Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

FB:ssä leviävä hyväksikäyttötarina, voiko tämä olla totta?

Vierailija
20.02.2014 |

https://www.facebook.com/tuomas.pellonpera/posts/515887941861362

Aivan kauhea juttu, jos on totta. Mutta mä ihmettelen tarinassa muutamia juttuja: 

 

1. Miten päiväkoti ei ole huomannut, että lapselta on kylkiluita murtunut ja kroppa ihan mustelmilla?

 

2. Miten todennäköistä on, että hyväksikäytöstä seuraa lapsettomuus? Kohdu voi revetä mutta se on ihan hirveän harvinaista. Toki voi näin tapahtua, mut jotenkin liian raju yksityiskohta tässä kertomuksessa, jossa on muutakin epäselvää.

 

3. Ainakaan minä en löytänyt netistä lehtien uutisointia tämän tyyppisestä tapauksesta viime vuosilta. Siis että täyttyisivät kriteerit: Hyväksikäytetty omaa lastaan ja uhri alle kouluikäinen ja tekijä saanut ehdotonta vankeutta. Yleensä mainitaan edes murhainfon sivuilla juurikin tieto, onko ollut oman lapsen hyväksikäyttö kyseessä ja kyllä ihan iltapäivälehdetkin uutisoivat uhrin iän. Ja onhan näitä tosi rankkoja insestitapauksiakin uutisoitu (kuten se, jossa sekä isä että äiti käyttivät hyväksi kaikkia lapsiaan). 

 

4. Tällä hyväksikäyttö-tarinalla haetaan nimiä lakialoitteeseen lastensuojelun uudistamisesta. Tulee tunne, että on tarkoitushakuisesti kirjoitettu oikein koskettava ja raju tarina, jotta saadaan nimiä alle. Tuo Tuomas Pellonperä tätä lakiasiaa on puuhaamassa ja raportoi lastensuojelun ongelmista siis siitä lähtökohdasta, että lasu tekee mielivaltaisia päätöksiä ja vie lapsia vanhemmiltaan. Joo, tärkeä asia johon pitää puuttua mutta miksi valjastaa hyväksikäyttötarina tähän? Jokin ei nyt täsmää. 

 

Tuomas Pellonperä

 

"Satutettu lapsuus, varastettu vanhemmuus" 

Tämä tarina kannattaa lukea ja jakaa. Jokainen voi ajatella ja miettiä hieman maailmaamme. 

Eräs äiti oli lukenut kansalaisaloitteemme ja kirjoitti minulle henkilökohtaisesti oman näkemyksensä ja siinä samalla oman ja ennenkaikkea hänen lapsensa kokemuksen.

Tämä kaikki on tapahtunut muutamia vuosia sitten. Tarina on todella surullinen. Olen kirjoittanut sen omin sanoin hänen kertomuksensa mukaan:

Erosin miehestäni. Meillä oli yksi yhteinen lapsi. 4- vuotias pieni ihana tyttö. Oikea enkeli ja päivänsäde. Iloinen, reipas ja kaikkien rakastama pienokainen. Hänellä oli ihana lapsuus. Oli oikea unelmalapsi. Äidin ja isän oma kulta, elämän valo ja silmäterämme.

Kun erosimme, se tuli minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Romahdin täysin. Masennuin. Sovimme tytön isän kanssa, että hän ottaa tytön asumaan luokseen, koska koin, että minun pitää saada oma elämäni kuntoon ensin. 
Isä oli jostain syystä hieman vastahakoinen, mutta suostui. Kävimme sosiaalitoimessa ja teimme tapaamissopimuksen. Näkisin kuitenkin tytärtäni oman jaksamiseni mukaan mahdollisimman paljon. Vähintään jokatoinen viikonloppu pidennetysti, ke-su.

