Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää mun elämä on rajoittunut vaan kotiin
03.11.2020 |
En pääse mihkään. Ei ole autoa kun ei ole töitä jolla ylläpitää sitä ei kavereita päivästä toiseen yksin.
Joudun asumaan vanhempien luona ja otetaan joka kerta yhteen jos pyydän että voisiko päästä edes kilometrin päähän kauppaan autolla.
Pääsen hyvällä tuurilla 1x kuukaudessa prismaan ja se on ainoa mahdollisuus nähdä ihmisiä.
Olen todella masentunut ja kukaan ei halua auttaa pääsemään kiinni yhteiskuntaan. Sossu pommittaa kuntouttavasta jatkuvasti ja toimeentulotuesta leikattiin jo 50% pois kun en suostu orjatyöhön.
Ei ole ketään kenelle purkaa omaa pahaa oloa. Asianajajan olen palkannut hoitamaan asiaani terveyteen liittyen mutta ei hänelle voi puhua mielenterveysongelmista.
En tiedä kauanko jaksan olla enää vankina omassa elämässäni, kun en yksinkertaisesti pääse mihinkään. En saa kyytiä kun 1x viikossa jos joku suostuu lähtemään. Kaikki mitä pyydän on päähänpistojani eikä mulla muiden mielestä ole tarvetta päästä minnekään.
Olen käynyt todella syvällä masennuksessa ja mietin kerran miten pääsisin pois mahdollisimman pian.
Siihen puututtiin kyllä mutta silti jäin taas täysin yksin omiin oloihin.
Entiedä ymmärtääkö kukaan tästä mitään mutta olen todella masentunut.
Lähinnä siitä kun ei ole liikkumisvapautta ja voisi laajentaa ympäristöä jossa liikun. On helvetin vaikeaa jos suoraan sanon.
Kommentit (14)
Jos kauppaan on kilometri matkaa, miksi et kävele? Siinä sulle nyt ihan ekana ilmasta sisältöä elämään, ala lenkkeilemään ja kävele ihmisten ilmoilla. Tuli mieleen, jaksaisitko opiskella kansanopistossa? Siellä on tyyliin vuoden kestoisia ammatillisia koulutuksia, varmaan nyt paljon myös etänä. Pääsisit johonkin kiinni. Googlaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko saada oman asunnon jos menisit kuntouttavaan työtoimintaan? Ymmärrän kyllä ettei se houkuta sellainen orjatyö.
Hanki polkupyörä älälä ole niin riippuvainen vanhemmistasi. Mene sinne kuntouttavaan sit.
Hyvä syy pysyä ratista pois, jos pelkäät tekeväsi jotain itsellesi. Muuta kotoa pois, äläkä kiukuttele vanhemmillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä väliä kun en saa ku kerran viikossa kyydin. Ihanku olisin joku koriste esine joka ei tarvi ihmisten palveluita pelkkää orjatyötä ja lällättelyä päivästä toiseen. Jos mä suutun ni mä oon hirveen paha ihminen. Mua saa haukkua päin naamaa mut jos yritän puolustautua ei auta. Oon umpikujassa ja ei täältä oo poispääsyä. Menetetty elämä.
Vierailija kirjoitti:
No mitä väliä kun en saa ku kerran viikossa kyydin. Ihanku olisin joku koriste esine joka ei tarvi ihmisten palveluita pelkkää orjatyötä ja lällättelyä päivästä toiseen. Jos mä suutun ni mä oon hirveen paha ihminen. Mua saa haukkua päin naamaa mut jos yritän puolustautua ei auta. Oon umpikujassa ja ei täältä oo poispääsyä. Menetetty elämä.
Mitä sun pitäisi sitten saada? Ja keneltä? Vanhemmiltasi oman auton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa! Olet masentunut, siihen tarviit apuja. Asutko kotona? Nyt yhteys lääkäriin, niin me muutkin teemme, kun omat voimat finaalissa. Kaikkea hyvää sulle sinne missä oletkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että hyötyisit mielenterveyspoliklinikan asiakkuudesta jotta pääsisit juttelemaan ammattilaisille tilanteestasi. Sitten selvittelemään lähialueen mielenterveystoimijoiden järjestö-ja yhdistystoimintaa, jotta saat kodin ulkopuolista elämää ja tutustumaan ihmisiin.
