Mahdoton homma löytää lapselle kummia

Vierailija kirjoitti:

Ihan riippumatta siitä mihin vanhemmat uskoo tai mihin pyydetty kummi uskoo, niin onhan kieltäytyminen aika ikävä teko. Näen asian niin, että pariskunta kertoo innoissaan uudesta suunnasta elämässään ja pyytävät läheisiltään henkistä tukea siihen, mutta läheiset kieltäytyvät koska heitä ei kiinnosta olla tukena ja turvana. Tylyä!

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että kummius on lahja-automaatio nykypäivänä ja että järkevä kummiehdokas tekee vanhemmille selväksi, että aikoo antaa aikaa ja henkistä tukea mutta ei seteleitä kirjekuoressa eikä tilattuja paketteja.

Ei se ole ikävä teko, jos eivät kuulu edes kirkkoon! Monelle se on aateasia vaikkeivat siitä huutele sen enempää.

Ei sitä lasta ole pakko kastaa. Ja sit ei tarvitse kummeja jos ei kasta. Ja lapsi voi sit itse liittyä kirkkoon kunhan on tarpeeksi vanha päättämään ja tietämään uskooko edes mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lapsi jää paitsi, jos ei ole kummeja? Eli mitä odotuksia sulla oli kummeille?

Jos olisin itse kummi niin haluaisin olla läsnä lapsen elämässä, auttaa ja antaa neuvoja elämään sekä auttaa vanhempia vaikka ottamalla lapsen joskus yökylään. Olisin se kiva ja turvallinen kummitäti jonka luona olisi mukava käydä.

Toki tajuan sen että kaikkea tuota voi olla myös ilman virallista kummin titteliä. Olen perinteitä vaaliva tyyppi joten kai tässä on mukana sitäkin että minusta lapsella ”kuuluu” olla kummi.

Ap

Tuota kaikkeko et voi tehdä ilman kummin titteliä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan riippumatta siitä mihin vanhemmat uskoo tai mihin pyydetty kummi uskoo, niin onhan kieltäytyminen aika ikävä teko. Näen asian niin, että pariskunta kertoo innoissaan uudesta suunnasta elämässään ja pyytävät läheisiltään henkistä tukea siihen, mutta läheiset kieltäytyvät koska heitä ei kiinnosta olla tukena ja turvana. Tylyä!

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että kummius on lahja-automaatio nykypäivänä ja että järkevä kummiehdokas tekee vanhemmille selväksi, että aikoo antaa aikaa ja henkistä tukea mutta ei seteleitä kirjekuoressa eikä tilattuja paketteja.

Mä taas kunnioitan eri uskontoja enkä halua liittyä sellaiseen seurakuntaan, joka ei ole oman uskoni mukainen. Pitäisin sellaista tekopyhänä ja jopa toista uskontokuntaa loukkaavana, jos toisin uskovana liittyisin heidän seurakuntaansa ja ryhtyisin osalliseksi sellaista kirkollista toimintaa (kummiksi ryhtyminen), joka ei mitenkään liity omaan arvomaailmaani. Siinäkin tapauksessa, että liittyisin kirkkoon juuri ennen lapsen ristiäisiä ja eroasin kirkosta heti ristiäisten jälkeisenä päivänä. Lapselle voi olla läheinen aikuinen ilman tuollaista kikkailuakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanoivat syyksi?

Sanoivat, ettei jaksa liittyä kirkkoon. Mutta tekosyyhän se on, kun siihen vaaditaan pari hassua klikkausta netissä. Olisivat sanoneet mieluummin suoraan että ei kiinnosta.

Ap

No just. Oletko todellakin alkuperäinen kirjoittaja vai trolli? Vaikea uskoa että noin typeriä ihmisiä voisi olla olemassa. Tiedoksesi, että jos ihminen eroaa kirkosta (kuten sisaruksesi ovat tietoisesti tehneet), siihen on aina syy, ja se syy ei useimmiten ole pelkästään se että haluaa säästää vähän rahaa. Käsittämätöntä että joku katsoo oikeudekseen vaatia toista ihmistä liittymään johonkin yhteisöön johon hän ei usko ja jonka toimintaa hän ei halua tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanoivat syyksi?

