erityistä huomiota myös isältään. :(
Kommentit (36)
Minun miehellä on 12 vuotias etälapsi, ja minä en ainakaan halua tätä lasta meidän yhteisille matkoille, asia onkin ratkaistu niin että mies ja lapsi reissaavat keskenään. Tämä sopii meille.
Mutta kuten tuossa joku jo sanoikin niin vaikuttaa siltä että teillä on isä ja lapsi vieraantuneet sen verran, että isä ei ehkä halua olla niin tiiviisti lapsen kanssa (kuin lomalla ollaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11, miksi? Siis miksi huolit miehen jolla on lapsi, jos et ole valmis ottamaan lasta elämääsi? En ymmärrä, voitko selittää? Toki siis ymmärrän että joskus haluat omaa aikaa miehen kanssa, mutta tarkoitatko että kun lähdette lomalle yhteisten lasten kanssa, et tahdo etälasta mukaan? Minkäikäiset lapset on kyseessä?
:O
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 11:09"]
Meillä ei etälapsia, mutta lähilapset tapaavat paljon etiä. Meillä isommat reissut (etelänmatkat, mökkireissut) tehdään aina koko porukalla. Pikkureissuille voidaan lähteä silloin kun lähilapsi on etällä, samoin kahdenkeskisiä viikonloppuja vietetään (harvoin!).
Minulle olisi kriisi jos mies ehdottaisi viikon rantalomaa ilman minun lastani (joka muuten on lapsista kaikista haastavin). Näin ei ole koskaan käynyt, kaikille on selvä että isommat reissut tehdään perheenä.
[/quote]
Etääntyminen on tosiaan ihan miehen omaa syytä, mun puolelta on tapahtunut suoranaista lapsen tyrkyttämistä. Olen tehnyt paljon enemmän mitä edes voidaan olettaa, mm. laitan aina rahaa mukaan kun lähtee isälleen ja maksan harrastukset enkä pyydä korotuksia elareihin vaikka lapsen kulut ovat kolminkertaistuneet. En vaadi oikeasti MITÄÄN, paitsi että pitäisi yhteyttä lapseensa ja lähentyminen tapahtuisi juurikin lomamatkan aikana jonka minä maksaisin (siis lapsen osuuden). Tottakai me otetaan lapsi meidän matkalle, joten siltä osin se on mulle sama että matkustaako lapsi meidän kanssa vai isänsä kanssa, mutta LAPSELLE se olisi mahtavaa päästä isänkin kanssa reissuun. Me ollaan mun miehen kanssa juteltu siitä, miten tärkeä lapsi on mun aviomiehelle (ei voi saada biologisia lapsia) ja heillä on hirmu läheiset välit. Mutta lapsi kasvaa koko ajan ja ymmärtää jo täysin olevansa isälleen "riesa", vaikka isänsä onkin hyvä isä silloin kun on paikalla.
Jonkun mielestä asiat voisivat olla hyvin, että ex ei puutu lapsen asioihin ja saadaan olla "rauhassa" uusperheenä, mutta en mä ajattele sitä niin. Lapsi on yhtälailla exän ja vaimonsa uusioperhettä, mutta ei ole vaan tervetullut heidän lomamatkoillensa eikä täyspainoisesti arkeen. Olen aidosti kateellinen niille uusiperheille missä asiat toimivat lasten kannalta, ja aikuiset kykenevät ajattelemaan asioita pitkällä tähtäimellä. Sydäntä oikeasti särkee, kun tiedän miltä lapsesta tuntuu saada se kortti jostain lomaparatiisista kun tietää että eipä päässyt taaskaan mukaan. :(
Joku ehdotti että kissa pöydälle, mutta miten? Mulla ei ole mahdollisuuksia vaatia mitään, pahimmillaan jos puutun niin ex lopettaa vähäisetkin tapaamiset "kostona".
