Lue keskustelun säännöt.
Jos äitini kuolee, voinko ottaa pikkuveljeni luokseni asumaan?
17.02.2014 |
Pikkuvelipuoleni isä ei ole kuvioissa, muutti ulkomaille saatuaan tietää äitini raskaudesta. Äitini rintasyöpä on uusiutunut ja hän yrittää järjestellä asioita varmuuden vuoksi.
Velipuoleni on 5v. Minä olen 27v ja minulla on kaksi lasta sekä aviomies. Voinko minä ottaa pahimman sattuessa veljeni luoksemme asumaan? En halua, että hän joutuisi sijaisperheeseen. Täytyykö tästä kirjoittaa testamenttiin?
Mieheni tukee minua ja on samaa mieltä kanssani. Onko joku laki olemassa, joka estäisi veljen muuton meille?
Kiitos!
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 16:07"]
Ei tuollaista voi määrätä testamenttiin. Sossu päättää.
[/quote]
Ei voi määrätä, mutta toiveen voi esittää. Ja ensisijainen sijoituspaikka sossunkin mielestä yleensä on aina lähisukulainen, jos halukas ja sopiva koti lapselle suvusta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun tapauksessa varmasti saisit pikkuveljesi luoksesi. Se olisi sekä lapsen että yhteiskunnan etu. Mielestäni äitisi ja sinun kannattaisi kuitenkin hankkia pojan yhteishuoltajuus, niin asia olisi vielä varmempi.
Voimia sinulle ja äidillesi.
Olen mieheni kanssa allekirjoittanut tuttavamme lakimiehen laatiman huoltotestamentin. Tämä ei ole lain tunnustama testamentti eikä sillä ole lainvoimaa. Pahimmalla hetkellä sosiaali/oikeus kuitenkin normaalitilanteessa huomioi vanhempien/vanhemman viimeisen tahdon.
Lapsi joutuu sosiaalitoimen asiakkaaksi. Joten voisi olla hyvä idea, että soitat lapsen kotikaupungin sosiaalitoimeen ja kysyt sieltä, että miten he tuollaisissa tilanteissa toimivat ja voiko asiaa mitenkään järjestää etukäteen. Jos sinun on vaikea soittaa, niin pyydä miestäsi soittamaan.
Soittamisesta huolimatta voi käydä niin, että todellisessa tilanteessa viranomaiset toimivat ja päättävät ihan eri tavalla kuin mitä etukäteen oli puhe. Nämä asiat kun ovat aina kiinni siitä, millä mielellä asiaa valmisteleva virkailija sattuu juuri sinä päivänä olemaan.
Ja koska mikään näissä asioissa ei ole varmaa eikä pysyvää, niin jos tuohon tilanteeseen päädytte, niin teidän on pysyttävä ylimaallisen tyynenä. Siinäkin vaiheessa, jos tulee päätös, että veljesi sijoitetaan kuitenkin sijaisperheeseen, niin teidän on oltava yltiöystävällisiä ja yhteistyöhaluisia. Sillä koko ajan teitä arvioidaan. Jos menetätte malttinne, niin annatte itsestänne huonon kuvan, ja huonoon perheeseen he eivät lasta halua päästää.
Mutta joka tapauksessa testamentti kannattaa tehdä, sillä äitisi toive on hyvä olla paperilla. Jos sitten vaikka sattuisi niin hyvä tuuri, että viranomaiset suostuisivat noudattamaan äitinne toivetta. Mutta kannattaa kysyä onko tässä kohtaa jotain, mitä asian eteen voi tehdä.
Toivotaan, että äitisi vielä toipuu.
Ei neuvola siihen kuulu. Sossu päättää.
Meillä on kaksi adoptiolasta, joiden lähdemaa vaati, että nimeämme perheen, joka huolehtii lapsista, jos meille tapahtuu jotain.