Sanoivat, ettei jaksa liittyä kirkkoon. Mutta tekosyyhän se on, kun siihen vaaditaan pari hassua klikkausta netissä. Olisivat sanoneet mieluummin suoraan että ei kiinnosta.

Ap

Ja sinäkö tarjouduit maksamaan ne verot heidän puolestaan?

31.12. päivän tilanne määrittelee kirkollisveron maksun seur vuonna. Jos liittyy ja eroaa saman vuoden aikana (eikä siis ole srk jäsen 31.12.) ei maksuja mene.

Ap siis vaatimattomasti pyytää...

Ei-uskovaista henkilöä liittymään kirkkoon ja kasvattamaan lasta uskontoon sekä osallistumaan uskonnollisiin seremonioihin

Sekä

Ei-lapsia haluavaa henkilöä hoitamaan lapsia

.. Ja apn mielestä nämä henkilöt ovat törkeitä kun eivät suostu tällaisiin vaatimattomiin pikku pyyntöihin 🙄.

Mikä ihme pointti on pyytää kummeiksi sisaruksia tai omia vanhempia? Hehän ovat jo muutenkin lapsen elämässä, ja jos eivät jo sukulaisuutensa puolesta halua olla niin sitten eivät kyllä olisi vaikka kuinka tulisi joku typerä kummin titteli.

En voi ymmärtää tätä kummi-hommaa, enkä ylipäätään lapsen liittämistä johonkin uskontoon mistä hänellä ei vielä pitkään aikaan ole mitään ymmärrystä.

Yksinkertaisten ihmisten hommia.

Kummi = Lahja-automaatti joka ei voi kieltäytyä tosi kalliista lahjatoiveesta. Pitää muistaa avokätisesti kaikki mahdolliset "juhlat" neljännestä etuniminimpparista alkaen.

Kiitos mutta ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanoivat syyksi?

Sanoivat, ettei jaksa liittyä kirkkoon. Mutta tekosyyhän se on, kun siihen vaaditaan pari hassua klikkausta netissä. Olisivat sanoneet mieluummin suoraan että ei kiinnosta.

Ap

Odotan esikoista ja nimenomaan valitsin kummit sillä perusteella, ketkä kuuluvat kirkkoon. Esimerkiksi veli on pakana, joten ei voi olla ns. virallinen kummi, mutta voi olla sitten se kumma eno, jolle lapsi lykätään hoitoon :D Hänen puolisostaan tulee sylikummi, suostui siihen mielellään ja miehen siskosta toinen kummi. En pyytänyt heitä kummeiksi sen takia, että lapsi saisi lahjoja, vaikka sylikummi alkoikin heti suunnitella kummilusikoiden (en edes tiennyt, että tällaisia on) ja sitterien ym. kummilahjojen hankkimista. Kyllähän ne kelpaa, mutta en minä niitä edellytä vaan että on joku luotettava aikuinen lapsen elämässä sitten jos/kun sellaista tarvitsee, vaikka kieltämättä tuleva täti ja eno varmasti ovat sitä ilmankin kummin titteliä.

Mutta kirkkoon ei lasta voi kastaa, jos ei ole (kirkkoon kuuluvia) kummeja vähintään kaksi, ja poikkeusluvalla yksikin riittää, jos ei yksinkertaisesti ole enempää. Pakanankin saa halutessaan epäviralliseksi kummiksi, joka voi jopa papin harkinnalla osallistua siunaustilaisuuteen, mutta virallista kummia ei voi tulla.