Tuntuu absurdilta oikeasti tuputtaa lasta omalle isälleen.. Ihan järjetöntä. Lapsella on hirveä pärjäämisen tarve ja koulussa haluaa menestyä, pelkään että lapsi yrittää kaikkensa ollakseen täydellinen lapsi. Olen jutellut koulupsykologin kanssa mahdollisista sudenkuopista tällaisen "täydellisen lapsen" kanssa joka haluaa siis olla aina kiltti kaikille ja kiva, ja ollaan kotona kannustettu siihen että ne ikävätkin tunteet on tervetulleita ja kyllähän niitä onkin alkanut jo näkyä. :D Mutta isänsä luona ei edelleenkään uskalla näyttää tunteitaan, ja minusta tämä on nimenomaan aikuisten asia luoda ilmapiiri missä lapsi voi olla oma itsensä. Nämä lomamatkat olisivat mainio keino lähentää välejä, ympäristö olisi neutraali ja tekemistä piisaa, jos lapsi kokee vieraantumista esim. isänsä vaimon suhteen niin matkalla voisi tutustua. Olenko mä ainoa joka ajattelee että lomamatkat on myös perheen akkujen lataamista varten ja lapset eivät ole lomamatkan riesa vaan sen parasta antia?? Me käydään aina vesipuistot läpi ja huvipuistot, ei kaikkien lomien pitäisi olla vaan aikuisille. :(
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 11:41"]
11, miksi? Siis miksi huolit miehen jolla on lapsi, jos et ole valmis ottamaan lasta elämääsi? En ymmärrä, voitko selittää? Toki siis ymmärrän että joskus haluat omaa aikaa miehen kanssa, mutta tarkoitatko että kun lähdette lomalle yhteisten lasten kanssa, et tahdo etälasta mukaan? Minkäikäiset lapset on kyseessä?
:O
[/quote]
En ole 11, mutta meillä on sama tilanne. Itse asiassa olin seurustellut mieheni kanssa lähes vuoden, ennen kuin näin ensimmäistä kertaa hänen lapsensa. Olivat joka toinen viikonloppu sekä keskiviikot isällään ja minä olin silloin omissa oloissaan. Vasta kun tulin yllätysraskaaksi, kyllä, pillereitä söin, oli aika tutustua lapsiin. Vaikka teen mitä, lapset eivät ole hyväksyneet minua, myöhemmin pikkusisarukset kylläkin.
Saan aikamoista naljailua jatkuvasti, jonka heti lopetan, mutta tiedän ettei lapset pidä siitä että olen ympärillä.
Meillä on onneksi iso koti, lapsilla on omat huoneet, isä viettää heidän kanssaan paljon laatuaikaa, joten olenkin vanhempien lasten edessä lähinnä huoltotehtävissä.
Olemme joskus käyneet laivalla ( 2 yötä samassa hytissä ) ja olemme olleet Suomen kylpylässä, mutta suoraan sanoen se ei ole ollut mukavaa mieheni vanhemmille lapsille eikä miehelleni eikä minullekaan.
Joten "tasapuolisuuden" vuoksi minä matkustan mieheni ja meidän yhteisten lasten kanssa ja miehen ex matkustaa hänen lastensa kanssa kolmisin tai mukaan tulee joku mikä milloinkin on kuvioissa mukana.
Tämä on perusteltu vanhemmille lapsille niin että jokainen lapsi pääsee yhtä monta kertaa matkalle.
Viime jouluna osasin vahingossa ostaa tytöille oikeanlaiset korut joululahjaksi. Kysyin neuvoa kultasepänliikkeessä ja siellä annettiin vinkki. Tytöt olivat aivan onnessaan ja heidän isänsä siinä sanoi minä olin lahjan löytänyt ja toinen tytöistä halasi minua. Ensimmäinen lämmin kontakti 8 vuoteen.
Ja kyllä, olen yrittänyt, todellakin, mutta nykyään olen vaan kohtelias ja tietenkin kiinnostunut kaikesta mitä minulle annetaan, mutta en enää tyrkytä. Ja todellakaan en lähtisi lyhyttä lomaani mahdollisesti pilaamaan tyttöjen tullessa mukaan.
Tämä järjestely sopii meille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha, että silleen. Minä en edes uskaltaisi lähettää lastani matkalle humalassa agressiiviseen käyttäytymiseen taipuvaisen kanssa. Minä en ymmärrä näitä äitejä, jotka altistaa lapsensa tälläiseen käytökseen ja ylpeilee sillä, että pelastin itseni, mutta lastani en, kun hän on kaikesta huolimatta niin hyvä isä. Hyvä isä on hyvä myös äidille!
