Lue keskustelun säännöt.
Rakastettuni kuolee
23.02.2014 |
Rakastamani ihminen on sairastunut todella vakavaan sairauteen, eikä hänellä ole enää paljon elinaikaa jäljellä. Olemme molemmat todella nuoria, enkä ole ikinä rakastunut ketään niin paljon kuin häntä. Hän on maailman hyväsydämmisin ja ihanin ihminen, enkä osaa kuvitella elämää sitten kun hän on poissa. viimeiset päivät tuntuvat ihan hirveiltä, eikä asiaa oikein vielä tajua todeksi... en edes tiedä, mitä kuolevalle ihmiselle pitäisi sanoa, tai miten selviän itse tästä. sen vain tiedän, että haluan olla hänen kanssaan loppuun asti.
Kommentit (9)
Ei kai sun mitään erityistä tarvitse sanoa. Hän elää niin kauan kuin elämää on hänellä jäljellä ja kun hän on valmis puhumaan kuolemasta tai muista siihen liittyvistä asioista, sitten hän tekee sen. Ja jos ei tee, kunnioitat hänen päätöstään siinäkin asiassa.
En tiedä minkätyyppisestä sairaudesta on kyse, mutta loppu voi olla hyvinkin ns. raadollinen. Enkä sano peloitellakseni, vaan ihan sillä että joskus ihminen loppuvaiheessa muuttuu ihan persoonallisuudeltaankin, eivätkä kuolevat ole välttämättä mitenkään sen "kirkastuneempia" tai jalompia kuin muutkaan.
Hyvä että aiot olla rakastettusi rinnalla loppuun asti. Hän varmasti arvostaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kamala. Voimia sinulle, muuta en osaa sanoa. Kerro hänelle rakkaudestasi melkein joka hetki, kuolevalle ihmisille luulisin sellaisen olevan tärkeää.
Voi kamala. Voimia sinulle, muuta en osaa sanoa. Kerro hänelle rakkaudestasi melkein joka hetki, kuolevalle ihmisille luulisin sellaisen olevan tärkeää.
We don't get to choose who we love. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta se on totta. Pidä perheenjäsenesi ja puolisosi perheenjäsenet mahdollisimman lähellä itseäsi. Yhdessä surua on helpompi kantaa. Voimia ja rohkeutta sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tälläiseenkin avaukseen oikeasti vastata noin törkeästi? Uskomattoman kuvottavaa.
Ap, voimia ja siunausta. En oikeen muuta osaa sanoa. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oli ihan hirveän vaikea ymmärtää ystäväni kuolemaa. Emme oikeastaan kukaan suostuneet pitänään sitä vaihtoehtona. Kuoleva itse varmasti vähiten. Halusi raskaita hoitoja ihan loppuun asti, vaikka lääkärit sanoi, että nyt ei enää mikään auta.
Hän oli ihan hirveässä kunnossa, mutta työnsimme hänet retkille sairaalaan puistoon. Söimme holtittomasti herkkuja, sillä kovan kortisonilääkityksen takia hänellä oli makeannälkä.
Yhden tälläisen päivän jälkeen hän meni tajuttomaksi ja kuoli seuraavana päivänä.
Tulimme sairaalaan vähän kuoleman jälkeen ja hyvästelimme. Tilanne oli ihmeen rauhallinen.
Menimme kaveriporukalla uimarannalle, heittelimme kiviä ja söimme kuolleen herkkuja, sillä olimme lapsellisti luulleet, että hän vielä herää. .
Kuulostaa ihan joltain Harlekiinin nyyhkytarinalta... Sori vaan.