Keskity ap elämäsi hyviin puoliin! Elämäsi ei ole menetetty! Olet fyysisesti terve ja ilmeisen nuorikin, sinulla on mahdollisuudet mihin tahansa. Tuo masennus on tärkeää hoitaa kuntoon heti. Jos omaan asuntoon muuttaminen ei ole juuri nyt vaihtoehto niin kehittele itsellesi muuten hyvää sisältöä elämääsi, lue, opiskele vaikkapa joku mielenkiintoinen verkkokurssi (niitä löytyy ilmaisinakin vaikka millä mitalla). Mutta ihan ensimmäisenä hanki apua masennukseen. Voisitko puhua ajatuksistasi jomman kumman vanhempasi kanssa kahden kesken? Uskoisin että vanhemmat kuitenkin pääsääntöisesti toivovat lapsilleen kaikkea parasta. Kerro suoraan masennuksestasi ja ajatuksistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä hanki apua masennukseesi. Eihän sua kukaan edes palkkaisi oikeisiin töihin, kun selvästikään et ole työkykyinen. Kuntouttava on sulle tällä hetkellä ainoa mahdollisuus tienata jotain niin, että sun toimeentulotukeasi ei leikata. Miksi joudut asumaan vanhempiesi kanssa? Taloudellisista syistäkö? Kyllä työttömänäkin voi elää omillaan, mutta silloin valitettavasti ei voi kieltäytyä tekemästä jotain itselleen epämukavaa hommaa tai muuten käy just niin, että toimeentulotukea leikataan tai tulee karenssia. Onko sulla jo ammatti hankittuna? Jos ei, voisitko lähteä opiskelemaan? Siis sitten, kun olet ensin saanut masennukseesi apua?
En yhtään ihmettele, jos koet olevasi umpikujassa. Kukaan ei kuitenkaan tule hakemaan sua umpikujastasi pois vaan sun pitää itse sieltä lähteä. Kuntouttavaan, opiskelemaan ja sitten oikeisiin töihin. Mutta ensin masennuksesi vuoksi lääkäriin ja sitten alat katsella itsellesi asuntoa.
Olet umpikujassa, tarvitset edes sen paskatyön päästäksesi pois vanhempien nurkista. Ensin teet töitä ja säästät korttiin, jonka jälkeen työmahdollisuuksia avautuu enemmän. Siinä ohessa etsit asuntoa, työttömän ei ole niin helppoa saada asuntoa. Mitä pidempään loikoilet, sen vaikeammaksi tilanne käy. Toinen vaihtoehto on mennä kouluun ja yrittää saada asuntoa, tehdä töitä kesällä ja säästää korttiin. Opiskelujen lomassa voit saada uusia ystäviä.
Pelkään vaan että teen itselleni jotain kun mieli on niin sairas etten jaksa enää iloita mistään. Kuvittelen ihmisten tuijottavan mua ja kuulen harhoja koska mulla ei todellakaan ole kavereita. Sitäkään ei olla koskaan ihmetelty vaikka olen sanonut että on tylsää olla jatkuvasti yksin. On varmaan ainoa keino mennä hoitoon jos edes tämmönen luuseri mihkään pääsee.
En tiedä mitä teen kun ei ole todellakaan mitään tehtävissä. Yksikin sukulainen sanoi että mitähän sä autolla edes tekisit, niin mitä ihmiset autolla tekee ajaa että pääsee helpommin perille?
Häpeän itseäni ihan hirveästi enkä nauti yhtään omasta elämäntilanteestani. Koulut on jääny kesken kiusaamisen takia ja en sellaista jaksa tämmöisellä mielenterveydellä. Ihansama enään kun ei kuulu mihinkään yhteisöön niin ei kuulu.