Kysyt, miksei isä ota teiniänne matkalle? Haluatko tietää vastauksen vai vain herättää sympatiaa? Haluatko oikeasti ymmärtää exäsi motiiveja?
Veikkaan, että ne löytyvät samalta suunnalta kuin luopuminen yhteishuoltajuudesta. Se on harvinaista. Useimmat miehet haluavat säilyttää itsellään huoltajuuden jopa silloin, kun eivät tapaa lasta ollenkaan. Mihin ajankohtaan sanoitkaan, että tuo huoltajuudesta luopuminen osui?
Niinpä. Sieltä se vastaus löytyy. Exäsi todennäköisesti kokee, että olet ottanut lapsenne elämään uuden isän ja sen takia hänen kautensa isänä on päättynyt. Käsitys voi olla outo ja sinun mielestäsi väärä, mutta et voi sille mitään, jos hän on sellaisen omaksunut. Väärätkin uskomukset ohjaavat vankasti ihmisten elämää ja ratkaisuja.
Koska nykyinen miehesi ottaa nuorenne matkalle mukaan, tämäkin vahvistaa exäsi vakaumusta, että lapsellasi on nyt uusi isä. Eihän kukaan lapsi oikeasti tarvitse kahta isää. Et ehkä usko tätä, mutta vielä 1960- ja 1970-luvulla perheneuvojat ja sosiaaliviranomaisetkin olivat sitä mieltä, että lapsi "menee sekaisin", jos hänen elämässään on liikaa vanhempia. Tämän takia eronneita isiä suoranaisesti kehotettiin välttämään yhteydenpitoa lapsiinsa. Silloin yhteishuoltajuus ei ollut edes mahdollinen.
Nykyinen eroperhenormi yhteishuoltajuuksineen ja laajoine tapaamisineen on nuori keskintö. Sinulle sattui exä, jonka asenteet ovat hieman vanhanaikaiset. Sen kanssa sinun on vain pyrittävä elämään.
Omakin elämäsi helpottuu, kun hyväksyt tosiasiat. Myös nuorelle voisi olla parempi, ettet virittäisi hänen odotuksiaan tasolle, jonka saavuttaminen on mahdotonta. Ex-miehesi ei ole enää millään tavalla ohjailtavissasi, eikä hänen uskomusmaailmansa muuttaminen onnistu eron jälkeen sinulta, ellei se onnistunut avioliiton aikanankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 11:41"]
11, miksi? Siis miksi huolit miehen jolla on lapsi, jos et ole valmis ottamaan lasta elämääsi? En ymmärrä, voitko selittää? Toki siis ymmärrän että joskus haluat omaa aikaa miehen kanssa, mutta tarkoitatko että kun lähdette lomalle yhteisten lasten kanssa, et tahdo etälasta mukaan? Minkäikäiset lapset on kyseessä?
:O
[/quote]
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, oma lapseni on jo aikuinen.
Oli tosiaan virhe ottaa mies jolla noin nuori lapsi, mutta minkäs teet kun satuin mieheen tykästymään, eikä lapsi alussa juuri näkynyt elämässämme, yhteenmuuton jälkeen toki näkyi ja KUULUI..
Jos ja kun ero tulee, niin jatkossa olen asian suhteen jämäkämpi ja katselen vain lapsettomia tai aikuisten lasten isiä. Oppia ikä kaikki.
Oletko ap koskaan ajatellut, että lapsesi on sinusta erillinen olento, jolla on omat tunteet ja ajatukset? Puhut viesteissäsi aika paljon hänen puolestaan ja suullaan hänen tunteistan. Hänen omat tunteensa saattavat olla erilaiset. On esimerkiksi täysin mahdollista, että hän on varsin tyytyväinen nykytilanteeseen. Sellaistakin on kuultu, että lapsipuolet, jotka kulkevat mukana isän ja äitipuolen kanssa, inhoavat näitä matkoja, koska vihaavat äitipuoltaan. Olisiko se sitten kiva tilanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:08"]
Kysyt, miksei isä ota teiniänne matkalle? Haluatko tietää vastauksen vai vain herättää sympatiaa? Haluatko oikeasti ymmärtää exäsi motiiveja?
