Lue keskustelun säännöt.
Miten ihastus "ohitetaan"
18.02.2014 |
Olen pitkässä suhteessa ja käytännössä koko nuoruuteni viettänyt saman naisen kanssa. Suhde on mielestäni hyvä ja siksi olenkin todella kiusaantunut näistä tunteista jotka pyörivät mielessä. En todellakaan halua vaaraantaa suhdettani, mutta tiedän leikkiväni tulella. Kyseinen ihminen ilmestyi elämääni sattumien kautta, mutta yhteistä ystäväpiiriä on jonkin verran. Mietinkin, että onkohan tämä osa jotain kolmenkympin kriisiä, koska ikinään ihastus ei ole ollut näin voimakasta. Tiedän, että pitkässä suhteessa nämä on täysin normaaleja tilanteinta. Mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta se on kyllä vaatinut aika paljon selkärankaa ja haluan ainakin kuvitella, että tärkein syy on se, että en halua millään tavoin loukata vaimoani. Meillä on 10 vuotta takana ja kaksi lasta. Miten minä saan nämä tunteet pois päästäni. Ensimmäinen ajatus kun herään ja menen pesemään hampaita on se, että mitähän ihastukselleni kuuluu. Tunnen olevani kaikesta huolimatta kovin "syntinen". Uskaltaisitko puhua tällaisesta kumppanillesi?
Kommentit (17)
Hyviä neuvoja ja todella ajankohtaisia itsellekin. Tapasin töiden merkeissä palaverissa erään naisen ennen joulua. Aluksi katselin vain, että onpas todellakin ulkoisesti viehättävä nainen. Me ei olla samassa yrityksessä töissä, vaan teemme paria yhteistä projektia. Olemme pitäneet pari yhteistä palaveria, joissa ei ole ollut muita läsnä, vaihtaneet lukuisia sähköposteja ja soitelleet pitkiä puheluja. Kahdenkeskisissä keskusteluissa jutut ovat alkaneet mennä pikemminkin henkilökohtaisen elämän puimiseen kuin työasioiden läpikäyntiin.
Olen tässä parin kuukauden aikana huomannut, että tämä nainen on tavattoman älykäs ja miellyttävä kauneutensa lisäksi. Samalla huomaamattani olen ihastunut korviani myöten häneen. Luulen myös, että hänellä on jotakin mielenkiintoa myös minua kohtaan tai sitten olen tulkinnut singnaalit aivan totaalisen väärin.
Nyt tappelen itseni kanssa, että pääsisin eroon ihastuksesta, sillä en halua satuttaa vaimoani, enkä myöskään halua hankaloittaa ihastukseni perhe-elämää. Pelottaa vaan rajusti, että miten saan itseni hillittyä, sillä tämä ihastus on vallannut mieleni aivan täydellisesti.
Jos jotakin positiivista pitää tästä tilanteesta etsiä, niin on minulla ainakin oma pieni salaisuus, jota voin vaalia ja josta saan tietyllä tapaa hyvää virettä päivään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kasvaa, mitä ruokit. Älä ruoki niitä ajatuksia, vaan opettele päästämään niistä irti. Ajattele jotakin muuta. Esimerkiksi sitä, miltä jalkapohjasi tuntuvat kylppärin lattiaa vasten tai miltä tuntuu, kun ilma virtaa keuhkoihin. Kehon tuntemuksiin keskittyminen auttaa lopettamaan ei-toivotun haaveilun. Jos samalla intensiteetillä tunnustelet, miltä vaimosi iho tuntuu sinun ihoasi vasten, aina parempi.
Tarkennetaan vielä, että yleensä tällaiset ihastukset ei ole minulla kauan kestänyt. Tämä on jo kuukausia ja ollaan lähes päivittäin jollain tavalla yhteydessä toisiimme. Harrastuksiakaan ei viitsisi ruveta lopettamaan ihan vain yhden ihastuksen vuoksi. Toisaalta ei hänkään ole tilannettani yrittänyt yhtään helpommaksi tehdä, mutta en voi ihastustani siitä syyttääkään. Minähän se tässä väärin teen ehkä jopa molempia kohtaan.
-AP-
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 22:27"]
Se kasvaa, mitä ruokit. Älä ruoki niitä ajatuksia, vaan opettele päästämään niistä irti. Ajattele jotakin muuta. Esimerkiksi sitä, miltä jalkapohjasi tuntuvat kylppärin lattiaa vasten tai miltä tuntuu, kun ilma virtaa keuhkoihin. Kehon tuntemuksiin keskittyminen auttaa lopettamaan ei-toivotun haaveilun. Jos samalla intensiteetillä tunnustelet, miltä vaimosi iho tuntuu sinun ihoasi vasten, aina parempi.
