Lue keskustelun säännöt.
Miten joidenkin ihmisten elämässä tuntuu olevan ohjausta mutta minä ajelehdin kuin kaarnalaiva aavalla merellä?
03.11.2020 |
On tarinoita, joissa täpärästi on pelastuttu ja vaihdettu elämän suuntaa, kuinka huumeet vsihtuivat uskoon ja materiaalinen hyvä seurasi perässä, miten tuleva presidentti roikkui tolpasta tsunamin keskellä ja vaikeuksien kautta voittoon esimerkkejä on vaikka kuinka.
Minä olen taas ikuinen luuseri, joka on nainut psykopaatin, saanut erityislapsia, joutunut elinikäiseen ulosottoon, menettänyt työkyvyn, ystävät, voimavarat, kaiken.
Missä se ohjaus ja pelastus on?!
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus pelastaa.
Miten?
Pitää vain uskoa.
Pitää uskoa Jeesukseen? Uskonkin. Mutta miten se pelastuminen tapahtuu? Vai tarkoitatko nyt että en joudu ikuiseen kadotukseen kun uskon?
Vierailija kirjoitti:
Yksi suurimmista syistä elämän pieleen menemiseen on kuvitelma siitä, että omaan elämään ei voi vaikuttaa. Se lähtee varmasti aivan lapsuudesta alkaen, joten ajattelutavan muutos ei ole helppoa. Avuttomuuden tunne on varmasti lamaava, enkä usko, että tuollaisesta suosta pääsee omin avuin. Jos haluat muutosta, niin koeta hakeutua käytännöllisen avun piiriin ja lisäksi psykoterapiaan. Kyllä ihmiset ovat selvinneet isoistakin veloista ja saaneet elämänsä kuntoon. Ilman apua muilta ihmisiltä se on hyvin vaikeaa.
Todellakin. Itse olen 38 ja samankaltaisessa tilanteessa kuin Ap. Vasta viime vuosina olen havahtunut siihen tosiasiaan, että mulle ja sisaruksille, jotka myöskin rypee ongelmissa, on opetettu avuttomuus oikein kädestä pitäen. Lisäksi vielä kodin ainainen negatiivinen ja pessimistinen ilmapiiri ja sairas kyläyhteisö. Mulla ei ole edes kunnon identiteettiä. Tunnen vain, että ajalehdin airottomassa veneessä kuin pieni lapsi. Haluan vain kuolla.
Kun on sössinyt asiansa noin pahasti, voi olla parempikin että ottaa ohjat omiin käsiin ja päättää päivänsä.
Pitää vain uskoa.