Veikkaan, että ne löytyvät samalta suunnalta kuin luopuminen yhteishuoltajuudesta. Se on harvinaista. Useimmat miehet haluavat säilyttää itsellään huoltajuuden jopa silloin, kun eivät tapaa lasta ollenkaan. Mihin ajankohtaan sanoitkaan, että tuo huoltajuudesta luopuminen osui?
Niinpä. Sieltä se vastaus löytyy. Exäsi todennäköisesti kokee, että olet ottanut lapsenne elämään uuden isän ja sen takia hänen kautensa isänä on päättynyt. Käsitys voi olla outo ja sinun mielestäsi väärä, mutta et voi sille mitään, jos hän on sellaisen omaksunut. Väärätkin uskomukset ohjaavat vankasti ihmisten elämää ja ratkaisuja.
Koska nykyinen miehesi ottaa nuorenne matkalle mukaan, tämäkin vahvistaa exäsi vakaumusta, että lapsellasi on nyt uusi isä. Eihän kukaan lapsi oikeasti tarvitse kahta isää. Et ehkä usko tätä, mutta vielä 1960- ja 1970-luvulla perheneuvojat ja sosiaaliviranomaisetkin olivat sitä mieltä, että lapsi "menee sekaisin", jos hänen elämässään on liikaa vanhempia. Tämän takia eronneita isiä suoranaisesti kehotettiin välttämään yhteydenpitoa lapsiinsa. Silloin yhteishuoltajuus ei ollut edes mahdollinen.
Nykyinen eroperhenormi yhteishuoltajuuksineen ja laajoine tapaamisineen on nuori keskintö. Sinulle sattui exä, jonka asenteet ovat hieman vanhanaikaiset. Sen kanssa sinun on vain pyrittävä elämään.
Omakin elämäsi helpottuu, kun hyväksyt tosiasiat. Myös nuorelle voisi olla parempi, ettet virittäisi hänen odotuksiaan tasolle, jonka saavuttaminen on mahdotonta. Ex-miehesi ei ole enää millään tavalla ohjailtavissasi, eikä hänen uskomusmaailmansa muuttaminen onnistu eron jälkeen sinulta, ellei se onnistunut avioliiton aikanankaan.
[/quote]
Niin siis me olimme jo eronneet exän kanssa ja nykyinen aviomieheni tapasi lapsen vasta pidemmän aikaa seurusteltuamme. Muutimme yhteen kolmen vuoden seurustelun jälkeen ja meillä se meni kyllä niin että mies tuli meidän perheeseen ja ansaitsi paikkansa, ja miehen ja lapsen suhde on ihanteellinen isäpuoli/lapsi suhde. Et oikein voi vetää tuollaisia johtopäätöksiä tietämättä taustoja. Muutenkin, on aikuisen ihmisen vastuulla käyttäytyä kuten vanhemman kuuluu eikä piiloutua sen taakse, että on ottanut takkiin. Kyllä mä tiedän että exällä oli tunteita minua kohtaan eromme jälkeen ja kävimme terapiassa pelastaaksemme suhteen, mutta en mä enää voinut rakastaa sitä pettämisten jälkeen. Siksikin tuntuu aika rankalta, että sen päälle että ex oli niin kamala mies se vielä pelaa lapsen kustanuksella.
Eikä ex ole agressiivinen lasta kohtaan, eikä mulla ole pelkoa että mies ryyppäisi kun lapsi on siellä. Eivät käytä alkoholia kun lapsi on paikalla, sen tiedän varmuudella. Kyseessä ei ole mikään sossuperhe.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:08"]
Kysyt, miksei isä ota teiniänne matkalle? Haluatko tietää vastauksen vai vain herättää sympatiaa? Haluatko oikeasti ymmärtää exäsi motiiveja?
