Hyvinvointivaltio tekee ihmisistä haluttomia ottamaan vastuuta itsestään ja lähimmäisistään

No minä en jaksa pitää huolta lähimmäisistäni enkä halua. En halua olla isäni päihdehoitaja ja parisuhdeterapeutti, enkä mitään muutakaan. Ei ole minun tehtäväni.

Niin, hyvinvointivaltion dilemma on se, että osa ihmisistä ei noudata tavallisia käyttäytymismalleja, vaan toimii systeemissä 'väärin' ja hyväksikäyttää sitä. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on kuitenkin historiallisesti katsoen kansainvälisen vertailun kestävän menestys.

Systeemin alasajo vähemmistössä olevien mätien omenien vuoksi olisi täydellistä typeryyttä, niin pitkään kun ei ole keksitty parempaa mallia..

Luuletko että oikeistoliberaalissa valtiossa "lähimmäiset" pitää yhtään sen paremmin huolta heikommista?

Meilläpäin vapaaehtoinen auttamistyö on hyvin yleistä, ihan spontaanisti kukin kykyjensä mukaan. Johtunee pitkälti katolilaisuudesta, mutta myös paikallisten perhekeskeisyydestä, yhteisöllisyydestä ja luonteenlaadusta. Kääntöpuolena voi olla uteliaisuus, mutta se on pitkälti juuri välittämistä.

Tietysti on olemassa erikseen myös sosiaalityön ja terveydenhuollon ammatinharjoittajia ja ammattiauttajia. Mutta heidän vallankäyttönsä on hieman erilaista kuin muistikuvissani Suomesta tai Ruotsista..

En toisaalta ehkä kovin hyvin enää sopeutuisikaan Nanny state -ideologiaan tai ”pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon”, jossa kaikki välittäminen on ulkoistettu valtiolle ja sen virkamiehille ja yksilön valinnanvapauksia on itseasiassa rajoitettu ja kavennettu, sekä niitä kontrolloidaan ja seurataan tarkasti kohdusta hautaan.

Paradoksaalisesti kuitenkin oikeuslaitos ja siinä tuomioistuimet ovat hyvinkin helläkätisiä, eikä vaikkapa eriasteisista henkirikoksista oikeasti saa kovinkaan tuntuvia rangaistuksia, mikä osaltaan tuntuu lisäävän turvattomuutta.