Muita jotka VIHAAVAT työpaikkaansa?
Olisi kiva tietää, että on muitakin, jotka joka aamu lähtevät töihin vastenmielisyyden vallassa. Olen tullut siihen pisteeseen, että pelkkä työpaikan ajattelukin saa vihan tunteet vellomaan sisällä. Yksinkertaisesti VIHAAN SYVÄSTI sitä paikkaa. Mietin kuumeisesti mitä alkaisin tekemään, että pääsisin pois. Selän takana puhumista, paskanjauhantaa, tekopirteilyä, esittämistä, piilovittuilua, juoruilua ihmisten yksityisasioista, samojen kysymyksien tenttaamista ja jankutusta kuukaudesta, vuodesta toiseen SAATANA. Menen aamuisin töihin ja eräiden naamojen näkeminen saa vitutuskäyrän syöksynousuun entisestään. Olen neutraalisti ja kohtelias, vaikka mieli tekisi sanoa: "Mitä vittua jauhat paskaa siinä päivästä toiseen, oletko ikinä HILJAA?!"
Nyt on sentään loma, mutta nyt jo alkaa ahdistaa maanantainen paluu. En yksinkertaisesti kestä enää. Voin sydämestäni tunnustaa VIHAAVANI SITÄ PAIKKAA.
Kommentit (15)
Jää työttömäksi, niin joku onnellinen työtön pääsee töihin (ja sinä pääset hyville työttömyysansioille)
Tästä paikasta kun pääsen en halua enää koskaan nähdä niitä tiettyjä ihmisiä. Että miten suurta vihaa voi ihminen tuntea.
Ap
Nyt kiireellä ystävä rakas työtä vaihtamaan! Niin tein minä tuossa tilanteessa enkä voisi olla onnellisempi :)
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 23:51"]Jää työttömäksi, niin joku onnellinen työtön pääsee töihin (ja sinä pääset hyville työttömyysansioille)
[/quote]
Tuotakin joskus miettinyt. Ainoa järkevä vaihtoehto tosin olisi potkut, niin ei tarvitse missään selitellä irtisanoutumista. Työmoraali kuitenkin sellainen, ettei kehtaa lorvimisella hankkia potkuja.
Ap
Minä, vaikka olen monta vuotta ollut äitiys/hoitovapaalla. En haluaisi palata tuon työnantajan leipiin. Todella huono työpaikka, ei edes lähipomo viitsi onnitella perheenlisäyksestä.
Ennen pidin, nykyään inhoan. Johtuu esimiehestä ja uusista työkuvioista. En voi lopettaa, it-ala aika tukossa juuri nyt. Hammasta purren tämä menee.
Itselläni oli sama olo ja nukuin vain 3h yössä, kun stressasin seuraavaa työpäivää. Pyysin ja sain aluksi 3kk virkavapaata ja menin toiseen paikkaan töihin. Sitten sainkin sieltä lisää töitä ja lopulta vakituisen paikan. Aah mikä helpotus.
Ikinä en enää siihen alkuperäiseen paikkaan mene!!
Ei nykyinenkään ole täydellinen ja sielläkin on pari evvk naamaa, mutta enimmäkseen ok kuitenkin :)
Yritä vaihtaa työtä tai hae opiskelemaan aikuiskoulutustuella.
Minulla se tilanne, että pidän kyllä työstä mitä teen, mutta lähin esimieheni on täysin ihmisk*rpä. Hänen takiaan olen tällä hetkellä aivan täynnä kyseistä työpaikkaa .. onneksi olen melko varmasti saamassa toisen työpaikan pian. Kävi sen toisen duunin kanssa miten vaan niin pitkään en enää kituuttele vanhassa paikassa.
Ihan sama juttu. Ärsyttää aamuisin lähteä töihin. Illalla ahdistaa. Tilannetta ei helpota se että olin vielä sairaslomallakin masennuksen takia. Mihin vaihtaa jos ala työllistää hyvin ja täällä paikkakunnalla ei muita töitä ole. Hammasta purren ja naama norsunvitulla täällä ollaan. Kuitenkin lasten elämä tällä paikkakunnalla.
Millaisella alalla on tuollaista? Jossain tuotantolaitoksissa? Tai haastavissa asiantuntijatehtävissä? Asiakaspalvelualalla on ainakin yleensä hyvä henki työkavereiden kesken, koska työssä ei ole mitään stressaavaa.
Olin itsekin saikulla jokunen aika sitten jopa kokonaisen viikon (HUH!!!!)verran, koska olin kipeä. No tämän järjettömän pitkän sairasloman jälkeen kun palasin töihin, niin jos vaikka kysyin työnjohtajalta jotain työhön liittyvää asiaa, niin hän vastasi tyyliin "lähde vaikka lomalle." Niin kuin olisin huvikseni oikein lomaillut kotona. Toinen pomo ihan samanlainen. Kysyessä jotain et koskaan saa heti asiallista vastausta, vaan jotain typeriä mukahauskoja heittoja. Vittu mitä idiootteja.
Ap
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 08:41"]Millaisella alalla on tuollaista? Jossain tuotantolaitoksissa? Tai haastavissa asiantuntijatehtävissä? Asiakaspalvelualalla on ainakin yleensä hyvä henki työkavereiden kesken, koska työssä ei ole mitään stressaavaa.
[/quote]
Työ itsessään ei ole stressaavaa, ainoa stressaava tekijä on pari mänttiä. Olen rauhallinen ja hiljainen, ja juttelen omien työkavereideni kanssa, mutta en esim. kerro yksityisasioitani, koska en halua että minusta puhutaan selän takana ja että minua tentataan elämästäni. Persoonallisuuteni ilmeisesti ärsyttää joitakin ihmisiä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 08:41"]
Millaisella alalla on tuollaista? Jossain tuotantolaitoksissa? Tai haastavissa asiantuntijatehtävissä? Asiakaspalvelualalla on ainakin yleensä hyvä henki työkavereiden kesken, koska työssä ei ole mitään stressaavaa.
[/quote]
Aijaa vai? Olen ollut asiakaspalvelualalla kohta kuusi vuotta kolmessa eri työpaikassa ja mitä olen huomannut niin juuri se stessittömyys laittaa työkaverit juoruilemaan ja puhumaan toisten asioista selän takana, ei vaan ole niin kiire töissä niin keksitään muuta tekemistä. Naisvaltaisissa aloissa varsinkin tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tasan yksi työpaikka asiakaspalvelualalta oli täydellinen ja oli miehiä saman verran kuin naisia töissä, mutta kyllä sieltäkin löytyi se yksi harakka joka levitti perättömiä asioita ja aiheutti mielipahaa.
Olen yhä asiakaspalvelualalla koska pidän siitä ja minut on kuin luotu työhön. Työskentelen yksin ja minulla on tasan kaksi työkaveria, toinen niistä pomoni joka on aivan ihana ihminen ja toinen tietysti ihminen jota haluan vältellä loppuun asti. Mutta kuten sanoin, jokaisella työpaikalla on ainakin yksi ihminen jonka kanssa ei vaan tule toimeen.
Vähän sama tilanne minulla. Olen nyt onneksi opintovapaalla kyseisesyä.paikasta. siihen käärmeenpesään en enää haluaisi palata.
Voi että, muistan tunteen. Nyt ei ole enää vuoteen tarvinnut siellä käydä!