Anopin synttäreillä minulla ei ole selkeäää roolia

Kun olisikin ihan selkeä rooli, mutta kun ei ole.

Jo 15 vuotta saman kaavan mukaan on menty eli anopilla on veljensä vaimo aina apulaisena, kun he ovat aina auttaneet toisiaan vastavuoroisesti: kaatavat kahvia, keittävät sitä, ovat tarjoiluapuna toisilleen. Ihan hyvä ja toimiva systeemi ja erittäin hyvä ja tehokas tiimi ovat, paitsi että minäkin olen siellä, ainoa nuorempi nainen ja istun vaan persuksillani tuolissa, enkä auta. Toisaalta kolmas auttaja suht pienen piirin pöydässä olisi sekin vähän hassua. Olen monasti anopilta kysynyt, voinko auttaa ja hän aina selittää, että ei tarvitse, kun he "Pirkon" kanssa aina auttavat toisiaan. No, olen siis istunut...

Mutta nyt anoppi ja tämä Pirkko ovat jo yli 70-vuotiaita ja jotenkin tämä istuminen on käynyt minulle hyvin ahdistavaksi ja noloksi.

Emme ole superläheiset anopin kanssa, että tällaisista olisi luonteva neuvotella ja olenhan usein kysynyt, tarvitaanko apuani, joten en sitä väkisinkään voi antaa. En tiedä, mitä tuo Pirkko mahtaa ajatella, kun miniä se vaan istuu tuolissa ja juo kahvia ja syö kakkua, kun he nousevat hakemaan kahvia (hirveän epäkäytännöllinen systeemi, että keitetään keittimellä koko ajan lisää eli koko kahvinjuonninajan on tuo keittoprosessi menossa).

Jotenkin ahdistaa mennä sinne. Toisaalta en toisen syntymä- ja nimipäivillä voi alkaa mestaroimaankaan, miten siellä tarjoilu hoidetaan.

Mitä tekisitte?