Selvitin silloin juurta jaksaen Suomen kuviot ja vastaus on yksiselitteinen: sossu päättää lasten kohtalon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 16:24"]
Olen mieheni kanssa allekirjoittanut tuttavamme lakimiehen laatiman huoltotestamentin. Tämä ei ole lain tunnustama testamentti eikä sillä ole lainvoimaa. Pahimmalla hetkellä sosiaali/oikeus kuitenkin normaalitilanteessa huomioi vanhempien/vanhemman viimeisen tahdon.
[/quote]
http://www.sopimusmallit.com/product/107/huoltotestamentti-lapset
Kannattaisi kaikkien miettiä etukäteen mitä lapsille tapahtuu. Myös ap. omien lasten kohtalo!!
Ei ole ollenkaan harvinaista, että auto-onnettomuudessa kuolee molemmat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehotan teitä (äitiä, poikaa ja sinua perheines)i sopimaan asiasta jo valmiiksi tai ainakin ottamaan ensikontaktin sosiaaliviranomaisiin aiheen tiimoilta. On kaikille paras, jos poika voi muuttaa teille jo ennen äitisi menehtymistä kun hän joutuu lopullisesti sairaalaan. Testamentinlukuun menee aikaa ja lapsen täytyy kuitenkin asua koko ajan jossain.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 16:29"]
Silti sossu päättää.
[/quote]
Eiköhän tuo ole jo kaikille ihan selvä?
On kuitenkin muistettava, sossun on otettava huomioon vainajan toive, ei sitä noin vaan voi ohittaa, varsinkin jos asia on mustaa valkoisella ja varahuoltajat ihan kunnon ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 16:09"]
Kun äitini sairastui ensimmäisen kerran rintasyöpään, veljeni oli 1v. Sanoin jo tuolloin, että otamme hänet mielellämme luoksemme ja kasvatamme kuin omat lapsemme. Tämä auttoi äitiä selviytymään, tiesi että kaikki tulee olemaan hyvin. Nyt taas pohdimme, että onko itse tehty testamentti pätevä? Tarviiko sen tekemiseen lakimiehen?
Ap
[/quote]
Jos siinä on allekirjoitukset ja 2 todistajaa ja vielä notaarin leima, se on ihan oikeustoimikelpoinen ilman lakimiestä, se on sitten eri asia, mitä se takaa tuossa huoltajuustilanteessa.
Olipa hyvä artikkeli yllä lainattuna.
Eli varaatte ajan lakimiehelle ja alatte selvittämään mahdollisuuksia. Kannattaa heti suoraan ehdottaa tuota oheishuoltajuutta. Sillehän olisi nyt hyvät perusteetkin, kun äiti on sairas. Olisi hyvä olla joku, joka voi hoitaa lapsen asiat, kun äiti sairastaa. Sillä perusteella oheishuoltajuuden luulisi lohkeavan sinulle oikeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan jo lainkin mukaan sossun pitää ennen sijoitusta selvittää, onko n.s. läheissijoitus mahdollinen, ja silloin tutkitaan nimenomaan lähisukulaiset. Pidän aika varmana, että ap:n perhe saisi huoltajuuden, vaikkei siitä olisikaan huoltajuustestamenttia. Sellainen kannattaa kuitenkin tehdä ja sossut ottavat sen huomioon päättäessään asiaa, vaikkei se olekaan virallinen. Olen ollut mukana huoltajuustestamentissa, jossa minut nimettiin vanhemman toivomaksi huoltajaksi - onneksi lapsi ehti kasvaa rauhassa täysi-ikäiseksi eikä testamenttia tarvittu.
Sossu sanoi minulle, että laita testamentti. Itse ole yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sossulla ole mitään velvollisuutta huomioida kenenkään toiveita. Se voi päättää ihan miten lystää. Esimerkiksi katsoa, ettei ap kykene huolehtimaan traumalapsesta, koska omia lapsia on jo kaksi.
Tai jos sinne menee jo äidin eläessä, poika voidaan viedä saman tien kiireellisesti.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 16:12"]
Tuskin onnistuu. Sijaisperheeseen joutuu, koska raha ratkaisee.