Ja ei, emme ole miehen kanssa uskonnollisia, mutta kun kuulumme itse kirkkoon, niin lapsikin kastetaan. Minulle kirkko on monia hyviä asioita tekevä instituutio, johon kuulumisesta maksan mielelläni veroa, vaikka en missään kirkolliskemuissa ym. vastaavissa ravaakaan. Miehelle taas se on se ja sama ja miettikin jo pitäisikö erota, mutta koska ei ole sitä tähänkään päivään mennessä tehnyt, niin tuskin tekee muutenkaan. Lapsi saa sitten aikuistuttuaan päättää miten tekee, mutta ei sitä uskontoa tulla ainakaan meidän tai kummien puolesta pakkotuputtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummina olo nykypäivänä tietää paljon rahanmenoa.

Miten niin? Ihmeellisiä oletuksia.

Mun oma siskoni on yhden lapsen kummi, ja häneltä lapsi saa lahjoja, jotka ovat tyyliin pikkunalle 5e Tokmannilta kerran vuodessa. Onpa kallista.

Muut kummit ostavat lapsille joskus tarpeettomankin kalliita lahjoja. Ei silti ole käynyt pienessä mielessäkään vaatia mitään sellaista kaikilta, ennemmin kompensoin itse ostamalla tarvittavia asioita sille, joka on saanut vähemmän.

Eikä lapselle hinta ole välttämättä mikään itseisarvo. Esimerkiksi mun lapselle yksi todella tärkeä esine on tämän sisareni (hänen kumminsa) laivalta tuoma avaimenperä. Ei varmaan maksanut montaa euroa, mutta lapselle se ajatus siitä että kummi oli ajatellut häntä, on tärkeä. Kai joillekin sitten se lapsen ajatteleminen on niin kallista, että ei voi ajatella kuin itseään.

Ohis

Sitten kun kummilapsia on useampi niin isommat on menotkin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin itse kummi niin haluaisin olla läsnä lapsen elämässä, auttaa ja antaa neuvoja elämään sekä auttaa vanhempia vaikka ottamalla lapsen joskus yökylään. Olisin se kiva ja turvallinen kummitäti jonka luona olisi mukava käydä.

Toki tajuan sen että kaikkea tuota voi olla myös ilman virallista kummin titteliä. Olen perinteitä vaaliva tyyppi joten kai tässä on mukana sitäkin että minusta lapsella ”kuuluu” olla kummi.

Ap

Kuulostaa oikeasti tosi raskaalta. "Jos olisin itse kummi"? Siis sinulla ei ole kummilapsia, mutta oletat, että ihmiset että ihmiset jaksavat vielä omien lasten ja omien menojen päälle ottaa kummilapsia yökylään ja olla muutenkin läsnä. Tätä ei kannata ymmärtää väärin. Meillä on ystävien ja heidän lasten kanssaan läheiset välit, mutta haluan itse valita, että kenen kanssa elämässäni olen tekemisissä. "Pakkokummiudet" tuovat juuri tuollaisia odotuksia. Lisäksi joulut, synttärit vievät monta sataa euroa vuodessa, kun niitä kummilapsia on useampi. Enää en suostuisi kummiksi. Varsinkin, jos kummin vanhempien kanssa menee vähänkään sukset ristiin niin alkaa syyllistäminen siitä kuinka en aja 250 km synttäreille ja muille kissanristiäisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kylmää on touhu nykyaikana. Perheestä viis, ajan henki on se, että omissa poteroissa nyhjätään ja pyritään katkaisemaan välit omiin sukulaisiin ettei vaan mikään häiritse omaa hedonistista itsekästä elämää.

Niin no, miksi ihmisellä olisi velvollisuus olla tekemisissä perheensä kanssa? Siksikö, että ollaan samaa verta, vaikka muuten ei oltaisi välttämättä missään tekemisissä? Ihminen voi löytää oman perheensä muualta kuin verisukulaisista. Ja jos perheen kanssa ei haluta olla tekemisissä niin silloin suosittelen kyllä katsomaan peiliinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä ilkeitä ihmisiä. Se että olettaa kummin olevan kalliiden lahjojen lahja-automaatti ei kerro mistään muusta, kuin kyseisen kommentoijan omasta ajatusmaailmasta.

