Onko abipoikien vanhempia paikalla?

No mitä sitten? Jos kerran "pärjää elämässä kuitenkin"? Että sinä voisit retostella?

Meillä poika kirjoitti viime keväänä ja täsmälleen samat tuntemukset ja meiningit oli meillä silloin. Lopputulos oli C:n paperit, vaikka pienellä panostuksella olisi saanut paremmat. Mutta kun ei niin ei. Syksyllä poika aloitti amk-opinnot, mutta toivotaan, että viisastuu ja varsinkin aktivoituu sen verran, että kiinnostuu tosissaan opiskelusta ja jatkaa vielä eteenpäinkin. Toivossa on hyvä elää, mutta yritän kaikkeni, etten mäkätä, vaan annan mennä omia polkujaan. tavallaan yritän itsenäistyä pojastani :) Meillä myös kolme vuotta nuorempi pikkuveli tallaa isoveljensä jalanjälkiä, sama ote hänellä :/

Se on tuo ikuinen kysymys kasvatuksessa, että onko kova kuri vai antaako kulkea omia teitään. Itse olen onnellinen äitini antamasta kurista, että luin lukiossa ahkerasti ja kirjoitin E: n paperit ja oli helppo jatkaa siitä eteenpäin. Kuri tympii mutta oli siitä hyötyä. En näe siinäkään ongelmaa että antaa lapsen tehä mitä lystää ja antaa tajuta sitten itse kantapään kautta, lopputulos on varmasti eri. Onhan brittilässäkin kouluja jossa oppilaat saavat itse valita opiskelevatko vai tekevätkö jotain muuta, ja lopputulokset olleet yllättävän positiivisia.

Minulla on jo vuosia sitten kirjoittanut poika, lapsena ja peruskouluisena iloinen helppo lapsi. En tiedä miten olisi toisin pitänyt kasvattaa, teki tehtävät ja kantoi vastuu koulustaan yläkoulun 9lk jouluun asti, sen jälkeen on ollut alamäkeä koko elämä.  Siinä vaiheessa kun koulu loppui ja kirjoitukset oli ohi oli 8 kurssia käymättä, jotenkin ne sai läpi ja yo-todistuksen käteen. 

Työssä on käynyt koko ajan, armeija aikaa lukuun ottamatta, amk:nkin pääsi ja vuoden kävi, ainakin paikalla, sen jälkeen huonommin, tänä vuonna on unohtanut koko koulun käynnin.

Toki asiat voisi olla paljon huonomminkin, mutta niillä edellytyksillä, jotka pojalla on tuntuu niin turhalta.

Aika tavallista pojille. Mutta voisiko muka pakottaa lukiolaisen lukemaan? Pitää siis "kovaa kuria"? Poikani on aika samantyyppinen ollut, mutta nyt hänellä on kova motivaatio päästä Teknilliseen korkeakouluun Otaniemeen ja halusi jopa valmennuskurssille, joka valmentaa sekä yo-kokeisiin että pääsykokeisiin. Se pitää hänet ahkerana. Muuten varmaan vain lomailisi.

Hassu sattuma, itse opiskelen Otaniemessä. En ehkä koe tulleeni pakotetuksi lukemaan mutta äitini teki minulle _hyvin_ selväksi opiskelun hyödyt ja meillä oli hieno porkkanasysteemi: Sain pientä karkkirahaa kokeista arvosanan perusteella. Jos sain kasin tai yli niin sain rahaa, ja jos sain seiskan tai alle niin joudun maksamaan äitille rahaa :D. Kymppiä ja ysiä alkoi pukkaamaan.

Samantien kun alotin opinnot TKK lla niin otin akateemisen vapauden ja pelasin päivät tietokonetta, kun en ollut äidin valvovan silmän alla. Mutta nyt olen ryhdistäytynyt ja opiskelen taas täysipäiväisesti tilanteen pakottamana.

Pojat ottavat rennosti. Sekin on nykyaikana kadehdittava taito. Pinkotyttöjä uhkaa stressi, masennus ja loppuunpalaminen jo nuorella iällä. Kun ei jännitä saa tietonsa paremmin käyttöön. Säälittää ne pänttääjät jotka jäätyvät kokeissa ja koko urakka menee reisille.

Kiva jos joskus poikien tekemisiä voisi ajatella positiivisesti.