Jos äitini kuolee, voinko ottaa pikkuveljeni luokseni asumaan?
Pikkuvelipuoleni isä ei ole kuvioissa, muutti ulkomaille saatuaan tietää äitini raskaudesta. Äitini rintasyöpä on uusiutunut ja hän yrittää järjestellä asioita varmuuden vuoksi.
Velipuoleni on 5v. Minä olen 27v ja minulla on kaksi lasta sekä aviomies. Voinko minä ottaa pahimman sattuessa veljeni luoksemme asumaan? En halua, että hän joutuisi sijaisperheeseen. Täytyykö tästä kirjoittaa testamenttiin?
Mieheni tukee minua ja on samaa mieltä kanssani. Onko joku laki olemassa, joka estäisi veljen muuton meille?
Kiitos!
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 16:24"]
Lapsi joutuu sosiaalitoimen asiakkaaksi. Joten voisi olla hyvä idea, että soitat lapsen kotikaupungin sosiaalitoimeen ja kysyt sieltä, että miten he tuollaisissa tilanteissa toimivat ja voiko asiaa mitenkään järjestää etukäteen. Jos sinun on vaikea soittaa, niin pyydä miestäsi soittamaan.
Soittamisesta huolimatta voi käydä niin, että todellisessa tilanteessa viranomaiset toimivat ja päättävät ihan eri tavalla kuin mitä etukäteen oli puhe. Nämä asiat kun ovat aina kiinni siitä, millä mielellä asiaa valmisteleva virkailija sattuu juuri sinä päivänä olemaan.
Ja koska mikään näissä asioissa ei ole varmaa eikä pysyvää, niin jos tuohon tilanteeseen päädytte, niin teidän on pysyttävä ylimaallisen tyynenä. Siinäkin vaiheessa, jos tulee päätös, että veljesi sijoitetaan kuitenkin sijaisperheeseen, niin teidän on oltava yltiöystävällisiä ja yhteistyöhaluisia. Sillä koko ajan teitä arvioidaan. Jos menetätte malttinne, niin annatte itsestänne huonon kuvan, ja huonoon perheeseen he eivät lasta halua päästää.
Mutta joka tapauksessa testamentti kannattaa tehdä, sillä äitisi toive on hyvä olla paperilla. Jos sitten vaikka sattuisi niin hyvä tuuri, että viranomaiset suostuisivat noudattamaan äitinne toivetta. Mutta kannattaa kysyä onko tässä kohtaa jotain, mitä asian eteen voi tehdä.
Toivotaan, että äitisi vielä toipuu.
[/quote]
Missään nimessä EI KANNATA lähteä soittelemaan tässä vaiheessa sosiaaliviranomaisille!
Muuten he toteavat, että "ahaa, äitisi on vakavasti sairas, eikä kykene huolehtimaan 5-vuotiaasta" ja sijoittavat hänet kiireellisesti sijaiskotiin!
Minulla on kokemusta siitä, kuinka sosiaaliviranomaiset yrittivät ottaa syöpäsairaan yksinhuoltajaäidin lapsen huostaan sairauden perusteella.
Paljon järkevämpää on turvautua lakimieheen ja hankkia tuo oheishuoltajuus sinulle oikeudesta, kuten joku ehdotti.
Sosiaaliviranomaisiin ei kannata olla yhteydessä tässä vaiheessa lainkaan!
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 16:12"]
Tuskin onnistuu. Sijaisperheeseen joutuu, koska raha ratkaisee.
[/quote]
Perusteletko näkökulmasi? Mistä tulee harhaluulo, että sossu "tienaisi" sijoituksilla? Jokainen sijoitus tulee kunnalle kalliiksi.
AP:lle: tuskin teille mitään ongelmia tulee. Sossu tietysti päättää, mutta jos äitinne on ilmaissut tahtonsa selkeästi ja sekä sinä että miehesi haluatte lapsen perheeseenne, hoituu asia varmasti. Sossu toimii lapsen edun mukaisesti ja lapsen etu on hänelle ennestään tutut aikuiset, jotka myös lapsen äiti on valinnut.
Tehkää äitinne tahdosta virallinen paperi. Se helpottaa myös sosiaalivirkailijoiden työtä. Tämä paperi kannattaa tehdä hyvissä ajoin, jotta se tulee päivätyksi ajalle, jolloin äitinne on hyvissä henkisissä voimissa. Ei siis esim. keskushermostoon vaikuttavien kipulääkkeiden alaisena tai sellaisessa vaiheessa, että syöpä on levinnyt aivoihin. Varmasti tällaisen paperin tekeminen helpottaa myös äitinne mieltä. Koskaan kun ei elämästä tiedä. Vaikka hän toipuisi syövästä, voi hän joutua auto-onnettomuuteen. Jos tilanne etenee siihen pisteeseen, että menehtyminen on todennäköisempää kuin toipuminen, tiedustelkaa sosiaalitoimistosta mahdollisuutta käydä siellä kaikki yhdessä selvittämässä asiaa.
Hienoa, että veljelläsi on muitakin rakastavia läheisiä kuin äiti.
[/quote]
Huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet 1990-luvusta.
Perussyy tähän on se, että valtio maksaa kunnilla rahaa jokaisesta huostaanotetusta lapsesta.
Avohoidon toimenpiteet taas kunta joutuu maksamaan ihan itse, ilman valtion apua.
Tässä perussyy räjähdysmäiseen huostaanottojen kasvuun ja avohuollon tukitoimien, kuten lastenhoitoavun, olemattomuuteen.
Viis siitä, että tällä tyylillä henkisesti vammautetaan tuhansia kodistaan revittyjä lapsia ja nuoria joka vuosi. Sillä ei ole mitään väliä, kun kunta säästää lyhyellä tähtäimellä huostaanotoilla! Money talks!
Tottakai sosiaalihuolto asian päättää lopulta, kuka nyt jaksaa jauhaa?
Testamentti on viimeinen TOIVE. Ihan sama mitä siinä toivoo koska on mm. LAKI jota silti noudatetaan. :)
Kyllä meistä jokaisen kannattaa miettiä omaa lähtöään etukäteen ja parhaillaan sopia jonkun kanssa ottaisiko tämä lapsen jos itse kuolisi vaikka tänään ja asia kirjataan ylös.
Ainakin itseäni kiinnostaa lapsieni kasvupaikka jos me vanhemmat kuoltaisiin ja se on sovittu mutta annas jos joku muu sukulainen tahtoisikin lapset kontolleen? Tottakai tahdon nämä kaikki ristiriitaisuudet niin että minun tahtoni asiassa on papereista luettavissa. Koska ei sillä ole mitään merkitystä miten on sovittu jos vaikkapa anopit riitautuu asiassa ja sana sanaa vastaan riitelisivät.
Näin juuri. Sossun tulee selvittää tuo "läheissijoitus" - se on ensisijainen vaihtoehto ja jos te olette aivan tavallinen, kunnollinen perhe, niin saat kyllä veljeksi luoksesi.
Voimia perheellenne!
Sanot, ettei pikkuveljen isä ole kuvioissa. Mutta onko nimi papereissa? Silloin hänelläkin voi olla mielipide huoltajasta.