[/quote]
Siis hyviä pointteja. Olen yrittänyt kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Viimeksi mm. poistin hänen numeron, mutta en saanut sanotuksi, että haluaisin tälle asialle jonkun päätöksen. Kun rakastui vaimooni sain kokea sen kaiken kauneuden, mutta nyt kaikki jää vain arvailujen varaan. Se ei tällaista uteliasta luonnetta tyydytä, mutta toistaiseksi olen vielä pärjännyt. Mietin juuri, että jos avaisin asiaa vaimolleni niin saisiko se minut tavallaan etääntymään tilanteesta. Ainakin se olisi rehellistä, mutta joskus pitää myös laskea valkoisia valheita.
-AP-
samanlainen tilanne täällä. En menisi puhumaan puolisolle asiasta (kuinka perisuomalaista :D), sillä minun tilanteessani ainkaan mitään ei ole tapahtunut ja kertominen vain loukkaisi syvästi puolisoa.
Neloselta tuli todella hyvä neuvo! Olen itsekin yrittänyt suunnata positiivisen viban puolisoon (ihan hyväällä menestyksellä) ja kyllä se ihastus unohtuu puolison iholla kun muistaa kuinka hyvin asiat oikeasti ovat... Ja itselläni ainakin ihastus on vain haave, sama arki (vielä vaikeammin uusioperheenä) jatkuisi kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapaatko siis tätä ihastusta säännöllisesti esim viikoittain harrastuksesi lomassa?
aika on paras ratkaisu.
Pari kertaa viikossa näen harrastuksen lomassa. Mahdollisuus olisi useamminkin, mutta olen muuttanut hieman aikataulujani. Tosin ensisijaisesti työni vuoksi. Ollaan myös nähty harrastusten jälkeen, mutta silloin isommalla porukalla jolloin ollaan pidetty luontaista etäisyyttä toisiimme. Toisaalta uskon, että sokeakin näkee miten katson häntä. Toivoisin, että tämä ihastukseni löytäisi itselleen hyvän miehen. Siis hyvän miehen. Naurattaa jo etukäteen mahdollinen mustasukkaisuus, mutta toivottavasti ennen sitä myös oma tunteiden myrsky on laantunut.
-AP_
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et tietenkään kerro vaimollesi mitään! Pidät fantasiat omana tietonasi niin silloin ne ovat viattomia vielä! Unohtuu tuollaiset jutut sitten ajan kanssa. Ken ties vaimosi kokee itse parhaillaan jotakin vastaavaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä taida kertoa. SYytkin on jo mainittu Tunnenko turhaa syylllisyyttä vai sattuuko tätä naisillekin .:)
jos oikeasti haluat eroon lopeta harrastus hetkeksi :/
Nyt kaikki hyökkää kimppuuni, mutta mitä muuta voi tehdä jos ap tuntee ettei saa ihastusta mielestään useiden kuukausien jälkeenkään? Tuohan on jo ihan lähellä rakastumista. Ihastus on ohimenevää rakkaus on ja pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, aika tutunkuuloista, paitsi että mieheni aloitti suhteen ihastuksensa kanssa selkäni takana ja tämä "ihastus" alkoi roikkua mieheni perässä vielä, vaikka mieheltäni loppui mielenkiinto...pysyttiin siis yhdessä ja selvitettiin tilanne, jo perheenkin vuoksi...tapahtuneesta on jo kulunut useampi vuosi, mutta silti aika ajoin olen huomannut, että jos mieheni käyttäytyy "tietyllä" tavalla, heti muistuu mieleen mä miuutama kk:n kestänyt episodi...joten alkuperäiselle kirjoittajalle neuvoksi; jos haluat jatkaa auvoista perhe-elämää, ilman turhia murheita, unohdat samantien sen ihastuksesi...voin kokemuksesta sanoa, että puolisollasi ei tule olemaan helppoa, jos ajattelet nyt vain itseäsi.
