Lue keskustelun säännöt.
Argh, uhmaikä & naapurin kommentit
19.02.2014 |
Meillä 2½ -vuotiaalla uhmaikä pahimmillaan ja oltiin ulkona omassa pihassa ja lapsi kiukkusi ihan koko ajan. Yritettiin rataskävelylle ja 100m päässä huusi täyttä kurkkua ja itki ettei halua eteenpäin, muttei myöskään taaksepäin! No, minä käännyin kotia kohden ja huuto vain yltyi. Sitten huudahdin, että nyt riitti mennään sitten sisälle.
No naapurin pappa oli pihassa ja tuli ihmettelemään mikä hätänä ja onko tuollainen huuto normaalia, huh heijaa.. Sanoi vielä että onkohan lapsella kaikki hyvin kun kiukuttelee. Sanoin, että tuolla on ihan nimikin ja se on uhmaikä - sanoi ettei ole ennen kuullutkaan.
Sanoi, että jos lapsi kiukuttelee, niin ei siinä äiti saa hermostua.
Juu ei saa, tiedän sen itsekin, mutta joskus kun on päiviä jolloin kiukkukohtauksia on ihan toistuvasti, niin kyllä siinä kuka vain väsyy ja korottaa ääntä.
Tulipa huono-äiti olo.
Kommentit (11)
Otitkohan nyt vain liikaa itseesi. Naapurin papparainen..hänellä ei varmaan ole mitään omakohtaista kokemusta uhmaiästä. Siihen aikaan lapset kasvatti vain äidit, isät oli aina jossain metsä-/maataloustöissä. Jätä yhden ihmisen komentti omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassahan se on. Turha sinun on alkaa karjua.
Ei varmaan saisi hermostua, mutta enpä ole tavannut sellaista pyhimystä, jolla ei uhmaikäiseen koskaan mene hermo. Jos naapurin papalla on ollut lapsia, niin aika lienee ainakin kullannut muistot, eli ei kannata jäädä liikaa tuota kommenttia miettimään. Pää pystyyn ap, ei lapsi yhdestä tiuskaisusta vielä rikki mene :)
Ärsyttää tollaiset papparaiset, olisit sanonut että sinähän sen äitinä tiedät.
No hällä on kyllä 5 tai 6 aikuista 40-60v lasta, mutta tuskinpa on niitä itse hoitanut.
Kolasin naapurin pihan ja lapseni meni hänen luokse sisälle ja kun menin hakemaan, niin lapsi istui pöydässä joi limpparia ja söi keksi ja naapuri sanoi, että katso nyt.. eihän se täälläkään kiukuttele! Joo ei varmasti kiukuttele kukaan lapsi, jos lykkää nenän eteen limpparia ja keksiä, mutta se sokerin syöminen näkyy sitten lisääntyvänä kiukkuna.
Uhmaikäisen kanssa on välillä raskasta, vaikka muuten on niin kiltti ja ihana lapsi. Eilen mm.heittäytyi keskelle kauppaa ja syy oli väärät kärryt, hän olisi halunnut jotkut eri.
Tulee vain paha mieli, kun kohtaa ihmisiä jotka ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit ottanut sen lapsen rattaista pois. Kai se jo itsekin osaa kävellä. Varmaan sillä oli pissahätä ja nälkäkin vähän. Ei uhmakohtaus tyhjästä synny.
Anteeksi, mutta kasvata vähän paksumpaa nahkaa... Susta tulee vuosien myötä kunnon mielensäpahoittaja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap.. valitettavasti olen koko ikäni ollut herkkänahkainen ja kiltti. En näytä sitä muille, mutta kärsin itse mielipahasta.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 12:26"]
No hällä on kyllä 5 tai 6 aikuista 40-60v lasta, mutta tuskinpa on niitä itse hoitanut.
Kolasin naapurin pihan ja lapseni meni hänen luokse sisälle ja kun menin hakemaan, niin lapsi istui pöydässä joi limpparia ja söi keksi ja naapuri sanoi, että katso nyt.. eihän se täälläkään kiukuttele! Joo ei varmasti kiukuttele kukaan lapsi, jos lykkää nenän eteen limpparia ja keksiä, mutta se sokerin syöminen näkyy sitten lisääntyvänä kiukkuna.
Uhmaikäisen kanssa on välillä raskasta, vaikka muuten on niin kiltti ja ihana lapsi. Eilen mm.heittäytyi keskelle kauppaa ja syy oli väärät kärryt, hän olisi halunnut jotkut eri.
Tulee vain paha mieli, kun kohtaa ihmisiä jotka ei ymmärrä.
[/quote]
Ei tuollaisista kannata pahoittaa mieltä. Meillä 2v8kk ja todella kovassa uhmaiässä helpon vauva ja taaperoiän jälkeen. Meillä ei tietystä syystä tehdä kauppareissuja enää paljoakaan oman kärryn kanssa ja aika harvoin edes käyn yksin lapsen kanssa kaupassa. Viimeksi kun siihen erehdyin ja annoin vielä kärrynkin lähikaupassamme, hain lapsen kahdesti sieltä henkilökunnapuolelta maitokaappien vierestä. Onneksi oli pikainen kauppareissu muutenkin kaikin puolin. Ulkona olo on onneksi se paikka missä se uhma unohtuu, mutta vaunuilemaan en enää lähde, koska lapsi haluaa kävellä itse ja matka kestää sitten aika pitkään. Tai käymme korkeintaan jonkun ihan lyhyen matkan. Muuten kyllä jaksaa puuhailla pihalla vaikka itse tekisin lumitöitäkin.
Kyllä se siitä helpottaa ja usko pois kyllä minäkin olen joskus suuttuunut lapselle ja pahoittanut mieleni kun kokoajan saa jostain "tapella". Mutta nyt ihan yhtä äkkiä nuita helpompia päiviä on alkanut ilmestymään yhä useampi viikkoon ja pelkkä nätti kieltäminen toimii. Ne on vain ne toistot ja oma periksiantamattomuus.
Jätä ulkopuolisten kommentit omaan arvoonsa. Ja ei maailma kaadu jos lapsi saa viettää herkkuhetken naapurissa. Ole onnellinen että sait hetken omaa aikaa ja purkaa sen kiukun lumitöihin. Tuskin lapsi siellä naapurissa keksiä syö kaiken aikaa.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, tuttu tunne kaikille uhmaiän kokeneiden lasten vanhemmille! Varsinkin jos lapsi on vielä kotihoidossa ja sitä kiukkua joutuu kuuntelemaan kokopäiväisesti viikosta ja kuukaudesta toiseen... Sitten kun joku ulkopuolinen, joka ei ole millään lailla vastuussa lapsesta eikä katsele sitä touhua päivittäin aamusta iltaan, antaa noita "älä hermostu"-neuvojaan (lue: itsestäänselvyyksiä), niin se on todella ärsyttävää. Aina. Aivan sama sanottiinko se hyvällä tai vähemmän hyvällä tarkoituksella.
Mutta noihin neuvojiin pätee sama sääntö kuin uhmaikäiseen: Älä hermostu, korjaa neuvojan asennetta jonka jälkeen älä jää jankkaamaan, vaan jätät huomiotta. Unohda ja jatka elämää.
Toimit ihan oikein, kun määräsit lapsen sisälle käytöksen mennessä huonoksi ulkona. Vain sitä kautta 2-vuotias oppii sen, mikä on huonoa käytöstä ja mitä siitä seuraa. Ääntäkin saa korottaa, jos lapsi ei muuten usko. Raivoaminen on jotain ihan muuta.
okei, helpottiko?