Mitäs meidän lapsen kummit ovat tehneet: yksi on vienyt kerran vuodessa leikkipuistoon tai metsäretkelle. Maksaa vaivaa, ei rahaa. Kerran vuodessa ei ole mahdotonta, eikä sekään pakollista. Toinen kummi kantaa meille uskonnollisia lehtisiä. En ole itse uskovainen, mutta kantakoot, jos se hänelle on tärkeää. Yksikään ei ole mikään lahja-automaatti. Synttäreille saa tulla vaikka itse piirretyn kortin kanssa ilman lahjaa, jos ehtii tulemaan. Jos joku kummeiksi pyytämistäni ihmisistä olisi kieltäytynyt sen vuoksi että on liian kallista ja vaikeeta, en haluaisikaan kyseisen ihmisen olevan lähellä. Sillä ilmiselvästi ajatusmaailma olisi jotenkin kieroutunut ahneuden ympärille, eikä kyseinen ihminen tunne tai halua tuntea meidän perheen arvomaailmaa.

Toki kieltäytyä saa, esim yksi kieltäytyi koska hänellä on jo pari kummilasta ja haluaa keskittyä heihin. Ihan ok, kun ei jauheta mitään "tulee kalliiksi kun pitää ostaa timantteja ", mikä ei pidä paikkaansa.

Kyllä se on ihan kohteliasta muistaa lahjalla synttärinä ja jouluna. Toisekseen, kun niitä kummilapsia alkaa olla monen sadan kilometrin päässä niin kyllä siinä näkemiselle alkaa tulla hintaa. Ahneutta tai ei, mutta minulle pienituloisena nämä ovat isoja juttuja. Sitä ei varmasti ymmärräkään, jos itsellä on rahaa tehdä noita asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Kummi = Lahja-automaatti joka ei voi kieltäytyä tosi kalliista lahjatoiveesta. Pitää muistaa avokätisesti kaikki mahdolliset "juhlat" neljännestä etuniminimpparista alkaen.

Kiitos mutta ei kiitos.

Höpöhöpö

Jos sulla on tuollaisia ihmisiä lähipiirissä, vika lienee siinä lähipiirissä itsessään, ei varsinaisessa kummiudessa. Useimmat eivät oleta mitään tuollaista kummilta. Jos et tunne muunlaisia ihmisiä kuin ahneita, niin kannattaa miettiä mistä se johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä ilkeitä ihmisiä. Se että olettaa kummin olevan kalliiden lahjojen lahja-automaatti ei kerro mistään muusta, kuin kyseisen kommentoijan omasta ajatusmaailmasta.

Mitäs meidän lapsen kummit ovat tehneet: yksi on vienyt kerran vuodessa leikkipuistoon tai metsäretkelle. Maksaa vaivaa, ei rahaa. Kerran vuodessa ei ole mahdotonta, eikä sekään pakollista. Toinen kummi kantaa meille uskonnollisia lehtisiä. En ole itse uskovainen, mutta kantakoot, jos se hänelle on tärkeää. Yksikään ei ole mikään lahja-automaatti. Synttäreille saa tulla vaikka itse piirretyn kortin kanssa ilman lahjaa, jos ehtii tulemaan. Jos joku kummeiksi pyytämistäni ihmisistä olisi kieltäytynyt sen vuoksi että on liian kallista ja vaikeeta, en haluaisikaan kyseisen ihmisen olevan lähellä. Sillä ilmiselvästi ajatusmaailma olisi jotenkin kieroutunut ahneuden ympärille, eikä kyseinen ihminen tunne tai halua tuntea meidän perheen arvomaailmaa.

Toki kieltäytyä saa, esim yksi kieltäytyi koska hänellä on jo pari kummilasta ja haluaa keskittyä heihin. Ihan ok, kun ei jauheta mitään "tulee kalliiksi kun pitää ostaa timantteja ", mikä ei pidä paikkaansa.