Joo, aika tutunkuuloista, paitsi että mieheni aloitti suhteen ihastuksensa kanssa selkäni takana ja tämä "ihastus" alkoi roikkua mieheni perässä vielä, vaikka mieheltäni loppui mielenkiinto...pysyttiin siis yhdessä ja selvitettiin tilanne, jo perheenkin vuoksi...tapahtuneesta on jo kulunut useampi vuosi, mutta silti aika ajoin olen huomannut, että jos mieheni käyttäytyy "tietyllä" tavalla, heti muistuu mieleen mä miuutama kk:n kestänyt episodi...joten alkuperäiselle kirjoittajalle neuvoksi; jos haluat jatkaa auvoista perhe-elämää, ilman turhia murheita, unohdat samantien sen ihastuksesi...voin kokemuksesta sanoa, että puolisollasi ei tule olemaan helppoa, jos ajattelet nyt vain itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö mitä, pitkien suhteiden aikana on täysin normaalia ihastua hetkellisesti muihinkin ihmisiin. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa että asian suhteen tarvisi ryhtyä toimenpiteisiin ja se oma suhde olisi tullut tiensä päähän. En kuitenkaan suosittele kertomaan puolisolle näistä muista ihastuksen tunteista. Se vain romuttaisi kumppanin rakastetun olon. Näin ainakin omalla kohdallani, haluan tuntea olevani se mieheni ainoa ja oikea syvä rakkaus.
Itsekin olen kokenut 10 vuoden avioliitossani jo parikin ihastusta. Ei ne kuitenkaan niin voimakkaita tunteita ole olleet mitä rakkaus miestäni kohtaan. Itse välttelen hetkellisesti kyseisen ihmisen tapaamista jos tunnen ihastusta. Se tunne menee kyllä ohi ja hetken kuluttua tuntuu vähän jopa huvittavalta. Tyyliin mitä ihmettä tuossa oikein näin? Monesti ihastumme juuri sellaiseen ihmiseen, mitä asiaa sen hetkisessä elämässä kaipaamme. Esimerkkinä että kaipaat ymmärrystä, saat tältä ihmiseltä ymmärrystä jne. Esimerkkinä kerron vielä sen että yksi mies alkoi kovasti lähestyä minua facebookin keskusteluissa. Aluksi se oli ihan kaverillista, mutta pikku hiljaa siihen alkoi sekoittua ihastuksen tunteita ja homma olisi pian karannut käsistä, ellen olisi tehnyt lujaa päätötä siitä että nyt tämä kirjottelu loppuu ja poistin miehen vielä kavereista että kiusaus ei olisi niin suuri. Tietenkin selitin tälle miehelle että miksi näin teen ja ymmärsi kyllä minua. Hänkin oli omalla tahollaan varattu.
Olen vain antanut olla. Ei se paljoa vaadi vaikka miten ihastunut on.
Ajan kanssa laantuu pois.
Minulla on aina aika tehnyt tehtävänsä, mutta toisaalta nämä ihastukset on ollut yhtä lapsellisia kuin ala-asteella. Tiettyyn pisteeseen asti se voi jopa elävöittää suhdetta, koska onpahan ainakin hyvällä tuulella. Sitten jos ei aika hoida niin kyllä siinä suhteessakin jotain vikaa on.
Mulla on ollut aika samanlainen tilanne. Kyse oli nimenomaan harrastuskaverista, jota tapasin viikottain. Meillä ihastus oli selvästi molemminpuolista, mutta kumpikin oli parisuhteessa. Ei siis koskaan ihastuksen kanssa puhuttu asiasta, mutta aika ilmeistähän se oli. Yhtä ilmeistä oli myös se, että molemmat pyrkivät eroon tilanteesta. Nyt edelleenkin noin kolme vuotta tapahtumien alusta ollaan samassa harrastusporukassa. Meillä on jollain tapaa "erityinen suhde" eli tunnemme toisemme aika paljon paremmin kuin muut porukasta huomaa. Hän on edelleen mielestäni ihana, mutta oma mies on paljon ihanampi :)
Miten tähän päädyttiin? Aika teki tehtävänsä ja se kyllä helpotti, ettei esim. kesän aikana juurikaan nähdä. Myös tahdonvoimaa se vaatii ja halua pysyä oman puolison kanssa. Suosittelenkin sulle, että keskityt täysillä siihen omaan parisuhteeseen ja yrität saada siihen uutta kipinää. Kyllä siinä toiset unohtuu :)
Niin ja vielä se, että en kertonut enkä sinuna kertoisi puolisolle, jos mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Joskus on helpompaa kun ei tiedä. Mun miehellä nimittäin oli vastaavanlainen ihastus myös ja meni tunnustamaan sen mulle vaikkei heilläkään mitään tapahtunut. Uskon, että olisin ollut onnellisempi ilman sitä tietoa.