Millaisia ihmisiä ovat tuntemasi yli 100000e tienaavat?

M52 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tienaa yli tuon, minä alle. Meillä on 100-neliöinen rivitalon pätkä, josta on pankille paljon velkaa. 2 autoa, ihan perusmerkkejä eikä mitään audeja ja käytettyinä ostettu molemmat. Pk-seudulla saa kulumaan asuntolainan maksuun ja ihan peruselämiseen paljon rahaa. Ei omisteta mitään sijoitusrahastoja. Nyt kun palasin töihin hoitovapaalta, on onneksi taas tilillä tallessa sellainen summa, että jonkun pesukoneen hajoamisen saa hoidettua sillä. Mutta ei tuo 100000 brutto ole niin ihmeellinen palkka, että se vielä jotenkin näkyisi ulospäin vaurautena. Ehkä jos molemmat tienaavat yli tuon ja asutaan halvemmalla paikkakunnalla, niin sitten.

Miten/miksi peruselämiseen kuluu pääkaupunkiseudulla _väistämättä_ enemmän rahaa kuin vaikka esimerkiksi Lahdessa, pl. asuntolaina/vuokra?

Onko kyse vain siitä että tarjontaa/houkutuksia on niin paljon?

Kyllähän siitä on laskelmia tehty, että pk-seudulla asuminen on kalliimpaa. Ja vuokrat, asuntolainat ovat niitä isoimpia kuluja, joten mitä järkeä on edes puhua asiasta ilman niitä?

Minun mies on yksi näistä. Viisikymppinen DI, tekee paljon töitä, superälykäs, nörtti, kiltti, hyvä tyyppi, arvostan häntä kovasti. Minun kontolle jää luonnollisesti enemmän ruokahuolto ja lastenhoito, siivous on ulkoistettu siivousfirmalle.

Älykkäitä, ahkeria ja päämäärätietoisia. Akateemisia kaikki yhtä lukuunottamatta.

Minulla on sellainen käsitys, että he ovat suurimmaksi osaksi perheensä hylänneitä miehiä. Ovat vain koko ajan juoksemassa uran perässä, ja se kuuluisa "joku muu" hoitaa heidän lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen käsitys, että he ovat suurimmaksi osaksi perheensä hylänneitä miehiä. Ovat vain koko ajan juoksemassa uran perässä, ja se kuuluisa "joku muu" hoitaa heidän lapsensa.

Oma käsitykseni on kyllä erilainen. Kukaan tuttu ei ole perhettään hylännyt.

Sukulaispariskunnassa molemmat tienaa 100k€+. Miehelle on todella tärkeää miltä kulissit näyttää kollegoille, juhlissa aina näitä mukana. Viedään purjehtimaan, aina pitää olla tarjolla shamppanjaa jne. Pitää olla tietty automerkki, vene, mökki meren rannalla ja moderni kallis koti. Matkustelua vain 5* hotelleissa.

Läheinen ystäväni on ihan tavallinen perheenäiti (tosin huippuvirassa), ratsastaa, pukeutuu tyylikkäästi mutta niin ettei logot tms koskaan näy. Ajaa käytetyllä autolla. Asuvat 20v sitten itse rakentamassaan talossa. Lapsilla varaa harrastuksiin ja vaihtovuoteen. Eivät juurikaan matkustele. Ruuat aina vimpan päälle.

Meillä mieheni tienaa yli 100k€. Mikähän tuo olisi:) Nallekarhumainen, uraorientoitunut mies jolle perhe on ykkönen. Voi hyvin olla kotona pieruverkkareissa mutta ihmisten ilmoilla aina hyvin pukeutuneena. 43 eriväristä pukupaitaa kaapissa, ei pelkää käyttää vaaleanpunaistakaan:D Ei ole omaa autoa, vain liisatut molemmilla (merkin saneli työnantaja, valitettavasti), meillä ei ole kesäpaikkaa enää koska matkustelemme  kaikki lomat. Lomilla vuokraamme talon, hotelleissa (3-4*) vain kaupungeissa ja 5* vain jos saamme hyvän diilin. Tunnelma on tärkeämpi kuin tähdet. Rakastaa hyvää ruokaa vaikka oppikin kotiruuan arvon vasta meidän tavatessamme, siihen saakka elätetty voileivillä ja eineksillä. Nyt gurmandi joka rakastaa ruuanlaittoa. 3 taloamme on rakennettu pääosin itse, vain siksi koska raksa oli hyvää vaihtelua toimistotyöhön. Äärimmäisen tavallinen ihminen; kiltti, lojaali, rehellinen, omistautuva ja älykäs

Miehen ystävä tienaa yli tuon. Tyylikkäät vaatteet ja hieno auto.