Ex-mieheni lupasi auttaa kaikintavoin.
Aluksi kaikki menikin hyvin. Kului puolisen vuotta ja näin lastani paljon, sekä oma oloni alkoi olla taas normaali. Kävin terapiassa, jonka avulla nousin "suosta" ylös. Koin olevani taas voimissani. Sitten kaikki muuttui.
Tyttäreni piti tulla luokseni. Ei tullut. En saanut ex-mieheeni enää yhteyttä ollenkaan. Huolestuin kovasti. Soitin sosiaalitoimeen ja kerroin mitä oli tapahtunut ja pyysin heiltä ohjeita ja apua. Tyrmistyin, kun sieltä sanottiin etteivät he voi auttaa mitenkään. Olet omillasi. Koita vain ottaa yhteyttä siihen ex-mieheesi.

Yritin, mutta ei vastaa puhelimeen. En kuullut mitään pitkään aikaan lapsestani. Menin sosiaalitoimeen ja kerroin mitä oli tapahtunut. Meinasin pudota tuolilta, kun työntekijä sanoi minulle, että ehkä isä katsoi ettet ole sellaisessa kunnossa, jotta lapsen voi sinulle luovuttaa. Olin hieman hämilläni, mutta selvisi se sitten. Ex-mies oli tehnyt minusta ls-ilmoituksen, etten jaksa lastani. Minuun ei otettu mitään yhteyttä ilmoituksesta. Minulta vietiin tapaamisoikeus vain siksi, koska minusta oli tehty valheellinen ls-ilmoitus. 

Tiesin, ettei nyt mennä kyllä lain mukaan. Tuntui, ettei minua kuunnella yhtään! 

Meni vähän aikaa, kun sattumalta näin mieheni ja lapseni. Hän ei huomannut minua. Tai ainakin teeskenteli ettei huomannut. Olin tässä kohtaa ottanut juristiin yhteyttä ja hain lastani luokseni asumaan. Meillä oli tässä kohtaa yhteishuoltajuus. Sitten näin vilaukselta lapseni paremmin. Ei tuo pieni prinsessani näyttänyt kovinkaan iloiselta, mutta ei siinä kaikki. Lapsellani oli toinen silmä mustana ja turvonnut. Silloin menin ex-mieheni luo! Lapseni huomasi minut ja suorastaan syöksyi kaulaani. Hän puristi minua ja alkoi itkeä. Hän kuiskasi, että pelottaa. Missä olet äiti ollut? 

Yritin pitää itseni kasassa jotenkin. Voitte kuvitella tunteeni? Ehkäpä. Kysyin ex-mieheltäni mistä tuollainen jälki on tullut ja miksi en ole saanut nähdä lastani?! Hän sanoi vain, että lapsi kaatui. Sitten otti lapsen syliin ja lähti pois itkevä lapseni sylissään.

Siltä seisomalta lähdin sosiaalitoimeen. Vaadin päästä puhumaan asiani. Pääsinkin. Ihmeen kaupalla. Kerroin mitä oli tapahtunut. Raivo kasvoi sisälläni, kun työntekijä kertoi, että he soittavat isälle ja kysyvät häneltä asiasta, mutta heidän mielestään syytä huoleen ei ole. Ai ei ole?! Lapseni on hakatun näköinen ja ex käyttäytyi todella oudosti, kuten myös lapseni!

Ei sosiaalitoimesta saanut mitään apua. Ei sitten yhtään mitään! Tein poliisille ilmoituksen samana päivänä. He lupasivat tutkia asian nopeasti. 

Aikaa kului. Olin lapsestani todella huolissani. Kukaan ei auttanut minua. Ei sitten kukaan. Ei kuunneltu hätääni. Ei ajateltu lapseni hätää. Lastensuojelu ei tehnyt yhtään mitään asialle. En tavannut lastani. 

Aikaa kului edelleen. Nyt minulle riitti ajattelin. Koska kukaan ei tee mitään, niin minä teen. 

Minulla oli tiedonsaantioikeus. Aloin ottamaan asioista selvää. Jonkin ajan kuluttua sain selville, että tyttäreni oli päivähoidossa naapurikunnan eräässä päiväkodissa. Samassa kunnassa, jossa ex-mieheni asui. Soitin päiväkotiin ja sovin tapaamisen. Se onnistui heti seuraavana päivänä. Otin mukaani yhteishuoltopaperin, rikosilmoituksen ja kaikki materiaalit jotka minulla oli. 
Päiväkodin työntekijä alkoi itkeä. Hän kertoi, että minun pitää hakea tyttöni heti luokseni. He kertoivat, etteivät ole huomanneet mitään jälkiä lapsessani, mutta että hän on todella hiljainen, ujo ja vetäytyvä. Ei tunnistanut lastani tuosta kuvauksesta. Hän ei ole ollenkaan sellainen. Hän oli aina oikea ilopilleri. 

