Mua hävettää mielenterveysongelmat.

Ei tarvitse hävetä! Ei ensinkään :-). Leuka pystyyn!

Yritä ekana työstää tuo häpeä pois ja sitten vasta muiden ongelmien kimppuun. Monen mt ongelman taustalla on häpeä. Suosittelen. Omasta kokemuksesta puhun :-)

Entä vertaistukiryhmät?

Minuakin hävettää. Ja nolottaa. On helpottanut kuitenkin, kun olen viime aikoina ollut tekemisissä samoista asioista kärsivien kanssa. Keskustelut muiden kanssa on auttanut ymmärtämään asioita laajemmin. Tsemppiä sinulle!

Mä olen alkanut puhumaan avoimemmin niin yllättäen ympäristö onkin kuunnellut tarkkaan ja halunnut tietää/ymmärtää. Ovat rennompia asioitteni suhteen nyt.

Häpeän työstäminen kannattaa! Puhu siitä seuraavan kerran mt toimistossa :-) Suosittelen! Ala jutella siitä joka kerta vähän ja sitten yhes käytte läpi sitä.

Häpeän työstäminen kannattaa! Puhu siitä seuraavan kerran mt toimistossa :-) Suosittelen! Ala jutella siitä joka kerta vähän ja sitten yhes käytte läpi sitä.

Häpeän työstäminen kannattaa! Puhu siitä seuraavan kerran mt toimistossa :-) Suosittelen! Ala jutella siitä joka kerta vähän ja sitten yhes käytte läpi sitä.

mä oon niin maassa et kotityöt tuntuu elämääki suuremmilta töiltä. Mieluummin vain makoilisin ja nukkuisin. Enskuun alussa omalääkärille aika et saa lähetteen mt-toimistoon. Ei tää juhlimista oo, mut en mä kyl häpeäkään sitä et oon tämmösessä jamassa, enemmänki ärsyttää olla näin maassa ettei mitään jaksais....

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 15:04"]mä oon niin maassa et kotityöt tuntuu elämääki suuremmilta töiltä. Mieluummin vain makoilisin ja nukkuisin. Enskuun alussa omalääkärille aika et saa lähetteen mt-toimistoon. Ei tää juhlimista oo, mut en mä kyl häpeäkään sitä et oon tämmösessä jamassa, enemmänki ärsyttää olla näin maassa ettei mitään jaksais....

[/quote]

Mul on ihan sama. Alotin lääkkeet 2 viikkoo sitten. Toivottavasti niist löytys apua.

Itse olen sairastanut myös masennuksen johon liittyi sosiaalisten tilanteiden pelkoa, hyperventilaatiokohtauksia (olikohan jonkun asteisia paniikkikohtauksia?) unettomuutta, itsetuhoisuutta ynnä muuta. Pitkän aikaa haudoin asioita oman pääni sisällä, söin lääkkeitä ja kävin epäsäännöllisesti puhumassa mielenterveystoimistossa. Suurimman avun sain siitä, kun uskalsin alkaa puhua tuntemuksistani läheisilleni ja pyytää apua. Nyt olen kuntoutunut ja olen päässyt opiskelu- ja työelämään kiinni. Elämä voittaa ja usko pois, niin se voittaa sinullakin! Mielenterveysongelmissa ei ole MITÄÄN hävettävää. Aivan niinkuin luu murtuu, samalla tavoin mieli voi murtua. Luu kestää tietyn verran painetta ja iskuja ennen kuin se murtuu, samoin on mielen kanssa. Sun mieli on nyt vaan saanut liian suuren taakan kannettavakseen. Ihminen ei ole pelkästään fyysinen keho vaan ihmisen olemukseen ja elämään kuuluu myös henkinen puoli. Paljon voimia sinulle.

Minäkin kärsin toistuvasta masennuksesta, ahdistuksesta ja lisäksi saan paniikkihäiriökohtauksia mutta en totisesti ala häpeämään sairauksiani.

Itse pidän vähän omitusina sellaisia ihmisiä jotka eivät masennu tämänlaisessa maailmassa. Masentuneilla on realistisempi maailmankuva.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:05"]Itse pidän vähän omitusina sellaisia ihmisiä jotka eivät masennu tämänlaisessa maailmassa. Masentuneilla on realistisempi maailmankuva.

[/quote]

Totta tuokin jossain määrin :-)

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 15:49"]Itse olen sairastanut myös masennuksen johon liittyi sosiaalisten tilanteiden pelkoa, hyperventilaatiokohtauksia (olikohan jonkun asteisia paniikkikohtauksia?) unettomuutta, itsetuhoisuutta ynnä muuta. Pitkän aikaa haudoin asioita oman pääni sisällä, söin lääkkeitä ja kävin epäsäännöllisesti puhumassa mielenterveystoimistossa. Suurimman avun sain siitä, kun uskalsin alkaa puhua tuntemuksistani läheisilleni ja pyytää apua. Nyt olen kuntoutunut ja olen päässyt opiskelu- ja työelämään kiinni. Elämä voittaa ja usko pois, niin se voittaa sinullakin! Mielenterveysongelmissa ei ole MITÄÄN hävettävää. Aivan niinkuin luu murtuu, samalla tavoin mieli voi murtua. Luu kestää tietyn verran painetta ja iskuja ennen kuin se murtuu, samoin on mielen kanssa. Sun mieli on nyt vaan saanut liian suuren taakan kannettavakseen. Ihminen ei ole pelkästään fyysinen keho vaan ihmisen olemukseen ja elämään kuuluu myös henkinen puoli. Paljon voimia sinulle.

[/quote]

Samaa mieltä tuosta läheisille puhumisesta. Salailu lisää taakkaa jos kokee että sen kanssa on 100% yksin. Kannattaa alkuun kokeilla arkista jutustelua tai sitä että sanoo "olo on välillä toivoton, kun en tiedä mitä mieltä olet tilanteestani, hävettää tämä...". Ne sanat voi olla käänteentekevät!