Vaimo ja neljä lasta. Muutamia kertoja olen tavannut, ystävällinen ja iloinen luonteeltaan, hänen kanssaan on mukava vaihtaa kuulumisia ja jutella.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen käsitys, että he ovat suurimmaksi osaksi perheensä hylänneitä miehiä. Ovat vain koko ajan juoksemassa uran perässä, ja se kuuluisa "joku muu" hoitaa heidän lapsensa.

Itse asiassa tilastojenkin mukaan mitä paremmin ansaitsee ja on koulutettu, sitä harvinaisempaa erota. Minunkin tuttavapiirissäni kaikki ovat olleet yli 20 vuotta naimisissa ja lapset jo aikuisia. Vain minä olin kotiäitinä, vaimot ovat myös hyvinpalkatuissa ammateissa.

Melkein sen trollin täältä tunnistaakin sillä perusteella, että väittää varakkaiden miesten avioituvan kenen tahansa nätin tytön kanssa. Siitä huomaa, ettei hän tunne varakkaita ihmisiä ollenkaan, on vain lukenut lehdistä julkkisten elämästä. Ja julkkiksethan eivät näitä varakkaita ole, vaan uusrikkaita, joiden omaisuus voi haihtua hyvinkin nopeasti tai olla alun perinkin vain mielikuvaa.

Olin siivoojana aikanaan ja tutustuin yrityksen omistajaan. Meistä tuli hyvät ystävät ja tämä ihminen on erittäin vaatimaton. Ulkoisesti kulkee vanhoissa rikkinäisissä vaatteissa, marjastamme yhdessä jne. Meidän välillä ei ole mitään eroa ei puheissa eikä käytöksessä.  Koskaan emme puhu rahasta vaan meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita kuten valokuvaaminen. Hänellä nyt vain on menestyvä yritys joka on hänelle vain työtä josta saa elantonsa.

Kaikki muut ihan tavallisia, paitsi yksi nais tuttava, joka meni naimisiin todella rikkaan miehen kanssa ja elää kotirouvan elämää miehen rahoilla. Hän on unohtanut täydellisesti, mitä keskituloisen ihmisen normaaliin arkeen kuuluu. Ihmettelee aina suureen ääneen, miksi en voi lähteä arkena päivällä kahville. Ei millään muista, että monet on töissä arkisin päivällä. Kaikki on vähän sen tyylistä, että ”voi ei kun en keksi minkä värisen uuden auton ottaisin” tai ” kukahan olisi hyvä sisustussuunnittelija miettimään mihin kohtaan laittaisimme uuden sohvamme kun olohuoneemme on niin valtavan suuri”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sellainen käsitys, että he ovat suurimmaksi osaksi perheensä hylänneitä miehiä. Ovat vain koko ajan juoksemassa uran perässä, ja se kuuluisa "joku muu" hoitaa heidän lapsensa.

Itse asiassa tilastojenkin mukaan mitä paremmin ansaitsee ja on koulutettu, sitä harvinaisempaa erota. Minunkin tuttavapiirissäni kaikki ovat olleet yli 20 vuotta naimisissa ja lapset jo aikuisia. Vain minä olin kotiäitinä, vaimot ovat myös hyvinpalkatuissa ammateissa.

Melkein sen trollin täältä tunnistaakin sillä perusteella, että väittää varakkaiden miesten avioituvan kenen tahansa nätin tytön kanssa. Siitä huomaa, ettei hän tunne varakkaita ihmisiä ollenkaan, on vain lukenut lehdistä julkkisten elämästä. Ja julkkiksethan eivät näitä varakkaita ole, vaan uusrikkaita, joiden omaisuus voi haihtua hyvinkin nopeasti tai olla alun perinkin vain mielikuvaa.

Koulutuksella voi päätyä uusrikkaaksi, eikä vanha raha automaattisesti meinaa koulutusta ja sivistystaso.

T. Uusrikas jonka omaisuus ei kyllä haihdu sen kummemmin kuin ns vanhan rahankaan

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muut ihan tavallisia, paitsi yksi nais tuttava, joka meni naimisiin todella rikkaan miehen kanssa ja elää kotirouvan elämää miehen rahoilla. Hän on unohtanut täydellisesti, mitä keskituloisen ihmisen normaaliin arkeen kuuluu. Ihmettelee aina suureen ääneen, miksi en voi lähteä arkena päivällä kahville. Ei millään muista, että monet on töissä arkisin päivällä. Kaikki on vähän sen tyylistä, että ”voi ei kun en keksi minkä värisen uuden auton ottaisin” tai ” kukahan olisi hyvä sisustussuunnittelija miettimään mihin kohtaan laittaisimme uuden sohvamme kun olohuoneemme on niin valtavan suuri”.