Veikkaan, että ne löytyvät samalta suunnalta kuin luopuminen yhteishuoltajuudesta. Se on harvinaista. Useimmat miehet haluavat säilyttää itsellään huoltajuuden jopa silloin, kun eivät tapaa lasta ollenkaan. Mihin ajankohtaan sanoitkaan, että tuo huoltajuudesta luopuminen osui?
Niinpä. Sieltä se vastaus löytyy. Exäsi todennäköisesti kokee, että olet ottanut lapsenne elämään uuden isän ja sen takia hänen kautensa isänä on päättynyt. Käsitys voi olla outo ja sinun mielestäsi väärä, mutta et voi sille mitään, jos hän on sellaisen omaksunut. Väärätkin uskomukset ohjaavat vankasti ihmisten elämää ja ratkaisuja.
Koska nykyinen miehesi ottaa nuorenne matkalle mukaan, tämäkin vahvistaa exäsi vakaumusta, että lapsellasi on nyt uusi isä. Eihän kukaan lapsi oikeasti tarvitse kahta isää. Et ehkä usko tätä, mutta vielä 1960- ja 1970-luvulla perheneuvojat ja sosiaaliviranomaisetkin olivat sitä mieltä, että lapsi "menee sekaisin", jos hänen elämässään on liikaa vanhempia. Tämän takia eronneita isiä suoranaisesti kehotettiin välttämään yhteydenpitoa lapsiinsa. Silloin yhteishuoltajuus ei ollut edes mahdollinen.
Nykyinen eroperhenormi yhteishuoltajuuksineen ja laajoine tapaamisineen on nuori keskintö. Sinulle sattui exä, jonka asenteet ovat hieman vanhanaikaiset. Sen kanssa sinun on vain pyrittävä elämään.
Omakin elämäsi helpottuu, kun hyväksyt tosiasiat. Myös nuorelle voisi olla parempi, ettet virittäisi hänen odotuksiaan tasolle, jonka saavuttaminen on mahdotonta. Ex-miehesi ei ole enää millään tavalla ohjailtavissasi, eikä hänen uskomusmaailmansa muuttaminen onnistu eron jälkeen sinulta, ellei se onnistunut avioliiton aikanankaan.
[/quote]
Ja tuo viimeinen lause.. mitä helvettiä. :D Minun ohjailtavissani?? :D Minulla on ilo kasvattaa lastani itse, ja jos olisin itsekeskeinen ihminen tuudittautuisin uusperheeseeni ja nauttisin kun ex ei tuputa itseään, mutta lapsen kannalta en voi asiasta nauttia. On kamalaa nähdä miten lapsi ikävöi isäänsä, ja ihmettelee miksi ei kelpaa. Sinunko mielestäsi minun pitäisi sanoa lapselle että isäsi on itsekäs kusipää eikä ole kykenevä rakastamaan?
Ei sellaista voi lapselle edes vihjata, vaan vanhempien tulisi ajatella LAPSEN etua eikä se ole isästä vieraannuttaminen. Aviomieheni on lapselle tärkeä, mutta ei korvaa isää. Ja kaikkien luulisi ymmärtävän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:08"]
Kysyt, miksei isä ota teiniänne matkalle? Haluatko tietää vastauksen vai vain herättää sympatiaa? Haluatko oikeasti ymmärtää exäsi motiiveja?
Veikkaan, että ne löytyvät samalta suunnalta kuin luopuminen yhteishuoltajuudesta. Se on harvinaista. Useimmat miehet haluavat säilyttää itsellään huoltajuuden jopa silloin, kun eivät tapaa lasta ollenkaan. Mihin ajankohtaan sanoitkaan, että tuo huoltajuudesta luopuminen osui?
Niinpä. Sieltä se vastaus löytyy. Exäsi todennäköisesti kokee, että olet ottanut lapsenne elämään uuden isän ja sen takia hänen kautensa isänä on päättynyt. Käsitys voi olla outo ja sinun mielestäsi väärä, mutta et voi sille mitään, jos hän on sellaisen omaksunut. Väärätkin uskomukset ohjaavat vankasti ihmisten elämää ja ratkaisuja.
