Miksi perhekerhossa käy 70-vuotias ukko istuskelemassa?

Meillä käy perhekerhossa noin 70v ikäinen vanha herra, joka on työelämässä vaikka onkin jo eläkeiässä. Perhekerho kokoontuu lauantaisin, joten ukolla aikaa tulla sinne istuksimaan. Muutama kerholaisista on kyseisen ukon asiakas työnsä kautta, tapaa siis ehkä töissä kyseistä ukkoa harvakseltaan, tosin joku tapaa useamminkin syystä tai toisesta. Nämä ovat kokeneet ukon käytöksen kiusallisena.

Ukko tulee kerhoon istumaan ja olemaan, ilman minkäänlaista lasta tai lapsenlasta. Ukko istuu ja kahvittelee syrjäänvetäytyvän ja juron oloisena, mutta jos kerhossa sattuu olemaan ukon mielestä viehättävä nuori nainen, niin silloin ukon ilme kirkastuu ja tulee pilkettä silmäkulmaan.

Monesti ukko seuraa katseellaan lasten touhuja hyvin lempeän näköisenä ja on selvästikin lapsirakas. Joskus ukko menee lasten kanssa yhdessä leikkimään ja se on todella herttaista.

Toisinaan kuitenkin tunnetaan aikamoista myötähäpeää, nimittäin kun perhekerhoon tulee vierailija, niin ukko esittää omia huomautuksiaan keskusteluun. Siellä veraili taannoin eräs seksuaaliterapeutti puhumassa meille nuorille vanhemmille parisuhteen hoidosta, että kuinka parisuhdetta hoitaa kun lapset on pieniä.

No, ukko möläytti oman kommenttinsa, joka oli tämä:" Voi voi. Kyllähän se niin on, että miehet ei synnytä. Mutta jos synnyttäisivät, niin kyllä minä voisin silloin synnyttää. Vaan kun ei miehet synnytä!" Saman kommentin ukko oli kuulemma mennyt ilman varattua aikaa möläyttämään jonkun psykologin vastaanotolle ja livahtanut sieltä pois.

Ukko monesti muutenkin höpisee vauvakuumeesta ja synnytyksestä ja harmittelee kun vaimo on niin vanha ettei saa enää lasta. Lapsenlapsia ukolla on mutta sitäkin harmittelee kun ei saa niitä hoitoon riittävän usein. Ukon tytär kertoi juuri, että ukko mankuu lapsenlasta yökylään jatkuvasti ja on mankumisessaan riesaksi saakka.

Kuuluuko tuo jotenkin vanhuuteen vai onko ukko seonnut?