Olenkohan tämä minä? Miksei omasta elämästään saa puhua? Minulla minun elämäni pyörii kodin, lasten ja mieheni ympärillä. Ennen miestäni minunkin arkeeni kuului työ, mutta arki voi muuttua kellä vaan. Yksi parhaista ystävistäni joutui juuri alle nelikymppisenä sairaseläkkeelle syövän vuoksi. Ei kai hänen arkensa sen kummempaa ole kuin minunkaan?

Tunnen monta. Kaikki asuvat kasvukeskuksissa ja ovat korkeasti koulutettuja, joukossa juristeja, dippa-insinöörejä ja lääkäreitä. Ihan tavallisia ihmisiä, joiden varakkuus näkyy lähinnä asumisen tasossa. Toki myös matkustetaan melko paljon ja käytetään palveluita, kaikilla taitaa käydä kotisiivooja. Miehillä on hienot autot. Puolisot ovat myös koulutettuja, lapsia 2-3. Mukavia ja kivoja ihmisiä.

Minä ja mieheni tienaamme molemmat asiantuntijatehtävissä yli 100k eikä tunneta olevamme rikkaita.

Tuttavamme tienaavat joko omassa yrityksessään tai johto-ja asiantuntijatehtävissä saman verran.

Kaikki tavallisia ihmisiä. Ainut ero on, että matkustelemme lasten kanssa keskimääräistä enenmmän.

Pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista ja säästöönkin on pakko laittaa rahaa eläkepäiviä sekä lasten kouluttautumista varten. ostamme myös palveluja iäkkäille vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hassu keskustelu. Tuosta summasta menee hurja määrä veroja, 40 prosentin luokkaa. Sen jälkeen jäävästä summasta kun maksaa ainakin pk-seudulla sikatörkeät asumiskulut, niin ei kyllä tarvitse juurikaan ajatella että 100k tuloilla eläisi jotenkin ökyä elämää.

Meidän kahden aikuisen perheessä yhteistulot n 250k vuodessa, ja tämä tulotaso ollut viimeiset pari vuotta. Silloin kun perheen tulot oli vielä sen reilut 100k vuodessa niin arki oli ihan normaalia, nyt on varaa palkata kerran viikossa siivoja ja pitää kahta uutta autoa, mutta en vieläkään usko että kukaan ulkopuolinen osaa muutoin päätellä arjen valinnoista tms tuloja. Ja ollaan tismalleen samoja tyyppejä niillä 100k tai 250k tuloilla - toinen johtotehtävissä ja toinen asiantuntijana, yliopistokoulutettuja. Ajan mittaan urakehitys on vaan vaikuttanut palkkaakin.

Meinaat että ne sikatörkeät asuntokulut eivät ole sillä 20 000 tienaavalla lähihoitajallakin?

näytä mulle kokopäivätyössä käyvä 20 000€ tienaava lähihoitaja.  Tuo tarkoittaisi 1600€/kk bruttopalkkaa.

Tuttavapiirissäni on yksi 30+ mies, joka työskentelee myynnin parissa. Mukava mies ja hyväkäytöksinen. Joissain asioissa huomaa, että kaveri on perso rahalle ja kotoa saanut siihen oppia.

Mieheni on oikein mukava ja kiltti ihminen. Periksiantamaton on ja itseluottamus on kunnossa. Niillä eväillä on menestynyt työelämässä. Ulospäin ei näytä mitään, ajaa 13v. vanhalla perheautolla ja pitää teepparinsa niin puhki että minä käsken heitämään ne roskiin. Ruokaan käyttää surutta rahaa, hyviin viineihin jne. mutta sitähän ei kukaan perheemme ulkopuolinen varsinaisesti näe. Ei ole tapana vieraille mainostaa lihan tai kalan kilohintaa. Matkustelimme paljon ennen koronaa, siitä voi toki muut päätellä että ylimääräistä rahaa on. Talo on maksettu, sitäkään ei muut tiedä. Kellä onni on, se onnen kätkeköön on hyvä ohjenuora elämässä.

Osa työkavereista ja itseni. Kaikin puolin normaaleja ihmisiä. Jotkut hankkii paljon enemmänkin mutta eivät tee siitä numeroa. 

Tunnen muutaman vain töiden kautta. Fiksuja ihmisiä. Tehokkaita työssään, arvostavat perhettä, pitävät kunnostaan huolta. 

Ei 100 000 ole muuten kovin paljon, jos vaimo on esim. kotirouvana kotihoidon tuella tai jopa ilman tukia. 

Yrittäjiä ovat, eivät näytä ulospäin mitenkään erityisen varakkailta, asuvat aika tavallisessa omakotitalossa.