Sopimuksen mukaan oli minun tapaamisaikani. Oli tai ei olisin jokatapauksessa hakenut tyttöni sieltä ja vienyt kotiin. Menimme hoitajan kanssa katsomaan lastani. Tyttö huomasi minut ja syöksyi syliini. Otin hänet vastaan. Itkin. En voinut pidätellä itkuani. En millään. Lapseni oli sylissäni vihdoin. 
Me lähdimme kotiin. Kotona ollessamme riisuin lapseni ulkovaatteet ja otin hänet syliini. Ai, sattuu! Sanoi tyttäreni. Kysyin, että mihin kulta sinua sattuu? Hän näytti kylkeään. Nostin varovasti hänen paitaansa. Toinen kylki oli aivan musta. Riisuin tyttöä lisää. Jaloissa oli isoja mustelmia. Myös selässä oli. Olin lähellä mennä paniikkiin. Puin tytölle päälle ja lähdimme lääkäriin. Kerroin lääkärille kaiken. Hän oli sitä mieltä, että toimin oikein. Lapsi oli luultavasti pahoinpidelty. Mustelmat olivat niin isoja, että lisätutkimuksia tarvittiin. Me jäimme sairaalaan. Lääkäri sanoi, että tekee asiasta rikosilmoituksen heti kun akuutit tutkimukset oli hoidettu. 
Lapseni kuvattiin ja tutkittiin tarkkaan. Olen pelosta kankea. Mitä pienelle tytölleni oli tehty? Samalla olin raivoissani. Jos sosiaalitoimi olisi uskonut minua, ei lapseni olisi nyt tässä kunnossa. Jos he olisivat auttaneet, niin lapseni ei olisi nyt täällä.

Meni aikaa. Se tuntui matelevan. Sitten lääkäri tuli luokseni ja pyysi huoneeseen. Tärisin. Olin aivan kauhuissani. Pelotti. 

Lääkäri rauhoitteli ja pyysi istumaan. 
Hänen ilmeensä oli vakava. Hän aloitti kertomaan, että lapseltani oli kaksi kylkiluuta murtunut. Hänellä oli kädenjäljet jaloissa ja pahoja mustelmia ympäri kehoa. Pahoinpidelty ehdottomasti oli hänen mielipiteensä. Ei siinä vielä kaikki. 
Mä en tiennyt enää mitä sanoa. Lääkäri aloitti varovaisesti ja sanoi, että hän haluaa kertoa, että tyttö tulee kyllä kuntoon, mutta hän ei todennäköisesti koskaan tule saamaan omia lapsia. Häntä on käytetty hyväksi. 

Minun maailma sumeni. Murruin. Se oli hetki, joka ei koskaan poistu ajatuksistani. Se on joka päivä mielessäni. En voinut ensin uskoa. Miten ihmeessä tälläistä voi tapahtua? Olin niin vihainen. Katkera. Hysteerinen. Tärisin ja itkin. Lääkäri lohdutti ja sanoi, että muuten tyttö tulee kyllä kuntoon. Hän tarvitsee sinua nyt todella paljon. Hän sai minut hieman rauhoittumaan ja pääsin lapseni viereen. Se oli pysähdyttävä hetki. Hetki, jolloin tajusin millainen maailma tämä on. Lapsista ei välitetä. Millainen lastensuojelu tässä maassa on, kun eivät tee mitään ja sitten sattuu tälläistä? 

Tästä kaikesta on nyt aikaa reilu 2,5 vuotta. Tuon tapahtuman jälkeen lapseni isä sai tuomion ja istuu sitä tällä hetkellä. Sain lapseni yksinhuoltajuuden ja asumisen oikeuden päätöksellä. Sosiaalitoimeen soitin. He eivät edes anteeksi pyytäneet. Eivät pahoitelleet virheitään. Eivät sanoneet yhtään mitään. 

