Lue keskustelun säännöt.
Minua kiusattiin, ja osasyy siihen on omissa vanhemmissani.
22.02.2014 |
Minä olen päätynyt tähän ajatukseen. Aina sanotaan, että kiusaamisen syy on kiusaajissa ja heidän vanhemmissaan, mutta olen myös tullut omien lasten myötä tajuamaan, että itsekin voi yrittää tehdä osansa ettei omaa lasta kiusata.
Minä en saanut käytännössä koskaan uusia vaatteita. Olemassaolevat vaatteet olivat lahjoituksia, jonkun vanhoja, parsittuja. Olimme köyhiä, mutta myös meillä ajateltiin, ettei lapsiin kannata satsata. Vaatteita ei pesty kuin harvoin, muistan kulkeneeni aina viikon samoissa vaatteissa, myös pikkareissa. Haisin varmasti. Saunoimme vain kerran viikossa ja muulloin ei pesuja ollut. Olin siis myös likainen. Hiuksiani ei koskaan harjattu, hampaita ei pesty (oli omalla vastuulla iltaisin, aamuisin ei edes ehdotettu), eli olin myös suttuisen näköinen.
Mielestäni tällaisilla asioilla on vaikutusta pienten lasten välisiin suhteisiin, ja olen tästä vähän katkera. Olenko mielestänne hakoteillä?
Kommentit (64)
Meillä taas oli rahaa suht hyvin. Tosin suurin osa käytettiin erääseen koko perheen harrastukseen. Suurimman osan vaatteistani osti äiti, jolla oli eriskummallinen käsitys vaatteista. Yleensä minä (olin laiha) sain jotain l-kokoa olevia muodottomia vaatteita, jotka olivat kirkkaan keltaisia ja kirkuvan punaisia tms yhtä fiksua. Vasta 15-vuotiaana ostin ekaa kertaa itse itselleni vaatteita ja ensimmäistä kertaa ne olivat sopivan kokoisiakin. Yksi syy koulukiusaamiseen oli vaatteet. Itse asiassa äitini tiesi koulukiusaamisesta ja pyysin häneltä apua, mutta hän sanoo edelleenkin että sitä (kiusaamista) ei ole koskaan tapahtunut. Ei tunnu yhtään pahalta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin tiedän mistä te puhutte... Oi voi :-(
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan osa kiusatuksi tulemisesta selittyy sillä, että lapsella on turvaton tai ristiriitainen kiintymyssuhde vanhempansa kanssa ja että tätä vääristynyt vuorovaikutustyyli vaikuttaa kiusatuksi tulemiseen. Nämä lapset ovat mahdollisesti tottuneet kotona siihen, että heillä ei ole oikeutta hankaliin tunteisiin ja että vuorovaikutus kulkee aikuisen ehdoilla ja lapsi tulee liiaksi dominoiduksi, eikä näillä lapsilla ole kykyä lasten välisessäkään kanssakäymisessä tuoda julki omia mielipiteitä, ovat torjuvia,,arkoja tai jotenkin muuten kanssakäyminen ei suju. Tällaiset lapset tulevat helposti kiusatuiksi. Kaikki kiusaaminen ei selity lapsen suhdetyylillä omiin vanhempiinsa, mutta korrelaatio on kuitenkin merkitsevä keskimäärin.
Voin uskoa tämän täysin. Yleensähän kiusaajat etsivät helppoa uhria, ja sellainenhan vanhempien laiminlyömä on!
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:17"]
Ymmärrän katkeruuteai, mutta miksi et tehnyt asialle itse jotain? Alaluokkalainenkin osaa kammata itsensä ja käydä pesulla, pestä vähän nyrkkipyykkiäkin. Itselläni oli huolehtiva koti, mutta 1970-luvulla minut opetettiin huolehtimaan vaatteistani jo noin kymmenvuotiaana, käymään itsenäisesti suihkussa päivittäin jo sitä aiemminkin.
[/quote]
Hienoa, että sinä olet elänyt ns. normaalissa perheessä.
Tässä ketjussahan muutama on kertonut tilanteista, kun vanhemmat eivät ole huolehtineet lapsen hygieniasta tai vaatetukseen tai ulkonäköön liittyvät asiat ovat olleet perheessä toissijaisia tai jopa tuomittavia. Muuhun mahdollisesti on raha riittänyt.
Yläasteella 80-luvulla pesin muutamaa college-paitaani nyrkkipyykillä. Vaatteita oli sen verran vähän, että muistan ne pesemäni college-paidat edelleenkin (kauhtunut mintunvihreä, kauhtunut violetti ja harmaa-vaaleansininen college).Kahdet housut. Toiset olivat armeijanvihreät, joissa reisitaskuja. Toiset olivat halpahallista ostetut farkut, joiden takataskuissa oli kullanväriset somistukset. Sukkia oli myös vain muutama pari, joita siis paikkasin.
Minullakin oli äitini Fiskars-saksilla leikatut hiukset. Ensimmäiset meikkini ostin ensimmäisellä ulkomaanmatkallani, joka oli luokkaretki Ruotsiin.
(22)