Mikä siinä pettämisessä nyt niin
Kauheeta on? Aika monet täälläkin varmaan sitä tekevät?
Kommentit (35)
Siksi elän ilman parisuhdetta, ettei tarvi pettää. Voi mennä kenen kans huvittaa.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 13:48"]
Siksi elän ilman parisuhdetta, ettei tarvi pettää. Voi mennä kenen kans huvittaa.
[/quote]
Ja parisuhteessa ei voi koska?
Ai valehtelu ja petos mukamas "rakkaimpaa" kohtaan on ihan OK? Vitun idiootit, ootte oksettavia omaan napaan tuijottajia. Tehkää kaikille täyspäisille palvelus ja olkaa sinkkuina!
Kyllä mun yli 20 v kestänyt liittoni kestäis hyvin pettämisen. välillä mietin, pitäiskö ehdottaa vapaata suhdetta, tosin se periaatteessa on tosi epäreilua niille kolmansille osapuolille. Jos joku niistä oikeasti haluaisikin pysyvää parisuhdetta?
Monella se on moraali. Ite kokisin pettämisestä kauheeta krapulaa. Toinen puolisko varmaan pakkaisi tavarat. Niin on ainakin sanonut. Mutta ei tässä ole tarvetta.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 12:38"]Kauheeta on? Aika monet täälläkin varmaan sitä tekevät?
[/quote]
Pettäminen on henkilökohtainen loukkaus.
Kaska rakkaalleen ei voi valehdella, eikä häntä aliaevioida ja huijata. Silloin ei rakasta. Terv: kolmonen
Nimikin sen kertoo: kyseessä on petos. Ei se seksi siinä oleellista ole, pettämisen tunnusmerkit voivat täyttyä, vaikka seksiä ei olisi ollutkaan.
No entäs jos luvalla käy vieraissa?
Minun parisuhteeseen ei kuulu syrjähypyt ja sillä siisti.
Puolisoni on samalla ystäväni ja paras kaverini, en halua aiheuttaa hänelle mitään murhetta.
t. mies 43v
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 13:59"]
Minun parisuhteeseen ei kuulu syrjähypyt ja sillä siisti.
Puolisoni on samalla ystäväni ja paras kaverini, en halua aiheuttaa hänelle mitään murhetta.
t. mies 43v
[/quote]
No jos toinen ei tiedä, niin ei kait se mikään murhe ole.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 13:57"]
No entäs jos luvalla käy vieraissa?
[/quote]Se on minusta lähinnä hyäksikäyttöä. Ylensä luvan pyytäjä on suhteessa sellaisessa asemassa että hän voi määrätä mitä toinen hyväksyy.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 13:59"]
Minun parisuhteeseen ei kuulu syrjähypyt ja sillä siisti.
Puolisoni on samalla ystäväni ja paras kaverini, en halua aiheuttaa hänelle mitään murhetta.
t. mies 43v
[/quote]
No jos toinen ei tiedä, niin ei kait se mikään murhe ole.
[/quote]Jos sylkäiset toisen ruokaan, niin se on sinusta ok, jos toinen ei tiedä?
Minä en ajattele noin. Pahaa on se teko, ei se että jääkö siitä kiinni,
-12-
Ei siinä mitään vikaa. Se ei kaikille sovi mutta kannattaa ainakin kokeilla.
Se on kauheata, että pilataan toisen ihmisen koko elämä. Satutetaan toista ilman muuta syytä kuin oma kyllästyminen elämään. Eletään vuosikausia parisuhteessa irstaillen salaa eikä uskalleta kertoa sitä aviopuolisolle, jotta hänellä olisi ollut aikanaan mahdollisuus valita toisin. Valehdellaan vuositolkulla pikkuvalheita, jotka sinisilmäinen aviopuoliso uskoo, vaikka asiat näyttävät epäilyttäviltä.
Viedään toiselta ihmiseltä luottamus toiseen sukupuoleen kokonaan. Jäljelle jää vaan syvä epäusko, miten joku itselle rakas ja läheinen voi olla niin kaksinaamainen ja pettää vuosikausia ilman minkäänlaista moraalia.
Avoin suhde on ihan eri asia kuin pettäminen.
Itse haluan olla parisuhteessa ja seksisuhteessa vain oman mieheni kanssa ja en halua miestäni muiden naisten kanssa jakaa.
Toki olen valinnut miehekseni ihmisen jolla on samat arvot kuin minulla.
Ja mikään pakko ei ole olla parisuhteessa jos haluaa panna muita.
En halua tauteja sillä harva petturiukko käyttää oikeasti kondomia.
Ei ole myöskään kiva jos lapsilla on veli- ja siskopuolia ympäri kylää...
Olen ollut sekä pettäjänä (naimisissa olevan miehen rakastajatar) että petettävänä. Nuorena "salarakkaana" ajattelin, että minulla ei ole vastuuta pettämisestä, mieshän se varattu oli ja että kahden ihmisen väliin ei mahdu ellei siinä ole tilaa. Kaksinaismoraali on oikein mukavaa, mutta ei se kestä.
Vasta kun seuraavassa suhteessa tulin petetyksi tajusin, miten valtavasti mielipahaa olin aiheuttanut entisen kumppanini vaimolle ja perheelle. Tajusin sen loputtoman valehtelun joka suuntaan, salailun yms. Sehän ei voi tehdä kenenkään sielulle hyvää. Petetyjksi tuleminen synnytti minussa häpeää, niin järjenvastaiselta kuin se tuntuukin, ja toipuminen vei aikaa.
Yksi aikuisuuden merkki on se, että osaa hillitä himojaan, tehdä järkeviä valintoja eikä tee vain itsekkäästi mitä kullakin hetkellä sattuu huvittamaan.
En pettäisi enkä eläisi suhteessa, jossa toinen pettää. Toisaalta ei mun elämä päättyisi siihen, jos toinen pettäisi ja tulisi ero. Osaan elää yksinkin.
Pahinta pettämisessä on se, jos on LAPSIA... Tällaisia tilanteita olen pari kertaa elämäni aikana nähnyt.
Harvaa asiaa on niin kamala katsoa kuin sitä, kun lapsi halveksii omaa isää tai äitiä, jonka tietää käyneen vieraissa.
Sama koskee näitä avoimia suhteita, parinvaihtoa yms. Se lapsen viha omia vanhempiaan kohtaan voi olla niin valtavaa, kun kuulee noista jutuista, iskän tai äiskän "hoidot" soittelee kotiin jne.
En yhtään ihmettele, että niissä parissa tapauksessa jotka tiedän, lapset aikuisena eivät pidä yhteyttä vanhempiinsa.
rakastan miestäni, mutta hän ei kykene enää juuri seksiin. Itse toivoisin vielä seksiä, ajatus että nyt se on loppu, tuntuu liian pahalta. Muuten olen tyytyväinen liittoni ja mieheni on mun paras ystävä. Mies on joskus vihjaillut, ettei panis pahakseen. Mutta en ole varma, haluanko kertoa miehelle,
Ei mikään. Ihan normaali asia.