Kaikki alkoi sujua lapseni kanssa hienosti tuon tapahtuman jälkeen. Me kävimme ja käymme yhä molemmat terapiassa ja elämä alkaa hymyillä pikkuhiljaa. Silti tapahtumien varjo on päällämme aina. Viimeiseenkin hetkeen asti. 

Olen tehnyt viranomaisista rikosilmoituksen. Olen tehnyt asiasta valituksen aluehallintovirastoon. Sain vastauksen, että käsittelyaika on yli kaksi vuotta. 
Apua ei tule ja vastuuseen näitä ihmisiä ei saada nykylailla. 
Tänään törmäsin tähän uuteen lakiehdotukseen. Luin, jaoin ja allekirjoitin. Jos lapseni tarina kosketti, niin tee samoin. Ehkä me joskus saamme tähän touhuun jotain järkeä. Itse teen äitinä kaiken tämän eteen.

Äiti pyysi siis minua kirjoittamaan ja jakamaan oman tarinansa. Hän kertoi, että ei halua tuomita koko lastensuojelua, sillä hyvää on paljon, mutta sitten kun tehdään tälläistä, ei lapsi, eikä vanhempi saa apua. Eikä viranomaisia vastuuseen. 

Hän pyysi tätä julkaisua, sillä hän halusi herättää ihmisiä ja kertoa, ettei aina kaikki ole niin hyvin.

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuvottavaa kalastella allekirjoituksia tällaisella soopalla.

Eipä sillä, soopaa on koko tuo kansalaisaloitekin.

Vierailija
2/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö nää ääliöt ikinä opi, että vaikka miten hyvälle asialle yrittää saada kannatusta, niin kampanja kääntyy itseään vastaan jos siihen liittyen on tekaistu faktaksi väitettyjä juttuja. Niin se vaan menee. Seiskakommentoija käytti osuvaa sanaa, laahaavaa on tuo kuvailu. 

Tekaistu tarina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taitaa olla Pellonperä mennyt nyt lankaan.

Vierailija
4/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pisti silmään, että äiti oli nostanut tyttönsä paitaa ja tyttö oli todennut että sattuu. Jos kylkiluut on poikki niin kyllä se kipu on paljon kovempaa.

Vierailija
5/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu, totaalisen feikki. Luin puoleen väliin ja lopetin.

Vierailija
6/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

VMP

 

-uskovainen perheenäiti

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En välttämättä usko, että Pellonperä olisi itse keksinyt tuota (miten tyhmä pitäisi olla), mutta keksityltä se kuulostaa. Ja Pellonperältä huonoa arvostelukykyä, jos on vaan julkaissut tarkistamatta taustoja. 

Vierailija
8/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihminen ei syöksy rutistamaan ketään ja kuljeskele normaalisti jos siltä on kylkiluut poikki. Lapsettomuuden aiheuttama hyväksikäyttö aiheuttaa akuutin hengenvaaran, eli sellaisten vammojen kanssa ympäriinsä pidempään kuljeksiva lapsi olisi menehtynyt. Tosi mauton satu tämä, kohta ei uskota ketään oikeitakaan uhreja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 15:29"]

Ihminen ei syöksy rutistamaan ketään ja kuljeskele normaalisti jos siltä on kylkiluut poikki. Lapsettomuuden aiheuttama hyväksikäyttö aiheuttaa akuutin hengenvaaran, eli sellaisten vammojen kanssa ympäriinsä pidempään kuljeksiva lapsi olisi menehtynyt. Tosi mauton satu tämä, kohta ei uskota ketään oikeitakaan uhreja.

[/quote]

Siis lapsettomuuden aiheuttava hyväksikäyttö, piti kirjoittaa.

 

Vierailija
10/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä törmäsin tähän tekstiin jo alkuviikosta FB:ssä. Alkupuoli oli ihan uskottavaa mut sitten tuli kuvottava olo, että joku on tosiaan keksinyt tämän.

