Lue keskustelun säännöt.
Tietääkö kukaan tuleeko marsuille ikävä 2 viikon hoidossa?
17.02.2014 |
Koiriahan ei noin pitkäksi aikaa varmaankaan kannata jättää vieraan hoteille, mutta mitenkäs marsujen tunne-elämä?
Kommentit (24)
Kyllä tulee, jos siis olet hoitanut niitä hyvin ja ovat kiintyneet sinuun. Toivottavasti voit jättää tutulle hoitajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, miten sä jaksat? olet ihan ihana, ei se sua vihaa eikä ikävöi, on kyllä innoissaan sitten joskus:)
Kannattaa totuttaa marsu jo pienestä pitäen, asteittain eroihin. Ensin joku tulee hoitamaan pariksi tunniksi, sitten koko päiväksi, sitten yökylään, viikoksi mummolaan jne. Isommille marsuille voi luvata tuoda jotain kivaa tuliaisiksi, se helpottaa eroa!
Eiköhän ne marsut selviä niinkin traumaattisesta kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut, että tuttavan marsu suri itsensä kuoliaaksi vastaavassa tilanteessa.
Itse jouduin jättämään omani viikoksi hoitoon. Takaisin tullessa marsu suhtautui kuin vieraaseen, mutta kun tunnisti minut heti perään, ei riemulla ollut rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen pitänyt ehdottomana että saan soittaa marsulle max kahden päivän välein. Tietysti hieman aiheuttaa hoitajalle paineita kun täytyy olla paikalla ja viedä puhelin xxx:n häkin luokse. Mutta näin me pidetään yhteys ja joka kerta marsu iloisesti inahtelee ja pyörähtelee kuulemma kun ollaan puhuttu. Eikä siis vierasta yhtään eronkaan jälkeen :) Mutta kyllä ne erot taitaa mulle ehkä ottaa aina kovemmin kuin marsulle, siellähän se on oikein lellihoidossa, mun marsumuru :)
Kyllä niiden tulee ikävä. Minä jouduin jättämään kerran kuukaudeksi hoitoon, ja herkempi marsuni ei enää sen koommin nuollut sormiani, tai rapsutellut hampaillaan (marsujen tapa osoittaa kiintymystä). Nyt, kun tapahtumasta on pian 4 vuotta, antaa sentään silittää ja tulee nuuhkimaan. Marsut on uskomattoman herkkiä ja kaunaisia, näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marsun oloa helpottaa, kun jätät häkkiin itsesi tuoksuisen vaatekappaleen, vaikkapa paidan.
Ikävöi ja pahasti. Mun marsuni kirjoitti jo ennakkoon ikäväsävyisen kirjeen kun olin ilmaissut vieväni kahdeksi viikoksi hoitoon.
Uhkasi tappaa itsensä sillä välin ja jos ei onnistu niin ainakin jättää turkkinsa hoitamatta sekä kuseskelee häkkinsä ulkopuolelle kaltereiden välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:00"]
Olen kuullut, että tuttavan marsu suri itsensä kuoliaaksi vastaavassa tilanteessa.
[/quote]Oikeasti? Vähän mietin että saattaavat reagoida
.
ap
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:31"][quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:00"]
Olen kuullut, että tuttavan marsu suri itsensä kuoliaaksi vastaavassa tilanteessa.
[/quote]Oikeasti? Vähän mietin että saattaavat reagoida
.
ap
[/quote]
huoh. Anteeksi. Ei ole tietoa jyrsijöiden tunne-elämän koujeroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te pelleilette ja mä oon ihan tosissani. Nyt nyt. Kyllä eläimilläkin on tunteet. Ehkä kultakalalla ei.
ap
Kyllä ymmärrän, että on ihmisiä jotka oikeasti kyselevät tällaisia asioita ihan tosissaan, mutta mun käy niin sääliksi se, että avaudut tällaisessa paikassa. Voitko odottaa, että sasit asiallista tieto marsun mielialasta, sitä ei vissiin ole niin kauheasti tutkittu.
Jatkan kuitenkin nälvimistä ja käännän puukkoa haavassa, mene sen marsun kanssa käymään meedion vastaanotolla, ehkö siellä selviää?
Olen pahoillani mutta en voinut ihan vakavasti suhtautua. Ehkämarsuillakin on tunteet mutta luulen, että selviävät erossa kaksi viikkoa, kunhan joku muistaa antaa ruokaa.
Marsun ja kultakalan sielunelämällä ei ole juuri mitään eroa.
Kokemusta on kummastakin.
Jätä se sika! (ginnyPIG)
Meillä taistelukala ainakin otti nokkiinsa...oli viikon hoidossa ja se oli kuulemma aina pelotellut varahoitajaa, aina tuli lasin viereen ja levitteli eviään tjms.
Ihan outoa, mutta kyllä se tunsi ainakin eron, ikävästä en tiedä. Se söi ihan hyvin.
Marsut taas on niin seurallisia ja uteliaita, että ihan sama kuka huoneeseen menee ne tulee heti häkin reunaan ja kiljuvat. Ne hostaa hirveen metelin, ei ne tiedä kuka siinä vierellä on.
Meillä on marsuja 2, sisarukset ja toinen on arka, toinen taas sosiaalisempi. Ne säikkyy molemmat kyllä kosketusta, ne kun on saaliseläimiä, se on niiden vaisto, ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Kun ovat sylissä, silloin saa koskettaa vapaasti, mutta häkissä ne juoksee pakoon ja piiloon.
En usko 2 vk muuttavan niiden elämää. Meillä nuo marsut on adoptoitu 2v ikäisinä, silloin niillä oli ollut jo 3 eri kotia ennen meitä.
7 ainakin oli ihan tosissaan. Marsut on ihania ja niillä ON sielunelämä. Se, joka muuta väittää, ei vaan tunne marsuja.
Se on Guineapig, ei GinnyPig..........