En tajua naisia, jotka antaa miestensä elättää itsensä

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 22:09"]Mä en tunne yhtään naista, jota mies elättäisi. Missä sellaisia on? ilmesesti näitä ulkomailla asuavia expatien vaimoja?

[/quote]

minä taas tunnen vaikka kuinka...

Minä olen ainakin erittäin tyytyväinen olooni rakkaan mieheni "elättinä". :)

Voit ap olla ihan rauhassa tajuamatta sen hienoutta. Raada sä vaan niska limassa, sillä tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä!

Mulla ei ole ollut vaihtoehtoa, tai on itsemurha, mutta kun sitäkään ei kukaan hyväksy. Että valitse siinä sitten.

Kaiken muun sitten ymmärrät? Mahdat olla todella viisas!

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 21:28"]

Mä mahdollisesti just aion heittäytyä miehen elätiksi. Miehelle on tarjottu työtä USAsta. Miehen uralle se olisi loistava tilaisuus mutta mä en viisumilla saisi tehdä töitä eli jäisin miehen elätettäväksi. Lisäksi mun pitäisi luopua omasta työpaikastani Suomessa. Parhaillaan harkitaan mitä tehdään, mutta mä kyllä koen itse tekeväni suuremman uhrauksen jos lähdetään luopuessani työstäni kuin mies, joka sitten elättäisi koko perheen. 

[/quote]

Kannattaa hankkia jokin tarkoitus omalle olemassaolollesi siellä, tai tyhjyys pamahtaa kasvoillesi

[/quote]

Enköhän mä tekemistä keksisi. Kolme lastakin työllistää ihan kivasti.  Jos nyt päätetään lähteä. Täytyy harkita kunnolla ennen kuin tekee näin suuria päätöksiä. 

En näe elättinä ihmistä, joka tietystä syystä ja todennäköisesti vain tietyn määrätyn ajan on kotona ja hoitaa esim. lapsia tai opiskelee. Serkkuni muutti miehen työn takia ulkomaille ja siellä asuivat 10 vuotta. Tuona aikana serkku hoiti pieniä lapsiaan ensin kotona ja sitten kun nämä menivät kouluun opiskeli maan kielen ja suoritti siitä yliopistokursseja ja tämän jälkeen hankki itselleen etäopiskeluina uuden ammatin. Opetti jonkin aikaa Suomi-koulussa, mutta kun muuttivat takaisin Suomeen, sai välittömästi vakituisen paikan. Mies elätti 10 vuoden ajan mutta sai samalla toteuttaa unelmaansa ja edetä urallaan. Serkkuni opiskeli lisää ja varmisti näin työllistymisensä.

Mutta kiistatta en ihan ymmärrä, miksi nuoren ja opiskelemattoman henkilön pitäisi hankkia lapsia ja jäädä kotiin vuosikausiksi. Mielestäni tuossa otetaan iso henkilökohtainen riski jäädä aivan tyhjän päälle, ja muutenkin on aivan toista opiskella 30-vuotiaana kuin 20-vuotiaana. Nykyään ammatin voi saada 3-5 vuodessa, joten sitä lapsentekoakaan ei tarvitse loputtomiin lykätä.

Ei tarttekaan tajuta. En minäkään tajua useaa asiaa ja en sillä päätä vaivaa.

Mä en uikuta että en voi erota, luonne on sellainen että mä pärjään tuli mikä tuli.

Ihanaa että on mies joka tienaa hyvin ja mä voin olla lapsen kanssa kotona. Vanhin jo omassa taloudessaan ja keskimmäinen koulussa.

Saa olla mulle kateellinen jos siltä tuntuu, koska aihetta on! Ammatiltani olen kätilö ja joskus palaan niihin hommiin.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 22:43"]

Mutta kiistatta en ihan ymmärrä, miksi nuoren ja opiskelemattoman henkilön pitäisi hankkia lapsia ja jäädä kotiin vuosikausiksi. Mielestäni tuossa otetaan iso henkilökohtainen riski jäädä aivan tyhjän päälle, ja muutenkin on aivan toista opiskella 30-vuotiaana kuin 20-vuotiaana. Nykyään ammatin voi saada 3-5 vuodessa, joten sitä lapsentekoakaan ei tarvitse loputtomiin lykätä.

[/quote]

Tässä olen tismalleen samaa mieltä.

En näe järkeä jättäytyä tieten tahtoen tosi nuorena kotiin, kun ei ole mitään varasuunnitelmaa, jos jotain sattuisikin (esim. mies jäisi työttömäksi, sairastuisi tai tulisi ero). Annetaan miehen käydä töissä ja maksaa kaikki, eikä nainen tiedä lainkaan, paljonko mies maksaa vaikkapa asumisesta kuussa, koska "ei oo mun homma tietää". Sitten vedotaan niihin lapsiin, vaikka tosiasiassa lapset on jo aika isoja eikä äidillä ole harmainta hajuakaan, mitä alkaisi itse tehdä. Mahdollisesti koulu ja työ ei ajatuksena edes kiinnosta. Tämä tilanne kun jatkuu useita vuosia, niin kyllä se minusta elättämiseltä kuulostaa.