Suomessa tapahtuu lapsen hyväksikäyttöä perheissä ja se on ihan helvetin vastenmielistä ja tuomittavaa, vaikka siitä ei aiheutuisi lapsettomuutta. Ja samoin tapahtuu pahoinpitelyitä, jotka ovat niin ikään tuomittavia vaikka kylkiluita ei muuttuisikaan.

Miksi pitää hakea shokki-efektiä keksityillä tarinoilla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan samaa mieltä! pakko olla keksitty tarina. taisi haluta vaan nimiä kansalaisaloitteeseen. ihan itku tuli kun tuon luin vaan myöhemmin aloin miettimään että nyt joku mättää.

Vierailija
12/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

tarina on kirjotettu liian maalaillen ja tunnelmoiden, siksi en usko että on totta.

ei mustelmilla olevaa lasta myöskään olla huomaamatta ( tosin eerikan tapaus kertoo muuta ) ja ei päiväkodin työntekijät purkahda itkuun noin vain, sosiaalitoimisto noudattaa lakia ja lääkäri ei diagnosoi lapsettomuuttaa tsta vain, ei ole mahdollista. tarinassa voi olla osa totta, mutta tuo tarina on silti sarjaa enkeli-elisa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Keksitty tarina. Kannattaa jokaisen Facebookissa olevan tutustua FB:n vaarat ohjesivustoon, sieltä löytyy kaikki liikkellä olevat hoaxit, tykkäyskaappaukset ja hevonkukkua olevat tarinat.

Vierailija
14/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kyllä ole totta. Luin tuon tarinan itsekin FB:stä ja heti mietin, että tämä ei kyllä taaskaan ole totta vaan keksitty tarina. Monta yksityiskohtaa on oikein mutta esim. juuri tuo, että päiväkodin henkilökunta ei tosiaan havaitsisi tuon tasoista väkivaltaa. Olihan Eerikankin tapauksessa koulu tehnyt vaikka kuinka monta lastensuojeluilmoitusta ja soittanut myös Eerikan isälle että kyllä silloinkin huomattiin. Pieni lapsi ja kylkiluita murtunut... ei se pystyisi edes kävelemään... Ja lapsettomuuden toteaminen. Ei se ihan noin mene. Ensinnäkin hyväksikäytössä tulleet vauriot pitäisi olla tosi mittavat, että voitaisiin sanoa että lapsettomuus on edessä. Tosiaan esim. kohdunsuun paha vaurioituminen tai kohdun repeämä. Siis se lapsi ei kävelisi tai istuisi vaan vuotaisi verta sellaisen käsittelyn jälkeen, verenvuoto olisi sitä luokkaa että pitäisi mennä lääkäriin. 

 

Tosi hirveää keksiä tällaisia tarinoita kun hyväksikäyttöä tapahtuu myös ihan oikeastikin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikös tuo Pellonperä ole itse tapellut lasun kanssa huoltajuusasioihin liittyen? Hän on siis tuon lakialoitteen alkuperäisiä kirjoittajia. Aika mautonta kerätä asialle huomiota ja nimiä aloitteeseen jakamalla FB:ssä keksittyä tarinaa. "Eräs äiti otti minuun yhteyttä ja halusi jakaa tarinansa."

Selvää on, että lastensuojelussa on paljon virheitä ja niistä on syytä puhua mutta miksi valjastaa keksitty tarina tähän hommaan mukaan? Vie vähän pohjaa koko lakialoitteelta. 

Vierailija
16/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkeli-Elisa tuli tarinasta mieleen. Samantyylistä, laahaavaa kuvailua tapahtumista. Jo kilometrin päähän loistaa raflaavuus ja keinotekoinen tarina. Paremmin kirjoitettuna olisi mennyt läpi.

Vierailija
17/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei todellakaan ole totta. Tuo lapsettomuus-kohta sen viimeistään paljastaa. Törkeää keksiä tuollaisia juttuja, menee enkeli-elisa -kategoriaan.

Vierailija
18/18 |
20.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mäkin luin tuon jonkun FB-kaverin klikkaamana ja ajattelin heti, että ei oo totta! Kuka lääkäri sanoo, ettei voi koskaan saada lapsia?? Tää tarina on kuin yläastelaisen tytön kirjoittaman novelli.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme viisi