Koska nykyinen miehesi ottaa nuorenne matkalle mukaan, tämäkin vahvistaa exäsi vakaumusta, että lapsellasi on nyt uusi isä. Eihän kukaan lapsi oikeasti tarvitse kahta isää. Et ehkä usko tätä, mutta vielä 1960- ja 1970-luvulla perheneuvojat ja sosiaaliviranomaisetkin olivat sitä mieltä, että lapsi "menee sekaisin", jos hänen elämässään on liikaa vanhempia. Tämän takia eronneita isiä suoranaisesti kehotettiin välttämään yhteydenpitoa lapsiinsa. Silloin yhteishuoltajuus ei ollut edes mahdollinen.
Nykyinen eroperhenormi yhteishuoltajuuksineen ja laajoine tapaamisineen on nuori keskintö. Sinulle sattui exä, jonka asenteet ovat hieman vanhanaikaiset. Sen kanssa sinun on vain pyrittävä elämään.
Omakin elämäsi helpottuu, kun hyväksyt tosiasiat. Myös nuorelle voisi olla parempi, ettet virittäisi hänen odotuksiaan tasolle, jonka saavuttaminen on mahdotonta. Ex-miehesi ei ole enää millään tavalla ohjailtavissasi, eikä hänen uskomusmaailmansa muuttaminen onnistu eron jälkeen sinulta, ellei se onnistunut avioliiton aikanankaan.
[/quote]
Voisitko vielä vähän enemmän paljastaa että olet äitipuoli. :D Ja siten siis juuri objektiivisin mahdollinen näkökulma tällaiseen ketjuun. :D Paitsi että tietenkin kirjoitat, että et ole äitipuoli olet vain akateemisesti koulutettu sosiaalipsykologimaisteri ja väännät väitöskirjaasi juuri lähivanhempien narsismista. Juu-u. :)
En ole vetänyt "tuollaisia johtopäätöksiä" - mistä hatusta itse ne vedit?
Minä kerroin, miltä lapsesi isästä todennäköisesti tuntui, kun toit lapsenne elämään uuden miehen, joka otti isän paikan. Ei se tunne riipu siitä, onko uusi mies ollut eron syynä vai ei. Kerroit itse, että biologisen isän isyydestä (huoltajuudesta) luopuminen ja se, että toit lapselle uuden isän, tapahtuivat samaan aikaan. Pitää olla sokea, ellei huomaa näillä asioilla yhteyttä.
Ei exäsi mitään lapsella pelaa. Hän toimii suoraselkäisesti vakaumuksensa mukaan. Todennäköisesit hän uskoo ajattelevansa lapsensa parasta. Hän antaa lapselleen tilaa kiintyä isään, jonka olet hänen elämäänsä tuonut, ja on siksi poistanut itsensä takavasemmalle. Anna nyt tälle ajatukselle edes mahdollisuus.
Kaikkien ihmisten ratkaisujen takaa on löydettävissä hyvä tarkoitus. Aina. Ihan aina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten arvasin, että et usko, että kukaan voi ajatella eri tavoin kuin sinä :) Juuri siksi joudut täällä kyselemään exäsi motivaation perään, kun et voi sitä ymmärtää. Etkä voi sitä ymmärtää, kun sinun mielestäsi voi ajatella vain yhdellä tavalla.
Sinun taitaa olla vaikeaa hyväksyä edes ajatuksen tasolla, että lapsensa hylkääjällä voisi olla hyvä tarkoitus. Mutta kyllä sillä voi olla. Ajattele vaikka vanhempia, jotka antavat lapsensa adoptioon, jotta lapsi saisi paremman elämän. Ehkä exäsi ajatukset kulkevat jotenkin samantyyppisesti. Hänen mielessään saattaa elää erittäin vahvana perinteinen ydinperhemalli. Ehkä hän haluaa lapsellenne parasta mitä tietää eli mahdollisimman yhtenäisen ydinperheen. Siitä seuraa loogisesti, että hänen pitää ulkoistaa itsensä.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:24"]
En ole vetänyt "tuollaisia johtopäätöksiä" - mistä hatusta itse ne vedit?