[/quote]
Jos näin on, niin tämä maa on vielä käsittämättömämpi idioottilandia, kuin olen kuvitellutkaan. Toivottavasti järki kuitenkin voittaisi ja poika pääsisi pahimman sattuessa tuttuun ja turvalliseen perheeseen.
[/quote]
Lakiin on onneksi muutama vuosi sitten tehty muutos, jonka mukaan on aina ensisijaisesti suosittava sukulaissijoitusta, jos sellainen on mahdollinen.
Eli testamentti kuntoon lakimiehen avustuksella. Ja sitten kun äitisi on menehtynyt, menette sinä, miehesi ja lakimies sosiaaliviranomaisten luo ja esitätte, että pikkuveljesi on jo asunut luonanne äidin kuoleman aikaan ja sen jälkeen ja haluatte jatkaa sijaisperheenä. Esittelette myös äidin testamentin eli viimeisen tahdon.
Asian pitäisi olla ihan selvä. Ja juuri tuon lakimuutoksen takia.
Niin, "jos se on mahdollinen". Ja kukas sen arvioi? Sossu. Eli jos ei halua, sen ei tarvitse lasta sukulaisille antaa. Aina löytyy perusteet.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 16:12"]
Tuskin onnistuu. Sijaisperheeseen joutuu, koska raha ratkaisee.
[/quote]
Perusteletko näkökulmasi? Mistä tulee harhaluulo, että sossu "tienaisi" sijoituksilla? Jokainen sijoitus tulee kunnalle kalliiksi.
AP:lle: tuskin teille mitään ongelmia tulee. Sossu tietysti päättää, mutta jos äitinne on ilmaissut tahtonsa selkeästi ja sekä sinä että miehesi haluatte lapsen perheeseenne, hoituu asia varmasti. Sossu toimii lapsen edun mukaisesti ja lapsen etu on hänelle ennestään tutut aikuiset, jotka myös lapsen äiti on valinnut.
Tehkää äitinne tahdosta virallinen paperi. Se helpottaa myös sosiaalivirkailijoiden työtä. Tämä paperi kannattaa tehdä hyvissä ajoin, jotta se tulee päivätyksi ajalle, jolloin äitinne on hyvissä henkisissä voimissa. Ei siis esim. keskushermostoon vaikuttavien kipulääkkeiden alaisena tai sellaisessa vaiheessa, että syöpä on levinnyt aivoihin. Varmasti tällaisen paperin tekeminen helpottaa myös äitinne mieltä. Koskaan kun ei elämästä tiedä. Vaikka hän toipuisi syövästä, voi hän joutua auto-onnettomuuteen. Jos tilanne etenee siihen pisteeseen, että menehtyminen on todennäköisempää kuin toipuminen, tiedustelkaa sosiaalitoimistosta mahdollisuutta käydä siellä kaikki yhdessä selvittämässä asiaa.
Hienoa, että veljelläsi on muitakin rakastavia läheisiä kuin äiti.
Oheishuoltajuutta hakemaan välittömästi.
Meillä oli sama tilanne 18 vuotta sitten , kun äitini kuoli ja pikkuveljeni oli 6kk.Veli oli asunut meillä jo jonkin aikaa, koska äiti oli sairaalassa.Äiti kertoi sossulle toivovansa, että poika saa jäädä meille, eikä kellään ollut mitään sitä vastaan.Toki kävivät meillä kotona tarkistuskäynnillä, että olot oli lapsille sopivat.Meillä oma poika oli tällöin juuri täyttänyt vuoden.Nyt pikkuveljeni tuli juuri viime viikolla täysi-ikäiseksi ja meillä asuu edelleen.
Voisi kuvitella, että tuossa tilanteessa teistä voi tulla pikkuveljen huoltajia. Etukäteen sitä ei voi päättää. Asian valmistelun voi aloittaa jo äidin eläessä. Voisiko esim. neuvolasta lähteä selvittämään tilannetta? Pikkuveljesi tarvitsee varmasti paljon tukea, tapahtui mitä tapahtui.
Voimia äidillesi ja koko perheellenne. Toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin.