Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
loppuraskaus ja en pysty hoitamaan esikoista
17.02.2014 |
Mitä tälläisessa tilanteessa voi tehdä? Olen raskausviikolla 37 ja alapää alkaa kipuilla heti ja kohtu supistella jos kävelen yhtään reippaammin tai kyykin ja nostelen mitään lattialta. Jo 200 metriä saa aikaan kohdun supistelut. Lepo auttaa mutta koska esikoinen on 2,5-vuotias ja tarvitsee apua kaikessa, en saa levättyä mirhen ollessa töissä. Tänään totesin leikkikentällä että en enää uskalla liikkua ulkona kahdestaan, kivuilta jähmettyneenä en pysty juoksemaan lapsen perään jos lähtee esim. autotielle. Ja yöt supistelee kipeästi ja valvottaa.
Apuja ja neuvoja kohtalotovereilta kaipailen. Ekassa raskaudessa kävin vielä laskettuna päivänä reippailulenkillä 5km ja laitoin kämppää hikihatussa ilman minkäänlaisia tuntemuksia.
Kommentit (14)
Mulla on varmasti vielä sama ongelma edessä tämän raskauden edetessä. Nyt jo käveleminen on välillä kivuliasta. Pelottaa, kun esikoinen täyttää vasta syksyllä 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tilanteessa pyytäisin itse lääkärintodistuksen neuvolasta ja menisin sen kanssa päivähoitotoimistoon.
Olkaa sisällä/aidatulla pihalla? Pyydä apua? Soita neuvolaan, kysy mitä teet? Mies jää sairaslomalle?
Soita neuvolaan ja kysy onko mahdollista saada kotiapua. Voitko soittaa mummon hoitoavuksi?
Jos ei muuta apua ole luvassa, niin älä ulkoile. Otat iisisti kotona ja keksit sellaisia puuhia, joita voit tehdä. Olin syksyllö samassa tilanteessa ja tunsin syyllisyyttä leikkien staattisuudesta, ulkoilun vähyydestä ja DVD-levyjen katselusta, mutta joskus ei vaan ole valinnanvaraa ja em. puuhat ovat parempia kuin viikkojen ero äidistä, jos äiti joutuu sairaalaan pidemmäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 14:43"]
Soita neuvolaan ja kysy onko mahdollista saada kotiapua. Voitko soittaa mummon hoitoavuksi?
Jos ei muuta apua ole luvassa, niin älä ulkoile. Otat iisisti kotona ja keksit sellaisia puuhia, joita voit tehdä. Olin syksyllö samassa tilanteessa ja tunsin syyllisyyttä leikkien staattisuudesta, ulkoilun vähyydestä ja DVD-levyjen katselusta, mutta joskus ei vaan ole valinnanvaraa ja em. puuhat ovat parempia kuin viikkojen ero äidistä, jos äiti joutuu sairaalaan pidemmäksi aikaa.
[/quote]
No ei ne AP:tä sairaalaan supisteluista ota noilla viikoilla, rv 37 on ihan normaali aika syntyä ja silloin annetaan syntyä vaan jos on syntyäkseen. Mutta jos on kovin kivuliasta ja vaikeaa, niin tosiaan mikset voi olla sisällä jos kukaan ei voi sua auttaa? Ei se pari sisällä vietettyä viikkoa esikoista heilauta. Noilla oireilla syntyy kohta kuitenkin.
Voi, tiedän tunteen. Itse olin KOKO raskauden ajan todella huonossa kunnossa (mm. valtava pahoinvointi, joka kesti ympäri vuorokauden useita kuukausia) Lisäksi mies teki kolmessa vuorossa pitkiä työpäiviä. Olin totaalisen loppu. Käveleminen sattui ja loppuajasta en pystynyt viemään lasta enää edes kerhoon muutaman sadan metrin päähän.
Jotenkin sitä vaan selvisi vaikka se olikin todella raskasta, kun vilkas lapsi olisi kaivannut paljon puuhaa ja tekemistä. Jollain konstilla onnistuin raahautumaan edes kotipihaan päivittäin.
Jos yhtään lohduttaa, niin olet onneksi jo noin pitkällä raskaudessasi. En itse ainakaan keksinyt minkäänlaista konstia. Yritti vaan pärjätä siihen saakka kun mies tuli töistä. Nyt vaan menet omien voimiesi mukaan ja koitat olla tuntematta syyllisyyttä. Lapselle lastenohjelmia, kyniä ja paperia, musiikkia, vaikka kylpyamme missä voi keskellä päivää leikkiä ja purkaa energiaa.
Jotain apua neuvolasta saattaisit saada esim lapsen ulkoiluttamiseen. kannattaa kysyä sieltä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lisäys vielä, että mies ottamaan päävastuuta lapsen ulkoiluttamisesta ja leikittämisestä aina kun töiltään mahdollista. Jaksaa siten viettää paremmin äidin kanssa päivät kotona.
Meillä lisäksi oma äitini haki lapsen välillä hoitoon esim. pariksi yöksi, kun omilta töiltään kerkesi.
Tiedän kuinka rankkaa tuo on. Tällähetkellä olen vatsataudissa kahden pienen kanssa kotona ja kiitän jumalaa, että tämä kestää vain hetken.
-7
yhyy. mulla oli tossa tilanteessa 2 x 2.5 v. mieti sita niin jaksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 39+4 ja 2-vuotias esikoinen kotihoidossa. Esikoisella jäätävä uhma lähinnä pukemistilanteissa, itsellä kyyristely mahan takia vaikeaa ja pidempi käveleminen saa aikaan kovat liitoskivut. Supisteluongelmaa ei ole.
Nuo kipeät supistelut ennakoivat, että synnytät todennäköisesti ennen pitkää. Tehkää asioita, joita jaksat. Vaikka esikoinen katsoisi kaksi viikkoa muumeja putkeen sisällä, ei hänen loppuelämänsä ole pilalla. Välillä voi höllätäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten 2,5v voi tarvita apua kaikessa? Ei siis ole ihan normaalisti kehittynyt?
Ole päivät sisällä, niin minä tein 2-vuotiaan kanssa kuukauden ajan. Mies ulkoilutti häntä iltaisin töistä tullessaan. Ja viikonloppuisin, että tyttö sai edes vähän valoa. Meillä ei ollut isovanhempia avuksi.
Alue: Aihe vapaa
MLL:n hoitaja pariksi tunniksi viemään muksu ulos. Pari tuntia maksaa sen 16e ja saat levätä ja lapsi purkaa siinä ajassa aika paljon energiaa. Sitten viihtyy sisällä sun kanssa paremmin ja kevyemmissä leikeissä