Minä kerroin, miltä lapsesi isästä todennäköisesti tuntui, kun toit lapsenne elämään uuden miehen, joka otti isän paikan. Ei se tunne riipu siitä, onko uusi mies ollut eron syynä vai ei. Kerroit itse, että biologisen isän isyydestä (huoltajuudesta) luopuminen ja se, että toit lapselle uuden isän, tapahtuivat samaan aikaan. Pitää olla sokea, ellei huomaa näillä asioilla yhteyttä.
Ei exäsi mitään lapsella pelaa. Hän toimii suoraselkäisesti vakaumuksensa mukaan. Todennäköisesit hän uskoo ajattelevansa lapsensa parasta. Hän antaa lapselleen tilaa kiintyä isään, jonka olet hänen elämäänsä tuonut, ja on siksi poistanut itsensä takavasemmalle. Anna nyt tälle ajatukselle edes mahdollisuus.
Kaikkien ihmisten ratkaisujen takaa on löydettävissä hyvä tarkoitus. Aina. Ihan aina!
[/quote]
Ei lapsellani ole uutta isää..? Kerrohan, mistä noin tarkasti tiedät miltä exästäni tuntuu? :)
Ap:n ex-äijähän on täysi idiootti. Harmi, että alunperinkään on mennyt lisääntymään mokoman tyypin kanssa. Pystyisikö sille hölmölle saamaan viestiä perille, että "kiusaa" mieluummin ex-vaimoa, jos on pakko, mutta ei kosta menneitä lapselle, joka on täysin syytön?
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:14"]
Oletko ap koskaan ajatellut, että lapsesi on sinusta erillinen olento, jolla on omat tunteet ja ajatukset? Puhut viesteissäsi aika paljon hänen puolestaan ja suullaan hänen tunteistan. Hänen omat tunteensa saattavat olla erilaiset. On esimerkiksi täysin mahdollista, että hän on varsin tyytyväinen nykytilanteeseen. Sellaistakin on kuultu, että lapsipuolet, jotka kulkevat mukana isän ja äitipuolen kanssa, inhoavat näitä matkoja, koska vihaavat äitipuoltaan. Olisiko se sitten kiva tilanne?
[/quote]
Niin siis tottakai puhun lapseni PUOLESTA koska hän ei ole osa tätä viestiketjua? Pitäisikö pyytää häneltä haastattelu tähän ketjuun? Olemme tosi läheisiä lapsen kanssa, tottakai minä näen lapseni reaktiot koska asun hänen kanssaan. :) Mutta ymmärrän kyllä miksi eräät haluavat kovasti ymmärtää näitä tällaisia isiä, koska ovat naimisissa miesten kanssa jotka eivät tapaa lapsiaan. Eivät sellaiset ihmiset välttämättä kaipaa YMMÄRRYSTÄ jotka eivät halua olla lapsensa kanssa tekemisissä, he kaipaisivat ihmistä (terapeuttia, yms. ammattilaista) kertomaan mistä se saattaa johtua että ei kykene muodostamaan kiintymyssuhdetta omaan lapseensa.
Ei se ole tervettä, ei vaikka sitä miten ajattelisi. Tunnevammaisia ihmisiä löytyy tästä maasta paljon, ja ymmärtäjiä heillä piisaa ja useinhan se on ex naisen vika (tai siksi se laitetaan). Tässä tapauksessa vaan asia ei ole niin, olen ehdottomasti se aktiivinen osapuoli ja mahdollistanut ja kannustanut kaikenlaiset tapaamiset, ja halusin myös sopimuksen jonka mukaan mies saa tavata lasta AINA kun haluaa. Exän työaikojen ja lomien mukaan on menty, ja kerran olen näiden vuosien aikana joutunut eväämään lapsen menon isälleen koska en päässyt häntä ajoissa viemään kun juna oli pahasti myöhässä.
Huolimatta ilmoituksestani, ex ilmoitti että koska olen myöhässä niin paljon he eivät enää uskalla ottaa lasta luokseen koska olen epäluotettava. Syytänkö tästä siis VR:ää vai exää? Minun vikani se ei joka tapauksessa ollut.