Kyllä se on ihan kohteliasta muistaa lahjalla synttärinä ja jouluna. Toisekseen, kun niitä kummilapsia alkaa olla monen sadan kilometrin päässä niin kyllä siinä näkemiselle alkaa tulla hintaa. Ahneutta tai ei, mutta minulle pienituloisena nämä ovat isoja juttuja. Sitä ei varmasti ymmärräkään, jos itsellä on rahaa tehdä noita asioita. 

Et tainnut vaivautua edes lukemaan tekstiä. Siinä mainitaan esimerkiksi "Synttäreille saa tulla vaikka itse piirretyn kortin kanssa ilman lahjaa, jos ehtii tulemaan". Eli kertaan vielä JOS EHTII TULEMAAN. Tämä sisältää jo itsessään option sille, että jokaiselle synttärille ei ole pakko osallistua. Voi vaikka laittaa onnittelutekstarin. Oletan, että sinullakin jokin kommunikointiväline on, kun pystyt vauva-palstallekin kirjoittamaan.

Toki sellaisen ihmisen lapselle ei kannata ryhtyä kummiksi, joka asuu paikkakunnalla jossa et koskaan käy, joka on sellainen jonka luona et koskaan halua käydä kylässä tai johon et halua ottaa yhteyttä myöskään puhelimitse.

Aika pitkään meni täydestä tämä avaus, itse tiesin varmuudella provoksi vasta siinä kohtaa kun kummiuden takia olisi pitänyt ensin liittyä kirkkoon.

Se on taas perjantai ja palstasta huomaa sen.

Se nyt on ihan silkkaa hölmöyttä tai provoilua olettaa että kirkkoon liittymätön liittyisi kirkkoon kummiuden takia. Tietenkään ei liity tai tulisi liittyä.

Silti mua sylettää kaikki nämä "kummit on lahja-automaatteja" -vänkääjät. Tuo ajatus ei kerro mistään muusta kuin näiden ihmisten omasta ajatusmaailmasta tai lähipiiristä. Mulla onneksi on muunlaisia ihmisiä lähipiirissä kuin ahneita ja itsekeskeisiä.

Meillä suvussa kummius on mennyt niin, että äitini on veljen tytölleen kummi, joka on puolestaan minun kummini ja hänen nyt n. 9v lapsensa on minun kummilapseni. Olin juuri rippikoulusta päässyt kun aloin kummina olemaan ja täysi-ikäistyttyä erosin kirkosta, mutta en lopettanut kummina olemista vaikka varmaan virallisesti kirkonkirjoissa en enää ole kummi. Joskus kun saan itse lapsen, pyydän kummilastani lapseni "kummiksi" koska se on perheen perinne.

Mun oma ja ainoa sisar kieltäytyi kummiudesta koska ei kuulemma oikein koe että olisi sopiva siihen hommaan. Sisko on 36,naimisissa ja lapseton. Hän on kyllä aina sanonut että ei tahdo lapsia ja ettei viihdy heidän kanssaan mutta luulin että nuo tunteet muuttuisivat kun kyse on omasta siskontytöstä. Hän on aina vähän kylmä lasta kohtaan eikä koskaan pyydä esim. ottaa tätä syliin jos annan syliin niin hän pitää lasta kädet suorina edessään. . Hän ei oikein kiinnitä lapseemme juuri mitään huomiota. Kukat toi kyllä kun kun hän syntyi. Muut ovat tuoneet lapselle lahjoja kun hän syntyi mutta sisko tuo aina tuliaisina jotain artesaani-suolaa ja tuikkukippoja aikuisille.

Minulla meni kuppi nurin kun lähetin heille kutsun ekoille synttäreille ja sisko vaan laittoi whastaappissa viestin ja pyysi laittamaan linkit leleuihin joita halutaan lahjaksi.  Ihan kuin oltaisiin jollain kerjuu-reissulla. Sanoin ettei tarvitse tulla jos luulevat että  heidät on vain lahjojen takia kutsuttu ja sanoin että halusin heidät paikalle vain koska haluan että tytär lähentyy tätinsä kanssa. En ymmärrä miksi super-sosiaalinen ja kaikkien muiden kanssa toimeentuleva siskoni kohtelee lastani kuin jotain roskaa?