Enkä nyt oikein koe tämän enempää mieltä kirjoitella vastineita teille jotka ette alkuunkaan kykene asettumaan lapsen asemaan tällaisessa tilanteessa, joten suokaa anteeksi jos sivuutan kirjoituksenne jatkossa, ainakin ne kirjoitukset jotka keskittyvät mollaamaan minua (mikä tarve?). Mä en ole toiminut missään nimessä väärin, vaan ehkä olen tehnyt jopa liikaakin.
:)
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:43"]
Ap:n ex-äijähän on täysi idiootti. Harmi, että alunperinkään on mennyt lisääntymään mokoman tyypin kanssa. Pystyisikö sille hölmölle saamaan viestiä perille, että "kiusaa" mieluummin ex-vaimoa, jos on pakko, mutta ei kosta menneitä lapselle, joka on täysin syytön?
[/quote]
Kyllä mä olen miettinyt monesti että oma aviomieheni joka on aivan ihanan symppis ja hyvää tekevä mies, ei voi saada biologisia lapsia ja sitten exän kaltaiset miehet saavat.. ilmeisesti kyse on geeneistä, eikä kasvatuksesta. Ja niinhän se tietysti onkin. :) Hyvät geenit meidän lapsella on, enkä kadu hänen saamistaan koska hän on parasta mitä mulle on tapahtunut. Mutta kyllähän sitä miettii että jos ei olisi ehkäisy aikanaan pettänyt, niin olisi yksi tällainen tapahtuma vähemmän. En osaisi kaivata lasta jota mulla ei ole. Mutta nyt mulla on ja tilanne on tämä, ja näillä mennään.
Ehkä me muutetaan perheemme kanssa sinne Amerikkaan sitten, ja aletaan keskittyä omaan elämäämme. Mietin varmaan liikaa lapsen etua, pitää tehdä päätös lapsen huoltajana että mikä on lapsen edun mukaista. Ei se ainakaan tämä nykyinen tilanne ole kun lapsi elää jatkuvassa epävarmuudessa että koska pääsee isälle JOS pääsee. On mies luvannut lapselle matkan jo vuosia sitten, ja sitä matkaa tässä on lapsi nyt odottanut. :)
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:36"]
Joten arvasin, että et usko, että kukaan voi ajatella eri tavoin kuin sinä :) Juuri siksi joudut täällä kyselemään exäsi motivaation perään, kun et voi sitä ymmärtää. Etkä voi sitä ymmärtää, kun sinun mielestäsi voi ajatella vain yhdellä tavalla.
Sinun taitaa olla vaikeaa hyväksyä edes ajatuksen tasolla, että lapsensa hylkääjällä voisi olla hyvä tarkoitus. Mutta kyllä sillä voi olla. Ajattele vaikka vanhempia, jotka antavat lapsensa adoptioon, jotta lapsi saisi paremman elämän. Ehkä exäsi ajatukset kulkevat jotenkin samantyyppisesti. Hänen mielessään saattaa elää erittäin vahvana perinteinen ydinperhemalli. Ehkä hän haluaa lapsellenne parasta mitä tietää eli mahdollisimman yhtenäisen ydinperheen. Siitä seuraa loogisesti, että hänen pitää ulkoistaa itsensä.
[/quote]Kukkua. Voisin mainita muutamiakin esimerkkejä kautta historian, mutta jätän mainitsematta. Sinänsä näkemyksesi on varteenotettava, muttei sekään lopullinen totuus. Lopullisen totuuden tietää vain tämä etäisä - jos hänkään. Usein ihmiset toimivat ilman selkeää päämäärää tai näkemystä.
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei etälapsia, mutta lähilapset tapaavat paljon etiä. Meillä isommat reissut (etelänmatkat, mökkireissut) tehdään aina koko porukalla. Pikkureissuille voidaan lähteä silloin kun lähilapsi on etällä, samoin kahdenkeskisiä viikonloppuja vietetään (harvoin!).
Minulle olisi kriisi jos mies ehdottaisi viikon rantalomaa ilman minun lastani (joka muuten on lapsista kaikista haastavin). Näin ei ole koskaan käynyt, kaikille on selvä että isommat reissut tehdään perheenä.